圣经文本

 

Mooseksen kirja第5章

学习

   

1 Jos joku sielu rikkoo, niin että hän kuulee jonkun kiroilevan, ja hän on sen todistaja, eli on sen nähnyt taikka tietänyt, ja ei ilmoita siitä, hän on vikapää vääryyteen.

2 Eli jos joku sielu rupee johonkuhun saastaiseen kappaleeseen, taikka saastaisen metsän eläimen raatoon, eli saastaisen karjan raatoon eli saastaisen madon raatoon, ja se olis hänelle tietämätöin: hän on saastainen ja vikapää.

3 Eli jos hän rupee saastaiseen ihmiseen, millä ikänänsä saastaisuudella ihminen taitaa saastaiseksi tulla, tietämätä, ja sen sitte ymmärtää, se on vikapää.

4 Eli jos joku sielu vannoo, niin että hänen suustansa käy ajattelemata pahoin eli hyvin tehdä, kaikki kuin ihminen vannoo huomaitsemata, ja sen sitte ymmärtää: hän on vikapää yhteen näistä.

5 Koska hän on vikapää johonkuhun näistä, ja tunnustaa, että hän siinä rikkonut on:

6 Niin pitää hänen tämän rikoksensa vian edestä, kuin hän rikkonut on, tuoman laumasta Herralle uuhen eli vuohen rikosuhriksi: niin pitää papin sovittaman hänen rikoksensa.

7 Jollei hänellä ole lammasta, niin tuokaan Herralle rikoksensa edestä, jolla hän rikkonut on, kaksi mettistä eli kaksi kyhkyläisen poikaa: yhden rikosuhriksi, ja toisen polttouhriksi.

8 Ja viekään ne papille: hänen pitää sen ensimäisen uhraaman rikosuhriksi ja vääntämän sen niskat ja ei kuitenkaan päätä erinänsä repäisemän,

9 Ja pitää priiskottaman alttarin seinän rikosuhrin verellä, ja antaman sen veren, joka jää, vuotaa alttarin pohjaan. Se on rikosuhri.

10 Toisen pitää hänen uhraaman polttouhriksi tavan jälkeen. Ja niin pitää papin sovittaman hänen rikoksensa, jolla hän rikkonut on, ja se annetaan hänelle anteeksi.

11 Jollei hänelle ole kahta mettistä eli kahta kyhkyläisen poikaa, niin tuokaan uhrinsa, rikoksensa edestä, kymmenennen osan ephaa sämpyläjauhoja rikosuhriksi. Mutta ei hänen pidä öljyä sen päälle paneman, eikä pyhää savua; sillä se on rikosuhri.

12 Ja hänen pitää sen viemän papille, ja papin pitää siitä ottaman pivon täyden muistoksi, ja polttaman sen alttarilla Herralle tuliuhriksi: tämä on rikosuhri.

13 Ja papin pitää niin sovittaman hänelle hänen rikoksensa, jolla hän rikkonut on, ja se annetaan anteeksi hänelle. Ja sen pitää oleman papin oman niinkuin ruokauhrinkin.

14 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:

15 Jos joku sielu kovasti rikkoo ja erehdyksestä syntiä tekee jossakussa joka Herralle pyhitetty on, hänen pitää Herralle tuoman vikauhrin, virheettömän oinaan laumasta, sinun arvios jälkeen hopiapainoon, pyhän siklin jälkee, vikauhriksi.

16 Siihen myös, mitä hän on rikkonut pyhitetyssä, pitää hänen sen antaman jällensä, ja pitää sen tykö antaman viidennen osan, ja antaman sen papille: ja papin pitää sovittaman hänen vikauhrin oinaalla, niin se hänelle annetaan anteeksi.

17 Ja jos joku sielu rikkoo ja tekee vastoin jotakuta Herran käskyä, jota ei hänen pitänyt tekemän, ja ei sitä tietänyt: hän on vikapää vääryyteen,

18 Ja pitää tuoman papille virheettömän oinaan laumasta, sinun arvios jälkeen vikauhriksi: ja papin pitää sovittaman hänelle hänen tietämättömyytensä, kun hän tehnyt on tietämätä, niin se hänelle annetaan anteeksi.

19 Se on vikauhri: sillä vikaan hän kaiketikin Herran edessä joutunut on.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

来自斯威登堡的著作

 

Arcana Coelestia#870

学习本章节

  
/10837  
  

870. That 'a dove' means the truths and goods of faith residing with a person who is to be regenerated is clear from the meaning of 'a dove' in the Word, especially from the dove that alighted on Jesus when He was baptized, as mentioned in Matthew,

When Jesus was baptized He went up immediately out of the water, and behold, the heavens were opened, and He saw the Spirit of God descending like a dove and alighting on Himself. Matthew 3:16-17; and in John 1:32, Luke 3:21-22; Mark 1:10-11.

Here 'a dove' meant nothing else than the holiness of faith, and the 'baptism' itself meant regeneration. It also meant therefore the truth and good of faith residing with the new Church that was to arise, which truth and good people receive through being regenerated by the Lord.

[2] Similar things were represented and embodied in the young doves or the turtle doves - mentioned in Leviticus 1:14-end; 5:7-10; 12:6; 14:21-22; 15:14-15, 29-30; Numbers 6:10-11; Luke 2:22-24 - which they used to offer as sacrifices and as burnt offerings in the Jewish Church, as becomes clear from each of the references just given. Anyone may grasp that they had such a meaning merely from the fact that they could not have been anything else than things of a representative nature. Otherwise they would be pointless, and in no sense Divine, for the external side of the Church is lifeless, but is made alive by the internal, as is the internal by the Lord.

[3] That 'a dove' in general means the intellectual concepts of faith is also clear in the Prophets, as in Hosea,

Ephraim will be like a stupid dove with no heart; they called Egypt, they went away to Assyria. Hosea 7:11.

In the same prophet, speaking of Ephraim,

They will tremble like a bird out of Egypt and a dove from the land of Assyria. Hosea 11:11.

Here 'Ephraim' stands for one who has intelligence, 'Egypt' for him who has knowledge, 'Assyria' for him who is rational, and 'a dove' stands for what belongs to the intellectual concepts of faith, the subject there being the regeneration of the spiritual Church. In David,

O Jehovah, deliver not the soul of [Your] turtle dove to the wild animal. Psalms 74:19.

'Wild animal' stands for people without any charity, 'the soul of a turtle dove' for the life of faith. See what has been stated and shown already in 40, 776, about birds meaning intellectual things. Harmless, beautiful, clean, and useful birds in particular mean intellectual truths and goods; but harmful, ugly, unclean, and useless ones, such as the raven, which is here used as the opposite of the dove, mean their opposites, namely falsities.

  
/10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.