1
Davidin viattomuus, josta hän Herralle veisasi, Kuusin Jeminin pojan sanan tähden: (H 7:2) Sinuun, Herra minun Jumalani, minä uskallan: auta minua kaikista minun vainollisistani, ja pelasta minua;
2
(H 7:3) Ettei he repisi minun sieluani niinkuin jalopeura, ja sätkisi ilman holhojaa.
3
(H 7:4) Herra minun Jumalani, jos minä sen tein ja jos vääryys on minun käsissäni;
4
(H 7:5) Jos minä pahalla kostanut olen niille, jotka minun kanssani rauhassa elivät; vaan minä olen niitä pelastanut, jotka ilman syytä minua vihasivat;
5
(H 7:6) Niin vainotkaan viholliseni minun sieluani ja käsittäköön sen, ja poljeskelkaan maahan elämäni, ja painakaan kunniani tomuun, Sela!
6
(H 7:7) Nouse Herra vihassas, korota sinuas ylitse vihollisteni hirmuisuuden, heräjä minun puoleeni; sillä sinä olet käskenyt oikeuden,
7
(H 7:8) Että kansat kokoontuisivat jälleen sinun tykös; ja tule heidän tähtensä taas ylös,
8
(H 7:9) Herra on kansain tuomari: tuomitse Herra minua vanhurskauteni ja vakuuteni jälkeen.
9
(H 7:10) Loppukoon jumalattomain pahuus, ja holho vanhurskaita; sillä sinä, vanhurskas Jumala, tutkit sydämet ja munaskuut.
10
(H 7:11) Minun kilpeni on Jumalan tykönä, joka vaat sydämet auttaa.
11
(H 7:12) Jumala on oikia tuomari; ja Jumala, joka joka päivä uhkaa.
12
(H 7:13) Ellei he palaja, niin hän on miekkansa teroittanut, joutsensa jännittänyt, ja tarkoittaa,
13
(H 7:14) Ja on pannut sen päälle surmannuolet; hän on valmistanut vasamansa kadottamaan.
14
(H 7:15) Katso, hänellä on pahaa mielessä: hän on onnettomuutta raskas, mutta hän synnyttää puuttumisen.
15
(H 7:16) Hän kaivoi haudan ja valmisti, ja on kaatunut siihen kuoppaan, jonka hän oli tehnyt.
16
(H 7:17) Hänen onnettomuutensa pitää hänen päänsä päälle tuleman, ja hänen vääryytensä pitää hänen päänsä laelle lankeeman.
17
(H 7:18) Minä kiitän Herraa hänen vanhurskautensa tähden, ja kunnioitan ylimmäisen Herran nimeä.
