圣经文本

 

Hesekiel第16章

学习

   

1 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:

2 Sinä ihmisen poika, ilmoita Jerusalemille hänen kauhistuksensa!

3 Ja sano: sinun sukus ja syntys on Kanaanealaisten maalta, sinun isäs Amorilaisista ja sinun äitis Hetiläisistä.

4 Sinun sukus ei ole sinulta napaa leikanneet, kuin synnyit, ei ole sinua myös saunoitettu vedellä, ettäs olisit puhtaaksi tullut, eikä suolalla tahottu, eikä kapaloihin kääritty.

5 Sillä ei kenkään sinua surkutellut, että hän olis armahtanut sinua, ja osoittanut sinulle yhdenkin näistä, mutta sinä heitettiin kedolle, niin ylönkatsottu oli sinun sielus, kuin synnyit.

6 Mutta minä kävin sinun ohitses, ja näin sinun veressäs makaavan, ja sanoin sinulle: sinun pitää elämän, kuin sinä niin sinun veressäs makasit; totta sinulle sanoin minä, kuin niin veressäs makasit: sinun pitää elämän.

7 Ja minä olen enentänyt sinun moneksi tuhanneksi ja antanut sinun suureksi tulla, niinkuin hedelmän maan päällä, ja sinä olit kasvanut isoksi ja aivan kauniiksi tullut, sinun nisäs olivat kasvaneet, ja sinä olit saanut kauniit pitkät hiukset, mutta sinä olit vielä alastoin ja kaino.

8 Ja minä kävin ohitses ja katsoin päälles, ja katso, sinä olit täysikasvuinen, niin minä hajoitin hameeni liepeen sinun ylitses, ja peitin sinun häpiäs; ja minä vannoin sinulle, ja annoin itseni liittoon sinun kanssas, sanoo Herra, Herra, että sinun piti minun oleman.

9 Ja pesin sinun vedellä, ja virutin sinun verestäs, ja voitelin sinun öljyllä.

10 Ja vaatetin sinun neulotuilla vaatteilla, ja kengitin sinun Tekasjimin nahalla, ja annoin sinulle kalliit liinavaatteet, puetin sinun silkkiin.

11 Ja kaunistin sinun kaunistuksella, ja panin käsirenkaat sinun kätees ja käädyt sinun kaulaas.

12 Ja annoin otsalehden sinun otsaas, ja korvarenkaat korviis ja kunnian kruunun päähäs.

13 Niin sinä kaunistettiin kullalla ja hopialla, ja vaatetettiin kalliilla liinavaatteella, silkillä ja neulotulla työllä; sinä söit myös sämpyläleipää, hunajaa ja öljyä; ja olit ylenpaljon kaunistettu, ja sait valtakunnan.

14 Ja sinun nimes kuului kauvas pakanain seassa sinun kauneutes tähden, joka juuri täydellinen oli, senkaltaisten kaunistusten kautta, jotka minä olin pannut päälles, sanoo Herra, Herra.

15 Mutta sinä uskalsit kauneutees; ja ettäs niin ylistetty olit, teit sinä huorin, niin että sinä itses teit yhteiseksi jokaiselle, jotka kävivät ohitses, ja teit hänen tahtonsa.

16 Ja otit sinun vaatteistas, ja teit siitä kirjavat alttarit itselles, ja teit huoruuttas niiden päällä; joka ei ikänä tapahtunut ole, eikä pidä tapahtuman.

17 Ja otit sinun kunniakaluistas, jotka minä sinulle minun kullastani ja hopiastani antanut olin, ja teit niistä miehen kuvat itselles, ja teit huorin niiden kanssa.

18 Ja otit neulotut vaattees ja peitit ne niillä, ja minun öljyni ja suitsutukseni asetit sinä heidän eteensä.

19 Ruokani, jonka minä annoin syödäkses, sämpylöitä, öljyä ja hunajaa, asetit sinä heidän eteensä makiaksi hajuksi; ja niin se oli, sanoo Herra, Herra.

