Hosea 9
1
Älä iloitse, Israel, älä riemuitse, niinkuin muut kansat, sillä sinä olet haureudessa luopunut Jumalastasi, olet rakastanut portonpalkkoja kaikilla viljan puimatanterilla.
2
Puimatanner ja viinikuurna eivät heitä elätä, rypälemehu hänet pettää.
3
Eivät he saa asua Herran maassa, vaan Efraimin on palattava Egyptiin, ja Assurissa he syövät saastaista.
4
Eivät he vuodata viiniä juomauhriksi Herralle, eivätkä heidän teurasuhrinsa hänelle kelpaa. Ne ovat heille kuin murheen leipä: kaikki, jotka sitä syövät, saastuttavat itsensä; sillä heidän leipänsä tulee heidän omaan nälkäänsä, ei tule se Herran temppeliin.
5
Mitä teette, kun tulee juhla-aika, Herran juhlapäivä?
6
Sillä katso, heidän on mentävä hävitystä pakoon: Egypti heidät kokoaa, Moof heidät hautaa. Orjantappurat valtaavat heidän hopeakalleutensa, ohdakkeita on oleva heidän majoissansa.
7
Rangaistuksen päivät tulevat, koston päivät tulevat, Israel saa tuntea sen. Hulluna on oleva profeetta, mieletönnä hengen mies sinun paljojen rikoksiesi ja paljon vainoamisen tähden.
8
Efraim on väijyjä minun Jumalaani vastaan. Profeetta-hänen kaikilla teillään on pyydystäjän paula, vainoamista on hänen Jumalansa temppelissä.
9
He ovat syvälle vajonneet turmiontekoon niinkuin Gibean päivinä. Hän muistaa heidän rikoksensa, rankaisee heidän syntinsä.
10
Niinkuin rypäleet erämaassa minä löysin Israelin; niinkuin varhaishedelmät viikunapuussa, sen alkurunsaudessa, minä näin teidän isänne. He tulivat Baal-Peoriin, vihkiytyivät häpeäjumalalle ja tulivat kauhistaviksi, niinkuin tuo heidän rakastettunsa.
11
Efraim-lintuna lentää pois heidän kunniansa: ei synnyttämistä, ei raskautta, ei sikiämistä enää.
12
Ja vaikka he saisivat lapsensa isoiksi, teen minä heidät lapsettomiksi, niin ettei ihmisiä jää. Voi heitä itseänsäkin, kun minä heistä luovun!
13
Efraim on, kun minä sitä katson Tyyroon päin, istutettu laidunmaalle; mutta Efraimin täytyy viedä lapsensa surmaajalle.
14
Anna heille, Herra-mitä antaisitkaan? -anna heille hedelmätön kohtu ja kuivettuneet rinnat.
15
Kaikki heidän pahuutensa on Gilgalissa, sillä siellä minä rupesin heitä vihaamaan. Heidän tekojensa pahuuden tähden minä karkoitan heidät temppelistäni pois. En minä enää heitä rakasta: kaikki heidän ruhtinaansa ovat niskureita.
16
Efraim on hakattu maahan, heidän juurensa on kuivettunut: hedelmää he eivät tee. Ja jos synnyttävätkin, kuoletan minä heidän kohtunsa kalleimmat.
17
Minun Jumalani on hylkäävä heidät, sillä he eivät ole häntä totelleet. He joutuvat pakolaisiksi pakanain sekaan.
Heaven and Hell #589
589. THE EQUILIBRIUM BETWEEN HEAVEN AND HELL
For anything to come into existence there must be an equilibrium of all things. Without equilibrium there is no action and reaction; for equilibrium is between two forces, one acting and the other reacting, and the state of rest resulting from like action and reaction is called equilibrium. In the natural world there is an equilibrium in all things and in each thing. It exists in a general way even in the atmospheres, wherein the lower parts react and resist in proportion as the higher parts act and press down. Again, in the natural world there is an equilibrium between heat and cold, between light and shade, and between dryness and moisture, the middle condition being the equilibrium. There is also an equilibrium in all the subjects of its three kingdoms, the mineral, the vegetable, and the animal; for without equilibrium in them nothing can come forth and have permanent existence. Everywhere there is a sort of effort acting on the one side and reacting on the other.
[2] All existence or all effect is produced in equilibrium, that is, by one force acting and another suffering itself to be acted upon, or when one force by acting flows in, the other receives and harmoniously submits. In the natural world that which acts and reacts is called force, and also effort; but in the spiritual world that which acts and reacts is called life and will. Life in that world is living force, and will is living effort; and the equilibrium itself is called freedom. Thus spiritual equilibrium or freedom comes into existence and continues to exist between good acting on the one side and evil reacting on the other side; or between evil acting on the one side and good reacting on the other side.
[3] With the good, the equilibrium is between good acting and evil reacting; but with the evil, the equilibrium is between evil acting and good reacting. Spiritual equilibrium is between good and evil, because the whole life of man has reference to good and to evil, and the will is the receptacle. There is also an equilibrium between truth and falsity, but this depends on the equilibrium between good and evil. The equilibrium between truth and falsity is like that between light and shade, to the extent that light and shade affect the subjects of the vegetable kingdom only so far as heat and cold are in them. That light and shade themselves have no effect, but only the heat that acts through them, can be confirmed from the fact that light and shade are the same in winter time and in spring time. This comparison of truth and falsity with light and shade is from correspondence, for truth corresponds to light, falsity to shade, and heat to the good of love; in fact, spiritual light is truth, spiritual shade is falsity, and spiritual heat is the good of love (see the section where light and heat in heaven are treated of; 126-140.)
