圣经文本

 

maastamuutto第32章

学习

   

1 Mutta kun kansa näki, että Mooses viipyi eikä tullut alas vuorelta, kokoontui kansa Aaronin ympärille ja sanoi hänelle: "Nouse, tee meille jumala, joka käy meidän edellämme. Sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tälle miehelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta."

2 Niin Aaron sanoi heille: "Irroittakaa kultarenkaat, jotka ovat vaimojenne, poikienne ja tyttärienne korvissa, ja tuokaa ne minulle".

3 Ja kaikki kansa irroitti kultarenkaat, jotka heillä oli korvissaan, ja he toivat ne Aaronille;

4 ja hän otti vastaan kullan heidän käsistään, kaavaili sitä piirtimellä ja teki siitä valetun vasikan. Ja he sanoivat: "Tämä on sinun jumalasi, Israel, se, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta".

5 Kun Aaron tämän näki, rakensi hän sille alttarin; ja Aaron julisti ja sanoi: "Huomenna on Herran juhla".

6 Ja he nousivat varhain seuraavana päivänä ja uhrasivat polttouhreja ja toivat yhteysuhreja; ja kansa istui syömään ja juomaan, ja sitten he nousivat iloa pitämään.

7 Silloin Herra sanoi Moosekselle: "Mene, astu alas, sillä sinun kansasi, jonka johdatit Egyptin maasta, on turmion tehnyt.

8 Pian he poikkesivat siltä tieltä, jota minä käskin heidän kulkea; he tekivät itselleen valetun vasikan. Sitä he ovat kumartaneet, ja sille he ovat uhranneet ja sanoneet: 'Tämä on sinun jumalasi, Israel, se, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta'."

9 Ja Herra sanoi vielä Moosekselle: "Minä näen, että tämä kansa on niskurikansa.

10 Anna minun olla, että vihani leimahtaisi heitä vastaan, hukuttaakseni heidät; mutta sinusta minä teen suuren kansan."

11 Mutta Mooses rukoili armoa Herralta, Jumalaltansa, ja sanoi: "Herra, miksi sinun vihasi syttyy omaa kansaasi vastaan, jonka olet vienyt pois Egyptin maasta suurella voimalla ja väkevällä kädellä?

12 Miksi egyptiläiset saisivat sanoa: 'Heidän onnettomuudekseen hän vei heidät pois, tappaaksensa heidät vuorilla ja hävittääksensä heidät maan päältä'? Käänny vihasi hehkusta ja kadu sitä turmiota, jonka aioit tuottaa kansallesi.

13 Muista palvelijoitasi Aabrahamia, Iisakia ja Israelia, joille olet itse kauttasi vannonut ja sanonut: 'Minä teen teidän jälkeläistenne luvun paljoksi kuin taivaan tähdet; ja koko tämän maan, josta olen puhunut, minä annan teidän jälkeläisillenne, ja he saavat sen ikuiseksi perinnöksi'."

14 Niin Herra katui sitä turmiota, jonka hän oli uhannut tuottaa kansallensa.

15 Ja Mooses kääntyi ja astui alas vuorelta, ja hänen kädessään oli kaksi laintaulua. Ja tauluihin oli kirjoitettu molemmille puolille; etupuolelle ja takapuolelle oli niihin kirjoitettu.

16 Ja taulut olivat Jumalan tekemät, ja kirjoitus oli Jumalan kirjoitusta, joka oli tauluihin kaiverrettu.

17 Kun Joosua kuuli kansan huudon, sen melutessa, sanoi hän Moosekselle: "Sotahuuto kuuluu leiristä".

18 Mutta tämä vastasi: "Se ei ole voittajien huutoa, eikä se ole voitettujen huutoa; minä kuulen laulua".

19 Ja kun Mooses lähestyi leiriä ja näki vasikan ja karkelon, niin hänen vihansa syttyi, ja hän heitti taulut käsistänsä ja murskasi ne vuoren juurella.

20 Senjälkeen hän otti vasikan, jonka he olivat tehneet, poltti sen tulessa ja rouhensi sen hienoksi ja hajotti veteen ja juotti sen israelilaisille.

21 Ja Mooses sanoi Aaronille: "Mitä tämä kansa on tehnyt sinulle, kun olet saattanut heidät näin suureen syntiin?"

22 Aaron vastasi: "Älköön herrani viha syttykö; sinä tiedät itse, että tämä kansa on paha.

23 He sanoivat minulle: 'Tee meille jumala, joka käy meidän edellämme; sillä emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tälle miehelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta'.

24 Niin minä sanoin heille: 'Jolla on kultaa, irroittakoon sen yltänsä'; ja he antoivat sen minulle. Ja minä heitin sen tuleen, ja siitä tuli tämä vasikka."