20 Ja sinä otit poikas ja tyttäres, jotka minulle synnyttänyt olit, ja uhrasit ne heille syötää; luuletkos niin halvaksi huoruutes?

21 Ja sinä teuraaksi teit minun lapseni, ja annoit polttaa heitä heidän edessänsä.

22 Et kuitenkaan sinä ole kaikessa kauhistuksessas ja huoruudessas koskaan ajatellut nuoruutes aikaa, kuinka paljas ja alastoin sinä olit, ja makasit veressäs.

23 Joka tapahtui kaiken sinun pahuutes jälkeen. Voi! voi sinuas! sanoo Herra, Herra.

24 Sinä rakensit itselles korkeudet, ja teit sinulles kukkulat kaikille kaduille.

25 Ja kaikkein teiden suihin rakensit sinä kukkulas, ja teit sinun kauneutes kauhistukseksi; sinä hajoitit jalkas jokaiselle, joka kävi siitä ohitse, ja teit suurta salavuoteutta.

26 Ensin sinä teit salavuoteutta lähimmäistes Egyptin lasten kanssa, joilla suuri liha oli, ja teit suurta salavuoteutta kehoittaakses minua.

27 Ja katso, minä ojensin käteni sinua vastaan ja hillitsin senkaltaisen tapas, ja hylkäsin sinun vihollistes Philistealaisten tyttärien tahtoon, jotka häpesivät sinun häpeemätöntä työtäs.

28 Sitte sinä teit huoruutta Assurin lasten kanssa, ja et taitanut heistä kyllääs saada; ja kuin sinä olit tehnyt huoruutta heidän kanssansa, ja et taitanut heistä kyllääntyä;

29 Enensit sinä vielä sitte sinun huoruuttas Kanaanin maalla, Kaldeaan asti, ja et sinä vielä sittenkään taitanut silläkään kyllääntyä.

30 Kuinka siis minun pitäis ympärileikkaaman sinun sydämes, sanoo Herra, Herra: ettäs senkaltaisen julkihuoran töitä teet?

31 Siinä, ettäs niin rakennat korkeutes joka tien suuhun, ja teet kukkulas kaikille kaduille, ja et ole niinkuin muu portto, joka rahalla ostettaman pitää,

32 Taikka niinkuin joku huorivaimo, joka miehensä siaan laskee toisen.

33 Kaikille portoille annetaan lahjoja; mutta sinä annat kaikille sinun värtämiehilles palkan, ja lahjoitat heitä, että heidän joka paikasta sinun tykös tuleman pitäis, huoruutta tekemään sinun kanssas.

34 Ja löydetään sinun tykönäs sinun huotuudessas juuri vastoin sitä mikä tapa on muiden vaimoin kanssa, ettei sinun perässäs juosta; ja että sinä palkan annat, ja ei sinulle palkkaa anneta, niin sinä teet juuri vastahakoisin.

35 Sentähden sinä portto, kuule Herran sanaa:

36 Näin sanoo Herra, Herra: ettäs niin mielelläs annat rahaa, ja julistat häpiäs huoruutes kautta värtämiehelles ja kaiken sinun kauhistukses epäjumalain kanssa, ja vuodatat lastes veren, jonkas heille uhraat;

37 Sentähden, katso, minä tahdon koota kaikki sinun värtämiehes, joiden kanssa sinä olet hekumassa elänyt, ynnä kaikkein niiden kanssa, joita ystävinäs pidät, ja joita vihaat; ja minä tahdon ne koota sinua vastaan joka taholta, ja julistaa sinun häpiäs, että heidän kaikki sinun häpiäs näkemän pitää.

38 Ja minä annan käydä huoran ja verenvuodattajan oikeuden sinun ylitses, ja annan vuodattaa sinun veres julmuudella ja kiivaudella.

39 Ja minä annan sinut heidän käsiinsä, että heidän pitää särkemän sinun korkeutes, ja kukistaman sinun kukkulas, ja riisuman sinun vaattees, ja ottaman sinulta pois sinun kunniakappalees, ja antaman istua sinun alasti ja paljaana.

