圣经文本

 

Hesekiel第40章

学习

   

1 Viidentenä vuotena kolmattakymmentä meidän vankiudestamme, vuoden alussa, kymmenentenä päivänä ensimmäisessä kuukaudessa, se on neljästoistakymmenes vuosi, sittekuin kaupunki hävitettiin, juuri sinä päivänä tuli Herran käsi minun päälleni, ja vei minun sinne.

2 Ja Jumalan näyissä vei hän minut Israelin maalle ja asetti minun sangen korkialle vuorelle; ja siellä oli niinkuin rakennettu kaupunki etelään päin.

3 Ja koska näyissä vei hän minut Israelin maalle ja asetti minun sangen korkialle vuorelle; ja siellä oli niinkuin rakennettu kaupunki etelään päin.

4 Ja se mies sanoi minulle: sinä, ihmisen poika, katso silmilläs ja kuule korvillas, ja pane sydämees kaikki, mitä minä sinulle osoitan; sillä sentähden olen minä sinun tänne tuonut osoittaakseni sinulle, ettäs kaikki ne, mitkä sinä tässä näet, Israelin huoneelle ilmoittaisit.

5 Ja katso, muuri oli ulkonaisella puolella ympäri kaiken huoneen. Ja miehellä oli mittariuku kädessä, kuusi kyynärää ja kämmenen leveyden pitkä; ja hän mittasi rakennuksen leveydelle ja korkeudelle, kaikki yhdellä riuvulla.

6 Ja hän tuli portin tykö, joka oli itään päin, ja meni ylös hänen astuimistansa; ja mittasi portin kynnyksen, kummankin yhden riukumitan leveäksi.

7 Ja kammiot, jotka olivat molemmilla puolilla porttia, mittasi hän myös yhden riukumitan leveäksi, ja kammioiden välin viisi kyynärää leveäksi, ja hän mittasi myös portin kynnyksen, esihuoneen portin tykönä sisimäisellä puolella, yhden riukumitan.

8 Ja mittasi portin esihuoneen sisimäisellä puolella yhden riukumitan.

9 Ja mittasi esihuoneen portin kahdeksan kyynärää ja sen kynnykset kaksi kyynärää, ja esihuoneen portin sisimmäisellä puolella.

10 Ja kammioita oli kolme kummallakin puolella, portin tykönä itään päin, yksi niin avara kuin toinenkin. Ja molemmilla puolilla olivat kynnykset, jotka olivat yhdensuuruiset.

11 Sitte mittasi hän oven leveyden kymmenen kyynärää ja portin korkeuden kolmetoistakymmentä kyynärää.

12 Ja kammioin edessä oli sia molemmilla puolilla, kyynärän leveydeltä; mutta kammiot olivat kuusi kyynärää molemmille puolille.

13 Ja hän mittasi portin, yhden kammion katosta toiseen, viisikolmattakymmentä kyynärää leveydelle; ja ovet olivat suutasuuksin.

14 Hän teki myös oven päälliset kuusikymmentä kyynärää ja esihuoneen oven päällisen yltäylitse porttia.

15 Ja portin läpikäytävästä esihuoneen tykö sisimäiseen porttiin oli viisikymmentä kyynärää.

16 Ja siinä olivat ahtaat akkunat kammioissa ja päällisissä, sisimäisellä puolella yltäylitse portin; juuri niin oli myös sisäpuolella kaikki ympäri, ja oven päällisessä olivat kauniit palmupuut.

17 Ja hän vei minun vielä edemmäksi äärimäiseen kartanoon, ja katso, siellä olivat majat, ja permanto laskettu kartanon yli ympäri, ja kolmekymmentä kammiota permannolla.

18 Ja permanto oli molemmissa porteissa niin pitkä kuin portitkin olivat; ja tämä oli alimainen permanto.

19 Ja hän mittasi alimaisesta portista leveyden sisimäiseen kartanoon asti ulkopuolelta, sata kyynärää itään ja pohjaan.

20 Niin hän myös mittasi pohjaportin äärimäiseen kartanoon asti, pituudelle ja leveydelle.

21 Siinä oli myös jokaisella sivulla kolme kammiota; ja hänen oven päällisensä ja esihuoneensa olivat yhdensuuruiset, niinkuin entisenkin portin, viisikymmentä kyynärää pituudelle ja viisikolmattakymmentä kyynärää leveydelle.

22 Ja hänen akkunansa, esihuoneensa ja palmupuunsa olivat niinkuin itäisenkin portin, ja siinä oli myös seitsemän astuinta, joita myöten mentiin ylös, ja esihuone oli sen edessä.

23 Ja sisimäisen esihuoneen portti oli pohjoisen ja itäisen portin kohdalla; ja hän mittasi sata kyynärää yhdestä portista niin toiseen.

24 Sitte vei hän minun myös etelään päin, ja katso, siellä oli myös yksi portti; ja hän mittasi hänen ovensa päälliset ja esihuoneensa niin suureksi kuin ne muutkin.