25 Kun Mooses näki, että kansa oli kurittomuuden vallassa, koska Aaron oli päästänyt heidät kurittomuuden valtaan, vahingoniloksi heidän vihollisillensa,

26 niin Mooses seisahtui leirin portille ja huusi: "Joka on Herran oma, se tulkoon minun luokseni". Silloin kokoontuivat hänen luoksensa kaikki leeviläiset.

27 Ja hän sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisin leirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen.'"

28 Niin leeviläiset tekivät Mooseksen käskyn mukaan; ja sinä päivänä kaatui kansaa noin kolmetuhatta miestä.

29 Ja Mooses sanoi: "Koska te nyt olette olleet omia poikianne ja veljiänne vastaan, niin vihkiytykää tänä päivänä Herran palvelukseen, että hän tänä päivänä antaisi siunauksen teille".

30 Seuraavana päivänä Mooses sanoi kansalle: "Te olette tehneet suuren synnin. Minä nousen nyt Herran tykö-jos ehkä voisin sovittaa teidän rikoksenne."

31 Ja Mooses palasi Herran tykö ja sanoi: "Voi, tämä kansa on tehnyt suuren synnin! He ovat tehneet itselleen jumalan kullasta.

32 Jospa nyt antaisit heidän rikoksensa anteeksi! Mutta jos et, niin pyyhi minut pois kirjastasi, johon kirjoitat."

33 Mutta Herra vastasi Moosekselle: "Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani.

34 Mene nyt ja johdata kansa siihen paikkaan, josta minä olen sinulle puhunut; katso, minun enkelini käy sinun edelläsi. Mutta kostoni päivänä minä kostan heille heidän rikoksensa."

35 Niin Herra rankaisi kansaa, koska he olivat teettäneet vasikan, jonka Aaron teki.

   

来自斯威登堡的著作

 

Apocalypse Explained#199

学习本章节

  
/1232  
  

199. And I will not blot out his name out of the book of life. That this signifies that they will be in heaven because they are fitted for it is evident from the signification of name, as denoting the quality of the state of man's life (see above, n. 148) and from the signification of the book of life, as denoting heaven, concerning which we shall speak presently. Hence, not to blot their name out of the book of life signifies that they will be in heaven because their state as to love and faith is heavenly, thus because they are fitted for heaven. The reason why heaven is signified by the book of life is, that a man who is in love and faith to the Lord is a heaven in its least form, and this heaven corresponds to heaven in the greatest form: therefore he who has heaven in himself, also comes into heaven, for he is fitted for it. (That there is such a correspondence, may be seen in the work, Heaven and Hell 51-58, 73-77, 87-102; and in The Doctrine of the New Jerusalem 230-236.) Hence it is, that the book of life is that in man which corresponds to the heaven in which he is; and because the former remains with him to eternity, if he becomes spiritual by the knowledges of truth and good applied to life in the world, therefore, it is here said, "I will not blot out his name from the book of life. In the world, indeed, it may be blotted out, if a man does not remain spiritual even unto the end of his life; but if he does remain spiritual it cannot be blotted out, because he is conjoined to the Lord by love and faith; and conjunction with the Lord, such as took place in the world, remains with man after death.

From these considerations it is evident, that by the book of life is meant that from the Lord which is inscribed on a man's spirit, that is, which is inscribed on his heart and soul, or, what is the same, on his love and faith; and that which is inscribed by the Lord on man, is heaven.

[2] It is therefore evident what is meant by the book of life in the following passages; in Daniel:

"The Ancient of days did sit, and the books were opened" (7:9, 10).

Again:

"The people shall be delivered, every one that shall be found written in the book" (12:1).

In David:

"Let them be blotted out of the book of lives, and not be written with the righteous" (Psalms 69:28).

In Moses:

Moses said, "Blot me, I pray thee, out of the book which thou hast written. And Jehovah said, Whosoever hath sinned against me, him will I blot out of my book" (Exodus 32:32, 33).

In the Apocalypse:

"All shall worship the beast, whose names are not written in the book of life of the Lamb" (13:8; 17:8).

In another place:

"And the books were opened; and another book was opened, which is the book of life; and the dead were judged out of those things which were written in the books, according to their works. And if any one was not found written in the book of life, he was cast into the lake of fire" (Apoc. 20:12, 13, 15).

Again:

"And there shall not enter into the New Jerusalem any but those that are written in the Lamb's book of life" (Apoc. 21:27).

In David:

"My bone was not hid from thee when I was made in secret. Upon thy book all my days were written in which they were formed: not one of them is wanting" (Psalms 139:15, 16).

By all the days being written, are meant all the states of man's life. (That all the separate things which he has thought, willed, spoken and done, yea, which he has seen and heard, are with man in his spirit as if inscribed therein, so that nothing whatever is wanting, may be seen in the work, Heaven and Hell 462, 463, and in Arcana Coelestia, 2469-2494, 7398; and that this is the book of man's life, 2474, 9386, 9841, 10505; and likewise, n. 5212, 8067, 9334, 9723, 9841.)

  
/1232  
  

Translation by Isaiah Tansley. Many thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.