40 Ja heidän pitää antaman tulla sinun vastaas suuren väkijoukon, jotka pitää sinua kivittämän kuoliaaksi ja hakkaaman miekoillansa rikki;

41 Ja tulella polttaman sinun huonees, ja näyttämän sinulle sinun oikeutes monen vaimon silmäin edessä; ja minä tahdon tehdä lopun sinun huoruudelles, ettei sinun enään pidä antaman rahaa.

42 Ja kuin minä olen antanut minun vihani levätä sinun päälläs, niin pitää minun kiivauteni sinusta luopuman, että minä mahtaisin olla levossa, ja en enään vihastua.

43 Ettes muistanut nuoruutes aikaa, vaan kehoitit minua näillä kaikilla, sentähden tahdon minä myös panna kaikki sinun menos sinun pääs päälle, sanoo Herra, Herra, ettes tekisi sitä pahaa kaikkein sinun kauhistustes kanssa.

44 Katso, kaikki jotka itsiänsä sananlaskussa harjoittavat, ne pitää tämän sananlaskun sinusta sanoman: tytär on niinkuin äitikin.

45 Sinä olet äitis tytär, joka hylkäsi miehensä ja lapsensa; ja sinä olet sisartes sisar, jotka jättivät pois miehensä ja lapsensa; teidän äitinne on Hetiläinen, ja teidän isänne Amorilainen.

46 Samaria on sinun vanhempi sisares tyttärinensä, joka vasemmalla puolellas tykönäs asuu; ja Sodoma on sinun nuorempi sisares tyttärinensä, joka asuu oikialla puolellas.

47 Vaikka et sinä kuitenkaan heidän teillänsä vaeltanut, taikka tehnyt heidän kauhistustensa jälkeen, niin ei siitä paljo puutu, ettet sinä pahempia asioita tehnyt ole kuin he, kaikissa sinun menoissas.

48 Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, Sodoma, sinun sisares tyttärinensä, ei ole niin tehnyt kuin sinä ja sinun tyttäres.

49 Katso, se oli sinun sisares, Sodoman synti: ylpeys, ja kaikissa yltäkylläisyys, ja hyvä rauha, joka hänellä ja hänen tyttärillänsä oli: mutta köyhiä ja tarvitsevia ei he auttaneet;

50 Mutta he olivat ylpiät, ja tekivät kauhistuksen minun edessäni; sentähden olen myös minä heittänyt heidät pois, kuin minä sen näin.

51 Niin ei myös Samaria ole tehnyt puoliakaan sinun syntejäs; mutta sinä olet paljon enemmin tehnyt sinun kauheuttas kuin hän, ettäs olet tehnyt sisares hyväksi kaikkein sinun kauhistustes suhteen, joita sinä tehnyt olet.

52 Niin kanna myös häpiäs, sinä, joka sisares hyväksi teet synteis kautta, joissa sinä suuremmat ja olet tehnyt heitä paremmaksi kuin sinä olet: niin häpee nyt ja kanna häpiäs, ettäs sisares, hyväksi tehnyt olet.

53 Mutta minä tahdon kääntää heidän vankiutensa: Sodoman vankiuden ja hänen tytärtensä, ja Samarian vankiuden ja hänen tytärtensä, ja sinun vankiutes vangit heidän keskellänsä,

54 Niin että sinun täytyy kantaa sinun häpiäs ja pilkkas kaiken sen edestä, jonka tehnyt olet, jolla heitä olet lohduttava.

55 Ja sinun sisares Sodoma ja hänen tyttärensä pitää käännetyksi tuleman, niinkuin he ennen ovat olleet, ja Samaria ja hänen tyttärensä pitää käännetyksi tuleman, niinkuin he ennen ovat olleet; ja sinun myös tytärtes kanssa pitää käännetyksi tuleman, niinkuin te ennen olleet olette.