25 Siinä olivat myös akkunat ja esihuoneet yltympäri niinkuin muutkin akkunat, viisikymmentä kyynärää pitkät ja viisikolmattakymmentä kyynärää leveät.

26 Ja siinä oli myös seitsemän astuinta ylöspäin, ja esihuone sen edessä; ja palmupuut joka sivulla sen oven päällisissä.

27 Ja hän mittasi myös sisimäisen kartanon portin etelään päin, sata kyynärää yhdestä eteläportista toiseen.

28 Ja hän vei minun eteläportin kautta sisimäiseen kartanoon, ja mittasi sen portin etelään päin, niin suureksi kuin muutkin,

29 Ja hänen kammionsa, ja oviensa päälliset, ja esihuoneensa juuri sillä suuruudella ja hänen akkunansa ja esihuoneensa joka taholta, viisikymmentä kyynärää pituudelle ja viisikolmattakymmentä kyynärää leveydelle.

30 Ja siinä olivat esihuoneet ympärillä, viisikolmattakymmentä kyynärää pitkät ja viisi kyynärää leveät.

31 Ja hänen esihuoneensa olivat äärimäisen kartanon edessä, ja palmupuut hänen ovensa päällisissä; ja siinä oli kahdeksan astuinta, joita myöten mentiin ylös.

32 Sitte vei hän myös minun sisimäiseen porttiin itään päin ja mittasi sen portin niin suureksi kuin muutkin;

33 Hänen kammioinsa, oviensa päälliset ja esihuoneensa, ja heidän akkunansa ja esihuoneensa entisen suuruiseksi ympärinsä, viisikymmentä kyynärää pitkäksi ja viisikolmattakymmentä kyynärää leveäksi.

34 Ja hänellä oli myös esihuonee äärimäisen kartanon kohdalla, ja palmupuita oven päällisissä molemmilla sivuilla, ja kahdeksan astuinta ylöspäin.

35 Sitte vei hän minun pohjan puoliseen porttiin; sen hän mittasi niin suureksi kuin ne muutkin,

36 Hänen kammionsa, oviensa päällisten, esihuoneidensa ja heidän akkunainsa kanssa siinä ympärillä, viisikymmentä kyynärää pitkäksi ja viisikolmattakymmentä kyynärää leveäksi.

37 Hänellä oli myös esihuone äärimäisen kartanon kohdalla, ja palmupuut ovenpäällisissä molemmilla puolilla, ja kahdeksan astuinta ylöspäin.

38 Ja siellä oli kammio, ja sen ovi oli porttien pihtipielissä, kussa polttouhri pestiin.

39 Mutta esihuoneessa portin edessä oli jokaisella sivulla kaksi pöytää, joilla polttouhri, rikosuhri ja vikauhri piti teurastettaman.

40 Ja ulkoisella puolella, kussa pohjaporttia päin mennään ylös, oli myös kaksi pöytää; ja toisella puolella, portin esihuoneen tykönä, oli myös kaksi pöytää.

41 Niin oli jokaisella sivulla porttien edessä neljä pöytää, se on kahdeksan pöytää yhteen, joilla teurastettiin.

42 Ja ne neljä pöytää olivat tehdyt polttouhria varten vuojonkivistä, puolitoista kyynärää pitkäksi ja puolitoista kyynärää korkeiksi: joille pantiin kaikkinaiset aseet, joilla myös polttouhri ja muut uhrit teurastettiin.

43 Ja tottoin kivet olivat kämmenen korkiat joka taholta; ja niille pöydille piti pantaman uhriliha.

44 Ja ulkoisella puolella sisällistä porttia olivat kammiot veisaajilla sisimäisessä kartanossa, yksi sivulla pohjan porttia päin, joka katsoi etelään, toinen portin sivulla itään päin, se katsoi pohjaan.

45 Ja hän sanoi minulle: se kammio, joka on etelään päin, on pappein, joiden pitää huoneessa palveleman;

46 Mutta se kammio pohjaan päin on niiden pappein, jotka alttarilla palvelevat; ne ovat Zadokin lapset, joiden pitää Levin lapsista astuman Herran eteen, häntä palvelemaan.

47 Ja hän mittasi esihuoneen sata kyynärää pitkäksi ja sata kyynärää leveäksi, nelikulmaiseksi; ja alttari oli juuri templin edessä.

48 Ja hän vei minun templin esihuoneesen ja mittasi esihuoneen oven päällisen, viisi kyynrää kummallekin puolelle, ja portin leveyden kolme kyynärää molemmin puolin.

49 Mutta esihuone oli kaksikymmentä kyynärää pitkä ja yksitoistakymmentä kyynärää leveä, ja astuimet, joista mentiin ylös; ja patsaat olivat oven päällisten tykönä, yksi kummallakin puolella.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

来自斯威登堡的著作

 

Divine Providence#134

学习本章节

  
/340  
  

134a. 2. No one is reformed by visions or by conversations with the dead, because they compel. There are two kinds of visions, divine and demonic. Divine visions are given by means of portrayals in heaven, while demonic visions are effected though magical events in hell. There are imaginary visions as well, visions that are the illusions of a mind that has lost its bearings.

