¹ Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:

² Puhu Israelin lapsille, että he tuovat minulle ylennysuhrin: joka mieheltä, jonka sydän hyvästä tahdosta sen antaa, pitää teidän minun ylennysuhrini ottaman.

³ Ja tämä on ylennysuhri, jonka teidän pitää ottaman heiltä: kultaa ja hopiaa ja vaskea.

⁴ Sinisiä villoja, purpuraa, ja tulipunaisia villoja, niin myös kallista liinaa ja vuohen karvoja.

⁵ Punaisia oinaan nahkoja, tekasjim-nahkoja, ja sittimipuita,

⁶ Öljyä lamppuihin, yrttejä voide-öljyksi, ja hyvän hajullisia kaluja savuttamiseksi.

⁷ Onikinkiviä, ja sisälle sovitettuja kiviä päällisvaatteeseen ja kilpeen.

⁸ Ja heidän pitää tekemän minulle pyhän, että minä asuisin heidän seassansa.

⁹ Kaiken sen jälkeen kuin minä osotan sinulle Tabernaklin muodon, ja kaikkein sen astiain muodon: niin pitää teidän sen tekemän.

¹⁰ Tehkäät arkki sittimipuusta, jonka pituus pitää oleman puolikolmatta kyynärää, ja leveys puolitoista kyynärää, ja korkeus puolitoista kyynärää.

¹¹ Ja sinun pitää sen silaaman puhtaalla kullalla, sisältä ja ulkoa pitää sinun sen silaaman; ja sinun pitää tekemän kultaisen vanteen sen ympäri.

¹² Ja pitää myös valaman neljä kultaista rengasta, jotka sinun pitää paneman neljään kulmaan, niin että kaksi rengasta ovat hänen yhdellä puolellansa, ja toiset kaksi rengasta toisella puolellansa.

¹³ Ja sinun pitää tekemän korennot sittimipuusta, ja silaaman ne kullalla.

¹⁴ Ja pitää pistämän korennot renkaisiin, arkin sivulle; että niillä arkki kannettaisiin.

¹⁵ Sen arkin renkaissa pitää oleman korennot; ja ei pidä niistä vedettämän ulos.

¹⁶ Ja sinun pitää paneman arkkiin sen todistuksen, jonka minä sinulle annan.

¹⁷ Sinun pitää myös tekemän armoistuimen, puhtaasta kullasta, puolikolmatta kyynärää pitkän, ja puolitoista kyynärää leviän.

¹⁸ Ja sinun pitää tekemän kaksi Kerubimiä kullasta: valetusta kullasta pitää sinun ne tekemän, molempiin päihin armo-istuinta.

¹⁹ Ja tee yksi Kerubimi tähän päähän ja toinen toiseen päähän: molempiin päihin armoistuinta pitää teidän Kerubimit tekemän.

²⁰ Ja ne Kerubimit pitää hajottaman siipensä sen ylitse, niin että he peittävät armo-istuimen siivillänsä, ja heidän kasvonsa pitää oleman toinen toisensa puoleen: ja Kerubimin kasvot pitää oleman armo-istuinta päin.

²¹ Ja sinun pitää asettaman armo-istuimen arkin päälle, ja paneman arkkiin sen todistuksen, jonka minä sinulle annan.

²² Ja siinä minä sinulle olen saapuvilla, ja puhuttelen sinua armo-istuimelta, kahden Kerubimin väliltä, jotka ovat todistuksen arkin päällä, kaikista mitä minä sinun käsken sanoa Israelin lapsille.

²³ Ja sinun pitää tekemän pöydän sittimipuusta: kaksi kyynärää pitää oleman hänen pituutensa, ja kyynärä hänen leveytensä, ja puolitoista kyynärää hänen korkeutensa.

²⁴ Ja sinun pitää silaaman sen puhtaalla kullalla, ja tekemän ympärinsä sen päälle kultaisen vanteen.

²⁵ Ja sinun pitää tekemän vanteen sen ympäri kämmentä korkian, ja tekemän kultaisen palteen vanteen ympäri.

²⁶ Ja sinun pitää siihen tekemän neljä kultaista rengasta, ja paneman renkaat neljään kulmaan, jotka ovat neljän jalan päällä.

²⁷ Juuri vanteen kohdalla pitää ne renkaat oleman, että niihin taidettaisiin pistää korennot, joilla pöytä kannettaisiin.

²⁸ Ja sinun pitää tekemän ne korennot sittimipuusta ja silaaman kullalla: ja pöytä niillä kannettaman.

²⁹ Ja sinun pitää siihen myös tekemän sen vadit, ja lusikat, ja maljat ja pikarit, joilla ulos ja sisälle kaadetaan: puhtaasta kullasta pitää sinun ne tekemän.