56 Ja ei pidä (enää) Sodoma sinun sisares huutoon tuleman sinun suussas, (niinkuin) ylpeytes aikana.

57 Kuin pahuutes ei vielä julki ollut, niinkuin siihen aikaan, kuin Syrian ja Philistealaisten tyttäret häpäisivät sinua joka paikassa, ja kaikki sen ympäristö katsoi sinun ylön;

58 Kuin sinun täytyi kantaa pahuuttas ja kauheuttas, sanoo Herra, Herra.

59 Sillä näin sanoo Herra, Herra: minä tahdon tehdä sinulle, niinkuin sinä tehnyt olet, ettäs valan katsoit ylön ja särjit liiton.

60 Mutta minä tahdon muistaa minun liittoni, jonka minä kanssas tehnyt olen nuoruutes aikana, ja tahdon tehdä ijankaikkisen liiton sinun kanssas.

61 Niin sinun pitää mielees johdattaman sinun teitäs, ja häpeemän, kuin olet ottava tykös vanhemmat ja nuoremmat sisares, jotka minä sinulle tyttärikses antava olen; vaan ei sinun liitostas.

62 Mutta minä tahdon tehdä minun liittoni sinun kanssas, että sinun ymmärtämän pitää, että minä olen Herra:

63 Ettäs sitä ajattelisit ja häpeäisit, ja et rohkeaisi häpiän tähden suutas avata, koska minä sinulle anteeksi antava olen kaikki, mitäs tehnyt olet, sanoo Herra, Herra.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

来自斯威登堡的著作

 

Apocalypse Explained#655

学习本章节

  
/1232  
  

655. Where also our Lord was crucified.- That this signifies by means of which He was rejected and condemned, namely, by means of evils, and falsities therefrom springing from infernal love, is evident from this consideration, that evils themselves and their consequent falsities arising from infernal love are what reject and condemn the Lord, and these evils and the falsities therefrom are signified by Sodom and Egypt, therefore it is said concerning the city of Jerusalem that it is called so spiritually, for to be spiritually called signifies evil itself, and the falsity therefrom.

[2] The hells are separated into two kingdoms opposite the two kingdoms in the heavens; the kingdom opposite the celestial kingdom is at the back, and those who are there are called genii, and this kingdom is what is understood in the Word by "devil." But the kingdom opposite the spiritual kingdom is in front, and those who are there are called evil spirits; this kingdom is what is meant in the Word by "Satan." These hells, or these two kingdoms into which the hells are separated, are meant by Sodom and Egypt. Whether it is said evils and falsities therefrom, or those hells, it is the same thing, since from these all evils and falsities ascend.

[3] The Jews of Jerusalem crucifying the Lord signifies that the evils and the falsities therefrom which they loved crucified Him; for all things recorded in the Word concerning the Lord's passion represented the perverted state of the church with that nation. For although they accounted the Word holy, yet they perverted all things therein by their traditions until there was no longer any Divine Good and Truth remaining with them, and, when the Divine Good and Truth that are in the Word no longer remain, then evils and falsities from infernal love succeed in their place, and these are what crucify the Lord. That such things are signified by the Lord's passion, may be seen above (n. 83, 195:21, 627:16, at the end). The Lord is said to be slain because it signifies His being rejected and denied, as may be seen above (n. 328). Concerning the nature and quality of the Jews, see above (n. 122, 433:28, 619), and in the Doctrine of the New Jerusalem 248).

[4] Since it is here said "where our Lord was crucified," it shall be explained what crucifixion, or suspension upon wood, signified with the Jews. There were two punishments of death with them, crucifixion and stoning; and by crucifixion was signified condemnation and a curse on account of the destruction of good in the church, and by stoning was signified condemnation and a curse on account of the destruction of truth in the church. Crucifixion signified condemnation and a curse on account of the destruction of good in the church, because wood, upon which they were suspended, signified good, and, in the opposite sense, evil, both pertaining to the will. Stoning signified condemnation and a curse on account of the destruction of truth in the church, because stone, with which stoning was effected, signified truth, and, in the opposite sense falsity, both pertaining to the understanding. For all things instituted with the Israelitish and Jewish nation were representative, and thence significative. That wood signifies good, and, in the opposite sense, evil, and that stone signifies truth, and, in the opposite sense, falsity, may be seen in the Arcana Coelestia 643, 3720, 8354). But because it has been hitherto unknown whence the punishment of the cross and of stoning came to the Jews and Israelites, and since it is nevertheless important that this should be known, I will also adduce confirmations from the Word to show that these two punishments also were representative.

