圣经文本

 

maastamuutto第21章

学习

   

1 "Nämä ovat ne oikeudet, jotka sinun tulee asettaa heidän eteensä:

2 Jos sinä ostat hebrealaisen orjan, niin hän palvelkoon kuusi vuotta, mutta seitsemäntenä hän pääsköön vapaaksi maksutta.

3 Jos hän on tullut yksinäisenä, niin yksinäisenä lähteköönkin; mutta jos hän oli nainut, niin lähteköön vaimo hänen kanssaan.

4 Jos hänen isäntänsä on antanut hänelle vaimon, ja tämä on synnyttänyt hänelle poikia tai tyttäriä, niin vaimo lapsinensa jääköön isännän omaksi, ja hän lähteköön yksinään.

5 Mutta jos orja vakuuttaa: 'Minä rakastan isäntääni, vaimoani ja lapsiani enkä tahdo päästä vapaaksi',

6 niin hänen isäntänsä vieköön hänet Jumalan eteen ja asettakoon hänet ovea tai pihtipieltä vasten, ja hänen isäntänsä lävistäköön hänen korvansa naskalilla, ja hän olkoon hänen orjansa ainiaan.

7 Jos joku myy tyttärensä orjaksi, älköön tämä pääskö vapaaksi, niinkuin miesorjat pääsevät.

8 Jos hän ei miellytä isäntäänsä, sitten kuin tämä jo on määrännyt hänet itsellensä, niin tämä sallikoon lunastaa hänet pois. Vieraaseen kansaan älköön hänellä olko valtaa häntä myydä, kun hän hänet hylkää.

9 Mutta jos hän määrää hänet pojallensa, niin antakoon hänen nauttia tyttärien oikeutta.

10 Jos hän ottaa itselleen toisen vaimon, niin älköön vähentäkö ensimmäiseltä tämän ravintoa, vaatetusta ja aviollista oikeutta.

11 Jos hän ei tee hänelle näitä kolmea, niin lähteköön vaimo pois maksutta ja rahakorvauksetta.

12 Joka lyö ihmistä, niin että tämä kuolee, se rangaistakoon kuolemalla.

13 Mutta jos hän ei ole tehnyt sitä murha-aikeessa, vaan Jumala on sallinut sen vahingon tapahtua hänen kätensä kautta, niin minä määrään sinulle paikan, johon hän voi paeta.

14 Mutta jos joku menettelee niin rikollisesti lähimmäistänsä kohtaan, että tappaa hänet kavalasti, on sinun otettava hänet minun alttarinikin luota surmattavaksi.

15 Joka lyö isäänsä tai äitiänsä, se rangaistakoon kuolemalla.

16 Joka varastaa ihmisen ja joko myy hänet tahi pitää häntä hallussansa, se rangaistakoon kuolemalla.

17 Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, se rangaistakoon kuolemalla.

18 Jos miehet riitelevät keskenänsä ja toinen lyö toista kivellä tai nyrkillä, mutta tämä ei kuole, vaan joutuu vuoteen omaksi,

19 niin olkoon, jos hän tointuu ja voi mennä ulos sauvaansa nojaten, lyöjä vapaa rangaistuksesta; korvatkoon ainoastaan hänen sairastamisaikansa ja pitäköön huolta hänen paranemisestaan.

20 Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan sauvalla, niin että tämä kuolee hänen käsiinsä, niin häntä rangaistakoon.

21 Mutta jos se elää päivän tai kaksi, niin älköön lyöjää rangaistako, sillä se on hänen omaa rahaansa.

22 Jos miehet tappelevat keskenänsä ja loukkaavat raskasta vaimoa, niin että hän synnyttää kesken, mutta vahinkoa ei tapahdu, niin sakotettakoon syyllistä vaimon miehen vaatimuksen ja riidanratkaisijain harkinnan mukaan.

23 Mutta jos vahinko tapahtuu, niin annettakoon henki hengestä,

24 silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta,

25 palovamma palovammasta, haava haavasta, mustelma mustelmasta.

26 Jos joku lyö orjaansa tai orjatartansa silmään ja turmelee sen, niin päästäköön hänet vapaaksi silmän tähden.

27 Ja jos hän lyö orjaltaan tai orjattareltaan hampaan suusta, niin päästäköön hänet vapaaksi hampaan tähden.

28 Jos härkä puskee miehen tai naisen kuoliaaksi, niin härkä kivitettäköön, älköönkä sen lihaa syötäkö; mutta härän omistaja olkoon vapaa rangaistuksesta.

