圣经文本

 

synty第33章

学习

   

1 Kun Jaakob nosti silmänsä ja katseli, niin katso, Eesau oli tulossa, neljäsataa miestä mukanaan. Silloin hän jakoi lapset Leealle, Raakelille ja molemmille orjattarille.

2 Ja hän asetti orjattaret lapsineen ensimmäisiksi, niiden jälkeen Leean lapsineen ja Raakelin Joosefin kanssa viimeiseksi.

3 Mutta itse hän astui heidän edellänsä ja kumartui maahan seitsemän kertaa, kunnes oli saapunut veljensä eteen.

4 Mutta Eesau riensi häntä vastaan ja sulki hänet syliinsä, halasi häntä kaulasta ja suuteli häntä; ja he itkivät.

5 Ja hän nosti silmänsä ja näki vaimot ja lapset ja kysyi: "Keitä ovat nämä, jotka ovat sinun seurassasi?" Hän vastasi: "Ne ovat minun lapseni, jotka Jumala on palvelijallesi lahjoittanut".

6 Niin orjattaret lähestyivät lapsineen ja kumartuivat maahan.

7 Myöskin Leea lapsineen lähestyi, ja he kumartuivat maahan. Viimein lähestyivät Joosef ja Raakel ja kumartuivat maahan.

8 Sitten hän kysyi: "Mitä tarkoitit kaikella sillä joukolla, jonka minä kohtasin?" Hän vastasi: "Saada armon herrani silmien edessä".

9 Mutta Eesau sanoi: "Minulla on itselläni kyllin; pidä, veljeni, omasi!"

10 Jaakob vastasi: "Ei niin; jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin ota minulta vastaan lahjani; sillä olenhan saanut nähdä sinun kasvosi, niinkuin nähdään Jumalan kasvot, ja sinä olet ottanut minut suosiollisesti vastaan.

11 Ota siis tervehdyslahjani, joka sinulle tuotiin, sillä Jumala on ollut minulle armollinen, ja minulla on yllin kyllin kaikkea." Ja hän pyysi häntä pyytämällä, kunnes hän otti sen.

12 Sitten Eesau sanoi: "Lähtekäämme liikkeelle ja vaeltakaamme eteenpäin; minä vaellan sinun edelläsi".

13 Mutta Jaakob sanoi hänelle: "Herrani näkee itse, että lapset ovat pieniä ja että minulla on imettäviä lampaita ja lehmiä mukanani; jos näitä ajaa kiivaasti päivänkään, kuolee koko lauma.

14 Kulkekoon siis herrani palvelijansa edellä; minä seuraan hiljalleen jäljessä, sen mukaan kuin karja, jota kuljetan, ja lapset jaksavat käydä, kunnes saavun herrani luo Seiriin."

15 Eesau vastasi: "Minä jätän luoksesi osan väestäni". Hän sanoi: "Minkätähden niin? Kunhan vain saan armon herrani silmien edessä!"

16 Niin Eesau sinä päivänä kääntyi takaisin ja meni sitä tietään Seiriin.

17 Mutta Jaakob lähti Sukkotiin ja rakensi siellä itsellensä majan. Ja karjallensa hän teki tarhoja. Siitä tuli sen paikan nimeksi Sukkot.

18 Ja Jaakob saapui matkallansa Mesopotamiasta onnellisesti Sikemin kaupunkiin, joka on Kanaanin maassa, ja leiriytyi kaupungin edustalle.

19 Ja hän osti sen maapalstan, johon hän oli pystyttänyt telttansa, Hamorin, Sikemin isän, pojilta sadalla kesitalla.

20 Ja hän pystytti siihen alttarin ja antoi sille nimen Eel, Israelin Jumala.

   

来自斯威登堡的著作

 

Arcana Coelestia#4380

学习本章节

  
/10837  
  

4380. 'Let my lord now pass over before his servant' means a more general presence. This is clear from the meaning here, where the joining of good to truths is the subject, of 'passing over before anyone' as a more general presence. For with regeneration which is achieved by means of the joining of good to truths the situation is that good is that which acts and truth that which allows itself to be acted upon. Whenever good has brought itself in touch with truths and linked itself to them a little, truth is seen to react. Yet it is not the truth itself that reacts but the good combined with it or else attached to it, doing so by means of that truth. Such an attachment is what is meant by a more general presence. The phrase joining good to truths is used, but what is meant is the person in whom goodness and truth are present, for goodness and truth are meaningless attributes if they have no subject - that is, man - to which they can be applied. In heaven people do employ abstract terms such as these in their thought and speech, for the reason that they do not attribute good or truth to themselves but to the Lord, and also for the reason that goodness and truth from the Lord fill heaven in its entirety. The ancients too were accustomed to employ such terms in their speech.

  
/10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.