³⁰ Ja sinun pitää paneman aina pöydälle minun eteeni katumusleivät.

³¹ Sinun pitää myös tekemän kynttiläjalan puhtaasta kullasta: valetusta kullasta pitää se kynttiläjalka tehtämän, jonka varsi haarainsa, maljainsa, nuppeinsa ja kukkaistensa kanssa pitää siitä samasta oleman.

³² Kuusi haaraa pitää käymän ulos hänen kyljistänsä: kolme kynttiläjalan haaraa hänen yhdestä kyljestänsä, ja kolme kynttiläjalan haaraa hänen toisesta kyljestänsä.

³³ Ja pitää oleman kolme maljaa niinkuin mandelpähkinät, yhdessä haarassa, niin myös nuppi ja kukkainen, ja kolme mandelpähkinän muotoista maljaa toisessa haarassa, ja nuppi ja kukkainen: niin pitää oleman niissä kuudessa haarassa, jotka kynttiläjalasta ulos käyvät.

³⁴ Mutta kynttiläjalassa pitää oleman neljä maljaa mandelin muotoista, ja siihen nupit ja kukkaiset.

³⁵ Nimittäin yksi nuppi kahden haaran alla, ja taas yksi nuppi toisen haaran alla, ja vielä yksi nuppi kahden (jälkimäisen) haaran alla: niissä kuudessa haarassa, jotka kynttiläjalasta ulos käyvät.

³⁶ Niiden nupit ja niiden haarat pitää siitä oleman: ja kaikki tyyni pitää oleman valetusta kullasta.

³⁷ Ja sinun pitää tekemän seitsemän lamppua sen päälle, jotka lamput pitää sytytettämän, niin että ne valistaisivat toinen toisensa kohdalla.

³⁸ Ja kynttilän niistimet ja sammutuskalut puhtaasta kullasta.

³⁹ Yhdestä leiviskästä puhdasta kultaa pitää sinun sen tekemän, kaikkein näiden astiain kanssa.

⁴⁰ Niin katso, ja tee sen muodon jälkeen, kuin sinä näit vuorella.

¹ David again gathered together all the chosen men of Israel, thirty thousand.

² David arose, and went with all the people who were with him, from Baale Judah, to bring up from there the ark of God, which is called by the Name, even the Name of Yahweh of Armies who sits [above] the cherubim.

³ They set the ark of God on a new cart, and brought it out of the house of Abinadab that was in the hill: and Uzzah and Ahio, the sons of Abinadab, drove the new cart.

⁴ They brought it out of the house of Abinadab, which was in the hill, with the ark of God: and Ahio went before the ark.

⁵ David and all the house of Israel played before Yahweh with all kinds of [instruments made of] fir wood, and with harps, and with stringed instruments, and with tambourines, and with castanets, and with cymbals.

⁶ When they came to the threshing floor of Nacon, Uzzah put forth [his hand] to the ark of God, and took hold of it; for the cattle stumbled.

⁷ The anger of Yahweh was kindled against Uzzah; and God struck him there for his error; and there he died by the ark of God.

⁸ David was displeased, because Yahweh had broken forth on Uzzah; and he called that place Perez Uzzah, to this day.

⁹ David was afraid of Yahweh that day; and he said, "How shall the ark of Yahweh come to me?"

¹⁰ So David would not move the ark of Yahweh to be with him in the city of David; but David carried it aside into the house of Obed-Edom the Gittite.

¹¹ The ark of Yahweh remained in the house of Obed-Edom the Gittite three months: and Yahweh blessed Obed-Edom, and all his house.

¹² It was told king David, saying, "Yahweh has blessed the house of Obed-Edom, and all that pertains to him, because of the ark of God." David went and brought up the ark of God from the house of Obed-Edom into the city of David with joy.

¹³ It was so, that, when those who bore the ark of Yahweh had gone six paces, he sacrificed an ox and a fattened calf.

¹⁴ David danced before Yahweh with all his might; and David was clothed in a linen ephod.

¹⁵ So David and all the house of Israel brought up the ark of Yahweh with shouting, and with the sound of the trumpet.

¹⁶ It was so, as the ark of Yahweh came into the city of David, that Michal the daughter of Saul looked out at the window, and saw king David leaping and dancing before Yahweh; and she despised him in her heart.

¹⁷ They brought in the ark of Yahweh, and set it in its place, in the midst of the tent that David had pitched for it; and David offered burnt offerings and peace offerings before Yahweh.

¹⁸ When David had made an end of offering the burnt offering and the peace offerings, he blessed the people in the name of Yahweh of Armies.

¹⁹ He dealt among all the people, even among the whole multitude of Israel, both to men and women, to everyone a cake of bread, and a portion [of flesh], and a cake of raisins. So all the people departed everyone to his house.