[5] That suspension upon wood, or crucifixion, was inflicted on account of the destruction of good in the church, and that thus was represented evil from infernal love, from which comes condemnation and a curse is evident from the following passages.

In Moses:

"If there be a stubborn and rebellious son, obeying not the voice of his father and mother, all the men of the city shall stone him with stones that he die. And if there be in a man sin and judgment of death, and he be slain, thou shalt hang him upon wood; his carcase shall not remain all night upon wood, but burying thou shalt bury him the same day; for he that is hanged is the curse of God, and thou shalt not defile thy land." (Deuteronomy 21:18, 20-23.)

Not obeying the voice of father and mother, signifies in the spiritual sense, to live contrary to the precepts and truths of the church; the punishment for it was therefore stoning. The men of the city who shall stone him signify those who are in the doctrine of the church, a city denoting doctrine. If there be in a man sin and judgment of death, thou shalt hang him upon wood, means if one has done evil against the good of the Word and of the church. Because this was a capital crime, he was to be hung upon wood, for wood, in the Word, signifies good, and in the opposite sense evil. His carcase shall not remain all night upon the wood, but thou shalt bury him the same day, signifies lest there be a representative of eternal damnation. Thou shalt not defile thy land, signifies that it would be a scandal to the church.

[6] In Lamentations:

"Our skins are become black as an oven, because of the storms of famine; they ravished the women in Zion, the virgins in the cities of Judah; their princes were hanged up by the hand, the faces of the elders are not honoured, the young men they have led away to grind, and the boys stumble under wood" (5:10-13).

Zion means the celestial church, which is in the good of love to the Lord; was represented by the Jewish nation. The virgins in the cities of Judah signify the affections for truth from the good of love; the perishing of truths from good by falsities from evil is signified by, their princes were hanged up by the hand. The faces of the elders which are not honoured signify the goods of wisdom; the young men who are led away to grind signify truths from good; and grinding signifies to acquire falsities and to confirm them from the Word; the boys who stumble under wood signify goods just springing up and perishing through evils.

[7] Since a baker, just as bread, signifies the good of love, and a butler, just as wine, signifies the truth of doctrine, therefore the baker was hanged on account of his crime against king Pharaoh. (Genesis 40:19-22; 41:13.) This may be seen explained in the Arcana Coelestia 5139-5169). Since Moab means those who adulterate the goods of the church, and Baalpeor signifies the adulteration of good, therefore it came to pass, that all the chiefs of the people were hung up before the sun, because the people committed whoredom with the daughters of Moab, and bowed themselves down to their gods, and joined themselves to Baalpeor (Numbers 25:1-4). To commit whoredom with the daughters of Moab signifies to adulterate the goods of the church; and to be hung up before the sun signifies condemnation and a curse on account of the destruction of the good of the church.

[8] Because Ai signified knowledges of good and in the opposite sense, confirmations of evil, therefore the king of Ai was hanged on wood, and afterwards thrown down at the entrance of the gate of the city, and the city itself was burned (Joshua 8:26-29). And because the five kings of the Amorites signified evils and falsities therefrom, destroying the goods and truths of the church, therefore those kings were hanged by Joshua, and afterwards cast into the cave of Makkedah (Joshua 10:26, 27). The cave of Makkedah signifies direful falsity from evil.

[9] To be hung upon wood, or crucified, signifies the punishment of evil destroying the good of the church, in Matthew Jesus said,

"I send unto you prophets, wise men, and scribes; some of them ye will kill, crucify, and scourge in the synagogues, and persecute them from city to city" (23:34).

