圣经文本

 

synty第17章

学习

   

1 Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.

2 Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti."

3 Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen:

4 "Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä.

5 Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän.

6 Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita.

7 Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala,

8 ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa."

9 Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Mutta sinä pidä minun liittoni, sinä ja sinun jälkeläisesi, sukupolvesta sukupolveen.

10 Ja tämä on minun liittoni sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa; pitäkää se: ympärileikatkaa jokainen miehenpuoli keskuudessanne.

11 Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki meidän välillämme, minun ja teidän.

12 Sukupolvesta sukupolveen ympärileikattakoon jokainen poikalapsi teidän keskuudessanne kahdeksan päivän vanhana, niin hyvin kotona syntynyt palvelija kuin muukalaiselta, keneltä tahansa, rahalla ostettu, joka ei ole sinun jälkeläisiäsi.

13 Ympärileikattakoon sekä kotonasi syntynyt että rahalla ostamasi; ja niin minun liittoni on oleva merkitty teidän lihaanne iankaikkiseksi liitoksi.

14 Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastansa; hän on rikkonut minun liittoni."

15 Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää Saaraiksi, vaan Saara olkoon hänen nimensä.

16 Ja minä siunaan häntä ja annan hänestäkin sinulle pojan; niin, minä siunaan häntä, ja hänestä tulee kansakuntia, polveutuu kansojen kuninkaita."

17 Aabraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, sillä hän ajatteli sydämessään: "Voiko satavuotiaalle syntyä poika, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden vanha, vielä synnyttää?"

18 Ja Aabraham sanoi Jumalalle: "Kunpa edes Ismael saisi elää sinun edessäsi!"

19 Niin Jumala sanoi: "Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä teen liittoni hänen kanssaan iankaikkiseksi liitoksi hänen jälkeläisillensä.

20 Mutta myös Ismaelista minä olen kuullut sinun rukouksesi; katso, minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänen lisääntyä ylen runsaasti. Hänestä on polveutuva kaksitoista ruhtinasta, ja minä teen hänestä suuren kansan.

21 Mutta liittoni minä teen Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää tähän aikaan tulevana vuonna."

22 Kun Jumala oli lakannut puhumasta Aabrahamin kanssa, kohosi hän ylös hänen luotansa.

23 Ja Aabraham otti poikansa Ismaelin sekä kaikki kotona syntyneet ja kaikki rahalla ostamansa palvelijat, kaikki Aabrahamin perheen miehenpuolet, ja ympärileikkasi sinä samana päivänä heidän esinahkansa lihan, niinkuin Jumala oli hänelle sanonut.

24 Aabraham oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.

25 Ja hänen poikansa Ismael oli kolmentoista vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.

26 Aabraham ja hänen poikansa Ismael ympärileikattiin sinä samana päivänä;

27 ja kaikki hänen perheensä miehet, sekä kotona syntyneet että muukalaisilta rahalla ostetut, ympärileikattiin hänen kanssaan.

   

来自斯威登堡的著作

 

Arcana Coelestia#2063

学习本章节

  
/10837  
  

2063. 'You will not call by her name Sarai, for Sarah will be her name' means that He will cast off the human and put on the Divine. This is clear from what has been stated at verse 5 above regarding Abraham, where it is said, 'No longer will your name be called Abram, but your name will be Abraham', words which in a similar way mean that He will cast off the human and put on the Divine, dealt with in 2009. Indeed the letter H added to Sarah's name was taken from the name of Jehovah, in order that Sarah, like Abraham, might represent the Lord's Divine, that is to say, in order that the Divine marriage of Good and Truth in the Lord might be represented - 'Abraham' being Divine Good and 'Sarah' Divine Truth. And from that marriage the Divine Rational, which is Isaac, was to be born.

[2] Divine Good, which in itself is love, and in relation to the entire human race is mercy, was the Lord's Internal, that is, Jehovah, who is Good itself. This Good is represented by 'Abraham'. Truth that was to be joined to Divine Good was represented by 'Sarai', but once this too has become Divine, it is represented by 'Sarah', for the Lord advanced towards union with Jehovah gradually, as mentioned in various places above. 'Sarai' represented truth not yet Divine - when it was still not so thoroughly united to Good that Good was the source of truth. But once it was so thoroughly united to Good that it stemmed from Good it was at that point Divine, and Truth itself was in that case also Good since it was truth inhering in Good. Truth tending towards good so that it may be united to good is one thing, while truth so united to good that it stems completely from good is another. Truth tending towards good is still drawing on something of what is human, but once it is united completely to good it casts aside everything that is human and takes on what is Divine.

[3] This matter, like others previously, can be illustrated by what occurs with man. When a person is being regenerated, that is, when he is to be joined to the Lord, he moves towards that conjunction by means of truth, that is, by means of the truths of faith, for nobody can be regenerated except by means of cognitions of faith, which are the truths by means of which he moves towards such conjunction. These truths the Lord goes to meet by way of good, that is, of charity, and introduces this charity into the cognitions of faith, that is, into its truths. For all truths are the recipient vessels of good; and therefore the more genuine the truths are and the more they are multiplied, the more abundantly is good able to accept them as vessels, to bring them into a state of order, and only then to reveal itself, doing so in the end in such a way that the truths are not seen, except insofar as good shines through them. In this way truth becomes celestial-spiritual. And since the Lord is present solely within the good that flows from charity, a person is in this manner joined to the Lord, and by means of good, that is, of charity, has conscience conferred on him, from which he then thinks what is true and does what is right. But this conscience is a conscience in keeping with the truths and the things that are right into which good or charity has been introduced.

  
/10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.