圣经文本

 

synty第26章

学习

   

1 Niin kallis aika tuli maalle sen entisen jälkeen, joka oli Abrahamin ajalla: ja Isaak meni Abimelekin Philistealaisten kuninkaan tykö Gerariin.

2 Niin Herra ilmestyi hänelle, ja sanoi: älä mene Egyptiin, vaan asu sillä maalla, jonka minä sanon sinulle.

3 Ole muukalainen tällä maalla, ja minä olen sinun kanssas, ja siunaan sinua: sillä sinulle ja sinun siemenelles minä annan kaikki nämät maat, ja vahvistan sen valan, jonka minä Abrahamille sinun isälles vannonut olen.

4 Ja enennän sinun siemenes niinkuin taivaan tähdet: ja annan sinun siemenelles kaikki nämät maat: Ja sinun siemenes kautta pitää kaikki kansat maan päällä siunatuksi tuleman:

5 Sillä Abraham oli kuuliainen minun äänelleni, ja piti minun oikeuteni, käskyni, säätyni ja lakini.

6 Niin Isaak asui Gerarissa.

7 Ja koska sen maan kansa kysyi hänen emännästänsä, sanoi hän: hän on minun sisareni; sillä hän pelkäsi sanoa: hän on minun emäntäni (ajatellen), ettei he joskus löisi minua kuoliaksi Rebekan tähden: sillä hän oli ihana kasvoilta.

8 Ja tapahtui, koska hän siellä kappaleen aikaa viipyi, katsoi Abimelek Philistealaisten kuningas akkunasta, ja näki Isaakin hyväilevän emäntäänsä.

9 Niin kutsui Abimelek Isaakin, ja sanoi: katso, totisesti hän on sinun emäntäs: miksis olet sanonut: hän on minun sisareni? Ja Isaak sanoi hänelle: minä ajattelin, etten minä tapettaisi hänen tähtensä.

10 Abimelek sanoi: miksis tämän meille teit? olis pikaisesti tapahtunut, että joku kansasta olis maannut sinun emäntäs kanssa, ja niin sinä olisit saattanut meidän päällemme rikoksen.

11 Niin Abimelek antoi käskyn kaikelle kansalle, sanoen: joka ryhtyy tähän mieheen, tahi hänen emäntäänsä, hänen pitää totisesti kuoleman.

12 Ja Isaak kylvi sillä maalla, ja sai sinä vuonna satakertaisesti: sillä Herra siunasi hänen.

13 Ja mies tuli voimalliseksi: ja menestyi sangen suuresti siihen asti, että hän juuri suureksi joutui.

14 Ja hänellä oli paljo tavaraa lampaissa ja karjassa, oli myös paljo perhettä: sentähden Philistealaiset kadehtivat häntä.

15 Ja he tukitsivat kaikki kaivot, jotka hänen isänsä palveliat olivat kaivaneet, hänen isänsä Abrahamin aikana, ja täyttivät ne mullalla.

16 Ja Abimelek sanoi Isaakille: mene pois meidän tyköämme: sillä sinä olet tullut paljo väkevämmäksi meitä.

17 Niin Isaak läksi sieltä: ja teki majansa Gerarin laaksoon, ja asui siinä.

18 Ja Isaak antoi jällensä kaivaa ne vesikaivot, jotka he olivat kaivaneet hänen isänsä Abrahamin aikana, ja jotka Philistealaiset Abrahamin kuoleman jälkeen olivat tukinneet: ja nimitti ne niillä nimillä, joilla hänen isänsä ne kutsunut oli.

19 Niin kaivoivat myös Isaakin palveliat siihen laaksoon: ja löysivät sieltä luontolähteen.

20 Mutta Gerarin paimenet riitelivät Isaakin paimenten kanssa, ja sanoivat: tämä on meidän vetemme. Niin hän kutsui sen kaivon Esek, että he riitelivät hänen kanssansa.

21 Niin kaivoivat he myös toisen kaivon, ja he riitelivät myös siitä: niin hän nimitti sen Sitna.

22 Niin hän siirsi itsensä sieltä, ja kaivoi toisen kaivon, josta ei he riidelleet. Sen tähden nimitti hän sen Rehobot, ja sanoi: nyt Herra on antanut meille laviamman sian, ja on antanut meidän kasvaa maan päällä.

23 Sitte meni hän BerSabaan.

24 Niin Herra ilmestyi hänelle sinä yönä ja sanoi: minä olen sinun isäs Abrahamin Jumala: älä pelkää, sillä minä olen kanssas, ja siunaan sinun, ja annan lisääntyä sinun siemenes, minun palveliani Abrahamin tähden.