29 Mutta jos härkä on ennenkin puskenut ja sen isäntää on varoitettu eikä hän ole sitä vartioinut, ja jos se tappaa miehen tai naisen, niin härkä kivitettäköön, ja myös sen isäntä rangaistakoon kuolemalla.

30 Mutta jos hänelle määrätään lunastusmaksu, niin maksakoon henkensä lunnaiksi niin paljon, kuin hänelle määrätään.

31 Jos se puskee pojan tai tytön, niin meneteltäköön saman lain mukaan.

32 Jos härkä puskee orjan tai orjattaren, niin maksakoon sen omistaja pusketun isännälle kolmekymmentä hopeasekeliä, ja härkä kivitettäköön.

33 Jos joku jättää kaivon auki tahi kaivaa kaivon eikä peitä sitä, ja härkä tai aasi putoaa siihen,

34 niin kaivon omistaja korvatkoon isännälle sen rahassa; mutta kuollut eläin olkoon hänen.

35 Jos jonkun härkä puskee toisen härän kuoliaaksi, niin myykööt elävän härän ja jakakoot sen hinnan, ja myös kuolleen jakakoot keskenään.

36 Jos taas oli tunnettua, että se härkä ennenkin oli puskenut eikä sen isäntä ollut sitä vartioinut, niin antakoon härän härästä, mutta kuollut olkoon hänen."

   

来自斯威登堡的著作

 

Arcana Coelestia#8994

学习本章节

  
/10837  
  

8994. 'She shall not go out as the male slaves do' means a state unlike truth devoid of affection. This is clear from the meaning of 'going out' - out of servitude - as a state after conflict or labour, dealt with above in 8980, 8984; and from the meaning of 'the male slaves' as those imbued with truths and not complementary good, dealt with in 8974, thus those imbued with truth devoid of affection. From all this it is evident that 'she shall not go out as the male slaves do' means a state unlike truth devoid of affection.

[2] The implications of this must be stated briefly. There are those who are imbued with truth and no affection for it, and there are those who are imbued with an affection. The former were represented by male slaves from the children of Israel, the latter by female slaves, also from the children of Israel. But 'female slaves' did not represent those with a genuine affection for truth, only those with an affection that is not genuine, as may be seen from what has been shown immediately above in 8993.

[3] The difference between those imbued with truth devoid of affection, who were represented by the male slaves, and those imbued with an affection for truth, who were represented by the female slaves, is akin to the difference between knowing truth and willing truth. Knowing truth belongs solely to the understanding part of the mind, whereas willing truth belongs to the will part; consequently the difference is akin to that between knowledge and affection. Those imbued with a knowledge of truth and good, meant by male slaves or the men in the representative sense, have no affection for truth and good, only for the knowledge of them; consequently they are delighted with truths for the sake of knowing them. But those imbued with an affection for truth and good, meant by female slaves or the women in the representative sense, have no affection for the knowledge of truth and good, only for truths and forms of good themselves, as they hear and perceive them from others. This kind of affection exists generally with good women, but the affection for knowledge of truth exists generally with men.

[4] So it is that those who are spiritually perceptive have a liking for women with an affection for truths, but not for women who concentrate on gaining knowledge. For it is in keeping with Divine order for men to know things and for women purely to have an affection for them, so the women do not love themselves because of their knowledge but love men; and from this springs the desire for marriage. This also is why those of old said that women must keep silent in the Church. All this being so, factual and religious knowledge are represented by men, but affections by women; at this point affection for truth that pours out of the delights belonging to natural kinds of love is represented by female slaves. And because people with this kind of affection are of an entirely different disposition from those with an affection for knowledge, the situation with female slaves is entirely different from that with male slaves. So this is what is meant by 'a female slave shall not go out as the male slaves do'. It should be recognized however that this is the situation among those who belong to the Lord's spiritual kingdom, whereas among those who belong to His celestial kingdom the reverse applies. There husbands are the ones with affection, and wives are the ones with knowledge of good and truth; and this is what the desire for marriage springs from among them.

  
/10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.