圣经文本

 

Hesekiel第46章

学习

   

1 Näin sanoo Herra, Herra: sisimäisen kartanon portti, joka itään päin on, pitää kuutena arkipäivänä oleman kiinni, mutta sabbatina ja uudella kuulla avattaman.

2 Ja päämiehen pitää menemän ulkoiselle puolelle huoneen porttia ja seisahtaman portin kynnykselle; ja pappein pitää uhraaman hänen polttouhrinsa ja kiitosuhrinsa, mutta hänen pitää rukoileman portin kynnyksellä, ja sitte jälleen menemän ulos; mutta portin pitää ehtoosen asti avoinna oleman.

3 Maan kansan pitää myös rukoileman Herran edessä, sen portin ovessa, sabbatina ja uudella kuulla.

4 Mutta polttouhriksi, jonka päämiehen Herralle uhraaman pitää sabbatina, pitää oleman kuusi virheetöintä karitsaa ja virheettömän oinaan,

5 Ja ephan sämpyläjauhoja oinaan kanssa ruokauhriksi, ja karitsain kanssa ruokauhriksi, mitä kukin voi, ja hinnin öljyä ephaan.

6 Mutta uudella kuulla pitää uhraattaman nuori virheetöin härkä, ja kuusi karitsaa, ja virheetöin oinas.

7 Ja epha härjän kanssa, ja epha oinaan kanssa ruokauhriksi; mutta karitsan kanssa niin paljo kuin hän käteensä saa, ja hinni öljyä ephaan.

8 Ja kuin päämies sinne menee, niin hänen pitää menemän portin esihuoneen kautta, ja siitä tuleman ulos jälleen.

9 Mutta maan kansa, jotka Herran eteen tulevat suurina juhlapäivinä, ja käyvät pohjoisen portin kautta rukoilemaan, ne pitää jälleen tuleman ulos eteläportista; ja jotka eteläportista tulevat, ne pitää käymän ulos pohjoisesta portista. Ja ei pidä tuleman ulos jälleen siitä portista, josta he ovat menneet sisälle, mutta kohdastansa toiselta puolelta menemän ulos.

10 Päämiehen pitää ulos ja sisälle heidän kanssansa käymän.

11 Ja pyhäpäivinä ja juhlapäivinä pitää uhrattaman ruokauhriksi mullin kanssa epha, ja oinaan kanssa epha, ja karitsan kanssa niin paljon kuin hän saa käteensä, ja hinni öljyä ephan kanssa.

12 Mutta kuin päämies tahtoo tehdä vapaaehtoisen polttouhrin eli kiitosuhrin Herralle, niin hänelle pitää avattaman itäportti, että hän saa uhrata polttouhrinsa ja kiitosuhrinsa, niinkuin hän sen sabbatinakin uhraa; ja koska hän jälleen tulee ulos, niin pitää portti pantaman kiinni hänen jälkeensä.

13 Ja sinun pitää tekemän Herralle joka päivä polttouhria, vuotisen virheettömän karitsan; sen pitää sinun uhraaman joka aamulla,

14 Ja joka aamulla paneman siihen päälle kuudennen osan ephaa ruokauhriksi, ja kolmannen osan hinniä öljyä, sekoitettu sämpyläjauhoihin: se pitää oleman jokapäiväinen ruokauhrin sääty Herralle.

15 Ja näin pitää heidän aina uhraaman karitsan ruokauhrin ja öljyn kanssa joka aamu alinomaiseksi polttouhriksi.

16 Näin sanoo Herra, Herra: kuin päämies antaa yhdelle pojistansa lahjan hänen perinnöstänsä, sen pitää oleman hänen poikansa oma perintö.

17 Mutta jos hän antaa lahjan yhdelle palvelijoistansa hänen perinnöstänsä, niin se pitää sen oma oleman vapaavuoteen saakka, ja niin pitää se jälleen päämiehelle tuleman; sillä hänen osansa pitää ainoasti hänen poikansa perimän.

18 Ja ei päämiehen pidä mitään ottaman kansan perinnöstä, eli ajaman heitä pois heidän omastansa; mutta pitää antaman lapsille heidän perintönsä, ettei minun kansani tulisi hajoitetuksi pois omaisuudestansa.