25 Ja hän rakensi siinä alttarin, ja saarnasi Herran nimestä, ja teki siihen majansa: ja hänen palveliansa kaivoivat siihen kaivon.

26 Niin Abimelek meni hänen tykönsä Gerarista: ja Ahusat hänen ystävänsä, ja Phikol hänen sotajoukkonsa päämies.

27 Mutta Isaak sanoi heille: miksi te tulitte minun tyköni: ja te vainositte minua, ja ajoitte minun pois teidän tyköänne.

28 He sanoivat: me näimme ilmeissänsä, että Herra on sinun kanssas, sentähden me sanoimme: olkoon nyt vala meidän molempain vaiheellamme, meidän ja sinun välilläs, ja me teemme liiton sinun kanssas.

29 Ettes tekisi meille mitään vahinkoa, niinkuin emme mekään ole sinuun ryhtyneet, ja niinkuin emme myös tehneet sinulle muuta kuin hyvää, ja laskimme sinun rauhassa menemään. Sinä olet nyt Herran siunattu.

30 Ja hän valmisti heille pidon, ja he söivät ja joivat.

31 Ja nousivat aamulla varhain, ja vannoivat toinen toisellensa, ja Isaak laski heidät menemään, ja menivät pois hänen tyköänsä rauhassa.

32 Sinä samana päivänä tulivat Isaakin palveliat, ja ilmoittivat hänelle kaivosta, jonka he kaivaneet olivat, ja sanoivat hänelle: me löysimme veden.

33 Ja hän kutsui hänen Saba: siltä nimitetään kaupunki BerSaba, hamaan tähän päivään asti.

34 Koska Esau oli neljänkymmenen ajastaikainen, otti hän Juditin Hetiläisen Berin tyttären emännäksensä: Ja Basmatin Hetiläisen Elonin tyttären:

35 Jotka olivat Isaakille ja Rebekalle mielikarvaudeksi.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

来自斯威登堡的著作

 

Arcana Coelestia#3404

学习本章节

  
/10837  
  

3404. 'Isaac sowed in that land' means interior truths from the Lord as they appear to the rational. This is clear from the meaning of 'sowing' in the highest sense as Divine Truth from the Lord who is the Sower, 3038, and in the internal sense as the truth and good residing with a person, which stem from that Divine Truth, 3373; and from the meaning of 'land' as rational concepts which, when enlightened from the Divine, are appearances of truth, 3368, or what amounts to the same, are interior truths from the Lord as they appear to the rational. These appearances or truths belong on a higher degree, for as far as verse 14 it is these that are the subject in the internal sense. These appearances of truth are the kind that exist with angels, and are such as go immeasurably above anyone's understanding as long as he lives in the world.

[2] To make it clearer still what appearances of truth are, let the following example be added: It is well known that the Divine is infinite as regards Being (Esse) and eternal as regards Manifestation (Existere), and that what is finite is incapable of comprehending what is infinite, or indeed of comprehending what is eternal, since what is eternal is the Manifestation (Existere) of what is infinite. And because the Divine itself is infinite and eternal, so are all things which proceed from the Divine infinite and also eternal. And as those things are infinite angels are quite incapable of grasping them, for they too are finite beings. That being so, things that are infinite and eternal present themselves to angels within appearances that are finite, though within appearances such as are very far above the range of what man can comprehend. For example, man is quite incapable of possessing any idea of what is eternal except from what is temporal. And being incapable of having any idea other than this he is incapable of comprehending what 'from eternity' is and so what the Divine prior to the existence of time or creation of the world is. And as long as his thinking contains any idea at all that is formed from what is temporal, he slips inevitably, if he thinks about what is eternal, into errors from which he cannot be rescued. But the angels, whose ideas are not formed from anything temporal but from timeless state, are enabled to perceive it supremely well, for to them eternity is not eternity of time but eternity of state devoid of any idea of that which is temporal.

[3] From this one may see what the appearances existing with angels are like compared with man's, and how superior their appearances are to man's. For man cannot have one shred of thought, not even the least shred, that is not in some way temporal and spatial in origin, whereas angels' thought has no such origin at all. Instead their thought has its origin in timeless state, in which the being (esse) and the manifestation (existere) of things is the only consideration. These few comments show the nature of the appearances of truth which are the subject in these verses, and that these appearances belong to a higher degree. The verses that follow deal in order with the appearances of truth that belong to a lower degree which are also suitable to the human race.

  
/10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.