Divine visions (which as just noted are given by means of portrayals in heaven) are the kind that happened to the prophets. When they were having these visions they were not in the body but in the spirit, because visions cannot happen to us while we are physically awake. So when the prophets saw visions, it says that they were in the spirit, as the following passages show.

Ezekiel said, "The spirit lifted me up and took me back to Chaldea to the captivity in a vision of God, in the spirit of God; so the vision that I saw came over me" (Ezekiel 11:1, 24). Then too, spirits held him up between earth and heaven and brought him to Jerusalem in visions of God (Ezekiel 8:3 and following). The same thing happened in a vision of God or in the spirit when he saw the four animals that were cherubim (Ezekiel chapters 1 and 10) and when he saw the new temple, the new earth, and the angel measuring them (Ezekiel chapters 40-48). It says in chapter Ezekiel 40:2, 26 that he was in visions of God at the time, and in chapter Ezekiel 43:5 that he was in the spirit.

[2] Zechariah was in the same kind of state when he saw the man on horseback among the myrtle trees (Zechariah 1:8 and following), when he saw the four horns and the man with a measuring line in his hand (Zechariah 1:18, 20, 21; Zechariah 2:1 and following), when he saw the lampstand and the two olive trees (Zechariah 4:1 and following), when he saw the flying scroll and the ephah (Zechariah 5:1, 6), and when he saw the four chariots coming out from the four mountains, and the horses (Zechariah 6:1 and following).

Daniel was in the same kind of state when he saw the four beasts rising from the sea (Daniel 6:1 [7:1] and following), and when he saw the battles of the ram and the goat (Daniel 8:1 and following). It says in Daniel 7:1-2, 7, and 13; in Daniel 8:2; and in Daniel 10:1, 7, and 8 that he saw these things in the vision of his spirit, and it says in Daniel 9:21 that he saw the angel Gabriel in a vision.

[3] John was in the vision of the spirit when he saw the things he describes in the Book of Revelation--for example, when he saw the seven lampstands with the Human-born One in their midst (Revelation 1:12-16), when he saw the throne in heaven with someone sitting on it, surrounded by the four animals that were cherubim (Revelation 4), when he saw the book of life taken by the Lamb (Revelation 5), when he saw the horses come out of the book (Revelation 6), when he saw the seven angels with their trumpets (Revelation 8), when he saw the pit of the abyss opened with the locusts coming out of it (Revelation 9), when he saw the dragon and its battle with Michael (Revelation 12), when he saw the two beasts rise up, one from the sea and one from the land (Revelation 13), when he saw the woman sitting on the scarlet beast (Revelation 17) and the destruction of Babylon (Revelation 18), when he saw the white horse with someone riding it (Revelation 18 [19]), when he saw the new heaven and the new earth and the holy Jerusalem coming down from heaven (Revelation 21), and when he saw the river of water of life (Revelation 22). It says that he saw these things in the vision of his spirit in Revelation 1:11 [1:10]; Revelation 4:2; Revelation 5:1; Revelation 6:1; and Revelation 21:12 [21:10].

These were the kinds of visions that were visible from heaven to the sight of their spirits and not to their physical sight.

Things like this do not happen nowadays, because if they did they would not be understood, since they happen by means of images whose details are pointing to inner features of the church and secrets of heaven. It was foretold in Daniel 9:24 that they would stop when the Lord came into the world.

However, demonic visions have sometimes occurred. They are brought about by spirits who inspire deceptive passions and visions and who call themselves the Holy Spirit because of a mental confusion that engulfs them. Now, however, these spirits have been gathered in by the Lord and consigned to a hell separate from the other hells.

We can see from all this that no one can be reformed by any visions except the ones that are in the Word. There are imaginary visions as well, but these are nothing but the illusions of a mind that has lost its bearings.

134b. The story that the Lord told about the rich man in hell and Lazarus in Abraham's lap shows that no one is reformed by conversations with the dead. The rich man said, "Father Abraham, I beg you to send Lazarus to my father's house where I have five brothers, to bear witness to them so that they do not come to this place of torment." Abraham said to him, "They have Moses and the prophets: let them heed them." But he said, "No, father Abraham, but if someone came to them from the dead, they would repent." He answered him, "If they do not heed Moses and the prophets, they would not be convinced if someone rose from the dead" (Luke 16:27-31).

Conversations with the dead may lead to the same results as miracles that I have just described. That is, we may be convinced and be constrained to worship for a short while. However, since this deprives us of rational functioning at the same time that it hems in our evils, as already noted [130-131, 133], this spell or inner restraint is released and the pent-up evils erupt in blasphemy and profanation. Still, this happens only when spirits have imposed some religious dogma. No good spirit--let alone any angel of heaven--would ever do this.

  
/340  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.