19 Ja hän vei minun läpikäytävän sivulle pohjan porttia päin, pyhän kammioihin, jotka pappein olivat; ja katso, siellä oli yksi sia kahdessa kulmassa länteen päin.

20 Ja hän sanoi minulle: tämä on se sia, jossa papit vikauhrin ja syntiuhrin keittämän pitää, ja leipoman ruokauhrin, ettei heidän tarvitse niitä ulkonaiselle kartanolle kantaa, pyhittämään kansaa.

21 Ja hän vei minun ulos ulkonaiseen kartanoon, ja johdatti minun neljään kartanon kulmiin; ja katso, siellä oli esihuone kussakin kulmassa toinen toisensa edessä.

22 Jokaisessa neljässä kartanon kulmassa olivat esihuoneet toinen toisensa kanssa, neljäkymmentä kyynärää pitkät ja kolmekymmentä kyynärää leveät, eroitetut vähiin paikkoihin, niin leviä yksi kuin toinenkin.

23 Ja siellä kävi yksi vähä muuri ympäri kaikkia niitä neljää; ja siellä olivat totot tehdyt alhaalla ympäri muurin.

24 Ja hän sanoi minulle: nämät ovat keittosiat, joissa palveliat, jotka huoneessa palvelusta tekevät, keittämän pitää kansan uhrin.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

来自斯威登堡的著作

 

The Lord#52

学习本章节

  
/65  
  

52. 6. Jehovah himself - that is, the Lord - spoke the Word through prophets.

We read of the prophets that they had visions and that Jehovah talked with them. When they had visions, they were not focused on their bodies but on the spirit, in which state they saw things of a heavenly nature. When Jehovah talked with them, though, they were conscious of their bodies and heard Jehovah speaking.

We need to draw a clear distinction between these two states. In a visionary state, the eyes of their spirit were open and the eyes of their body were closed; and at such times they seemed to themselves to be taken from place to place while their bodies stayed where they were. Ezekiel, Zechariah, and Daniel were in this state at times, and so was John when he wrote the Book of Revelation. They were then said to be in a vision or in the spirit. In fact, Ezekiel says,

The spirit lifted me up and brought me back into Chaldea, to the captivity, in a vision from God, in the spirit of God. In this way the vision that I saw came over me. (Ezekiel 11:1, 24)

He says that the spirit lifted him up and that he heard an earthquake and other things behind him (Ezekiel 3:12, 14). He also said that the spirit lifted him up between earth and heaven and took him off into Jerusalem in visions from God, and he saw abominations (Ezekiel 8:3 and following).

That is why (again in a vision of God or in the spirit) Ezekiel saw the four beasts that were angel guardians (chapters 1; 10), and he saw a new earth and a new temple with the angel measuring them, as we are told in chapters 40-48. He says in chapter 40:2, that he was then in visions from God; and in chapter 43:5, he says that the spirit lifted him up at that time.

The same thing happened with Zechariah. There was an angel inwardly present with him when he saw a man riding among myrtle trees (Zechariah 1:8 and following); when he saw four horns and then a man with a measuring line in his hand (Zechariah 1:18; 2:1); when he saw Joshua the high priest (Zechariah 3:1 and following); when he saw a lampstand and two olive trees (Zechariah 4:1 and following); when he saw a flying scroll and a measuring basket (Zechariah 5:1, 6); and when he saw four chariots coming from between two mountains, along with horses (Zechariah 6:1 and following).

Daniel was in the same kind of state when he saw four beasts come up from the sea (Daniel 7:3) and when he saw battles between a ram and a goat (Daniel 8:1 and following).

We read in Daniel 7:1-2, 7, 13; 8:2; 10:1, 7-8 that he saw these things in visions. We read in Daniel 9:21 that he saw the angel Gabriel in a vision and talked with him.

Much the same happened with John when he wrote the Book of Revelation. He says that he was in the spirit on the Lord’s day (Revelation 1:10), that he was carried away in the spirit into the wilderness (17:3), to a high mountain in the spirit (21:10), that he saw horses in a vision (9:17), and elsewhere that he saw what he described, being therefore in the spirit or in a vision (1:2; 4:1; 5:1; 6:1; and in the particular chapters that follow).

  
/65  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.