All things which the Lord spoke He spoke from the Divine, but the Divine things from which He spoke fell into the ideas of natural thought and the resulting expressions according to correspondences, like those here and elsewhere in the Evangelists; and as all the words have a spiritual sense, therefore in that sense, prophets, wise men, and scribes, are not meant, but instead of them the truth and good of doctrine and of the Word. For spiritual thought and speech therefrom, like that of the angels, is without the idea of person, therefore by a prophet is signified the truth of doctrine, by wise men the good of doctrine, and by scribes the Word from which is doctrine. It therefore follows, that to kill has reference to the truth of the doctrine of the church, which is meant by a prophet, to crucify has reference to the good of doctrine, which is meant by a wise man, and to scourge has reference to the Word, which is meant by a scribe and that thus "to kill" signifies to extinguish, "to crucify" to destroy, and "to scourge" to pervert. That they will wander from one falsity of doctrine to another is signified by persecuting them from city to city, a city denoting doctrine. This is the spiritual sense of the above words.

[10] In the same,

Jesus said unto the disciples that He must suffer at Jerusalem, and that the Son of Man must be delivered to the chief priests and scribes, and that "they shall condemn him, and deliver him up to the nations to be mocked, to be scourged, and to be crucified, and that on the third day he shall rise again" (Matthew 20:18, 19; Mark 10:32-34).

The spiritual sense of these words is, that Divine Truth, in the church where mere falsities of doctrine and evils of life reign, shall be blasphemed, its truth perverted, and its good destroyed. The Son of Man signifies Divine Truth, which is the Word, and Jerusalem signifies the church where mere falsities and evils reign. The chief priests and scribes signify the adulterations of good and falsifications of truth, both of them from infernal love. By condemning and delivering Him to the nations is signified to relegate Divine Truth and Divine Good to hell, and to deliver them to the evils and falsities which are therefrom, the nations signifying the evils which are from hell and which destroy the goods of the church. To be mocked, to be scourged, and to be crucified, signifies to blaspheme, falsify, and pervert the truth, and to adulterate and destroy the good of the church and of the Word (as above). And the third day He shall rise again, signifies the complete glorification of the Lord's Human.

[11] From these things it is evident what is signified in the spiritual sense by the crucifixion of the Lord, also what is signified by the various mockings on that occasion, as that they set a crown of thorns upon His head; that they smote Him with a reed, and that they spat in His face, besides other things related in the Evangelists, signifying that the Jewish nation thus impiously treated the Divine Truth and Good itself, which the Lord was. For the Lord suffered the impious state of that church to be represented in Himself; this also was signified by His bearing their iniquities (Isaiah 53:11). For it was a common thing for a prophet to take upon himself the representation of the impious states of the church. Thus the prophet Isaiah was commanded to go naked and barefoot three years, in order to represent the church as destitute of good and truth (Isaiah 20:3, 4). The prophet Ezekiel bound in cords laid siege against a tile, on which Jerusalem was portrayed, and ate a cake of barley made with the dung of an ox, to represent that the truth and good of the church were thus besieged by falsities and polluted by evils (Ezekiel 4:1-13). The prophet Hosea was commanded to take to himself a harlot for a woman, and children of whoredoms, in order to represent what was then the quality of the church (Hosea 1:1-11); besides other things of a similar nature. That this was bearing the iniquities of the house of Israel or the church is openly declared in Ezekiel (chap. 4:5, 6). From these things it is evident that everything recorded concerning the Lord's passion was representative of the state of the church with the Jewish nation at that time.

[12] Thus much concerning the punishment of suspension upon wood, or crucifixion. It does not belong to this place to confirm from the Word that the other punishment of death, which was stoning, signified condemnation and a curse on account of the destruction of the truth of the church, still it is evident from the passages in the Word where stoning is mentioned, as in Exodus 21:28-33; Leviticus 24:10-17, 23; Numbers 15:32-37; Deuteronomy 13:10; 17:5-7; 22:20, 21, 24; Ezekiel 16:39-41; 23:45-47; Matthew 23:37; Luke 13:34; 20:6; John 8:7; 10:31, 32; and elsewhere.

  
/1232  
  

Translation by Isaiah Tansley. Many thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.