圣经文本

 

maastamuutto第29章

学习

   

1 Ja tämä on se kuin sinun pitää tekemän heille, pyhittääkses heitä, että he olisivat minun pappini: ota yksi nuori mulli, ja kaksi virheetöintä oinasta.

2 Ja happamattomia leipiä ja happamattomia kyrsiä sekoitettuja öljyllä, ja happamattomia ohuita kyrsiä voidelluita öljyllä: nisuisista jauhoista pitää sinun ne tekemän.

3 Ja sinun pitää paneman ne koriin, ja korissa ne kantaman edes, niin myös mullin ja ne kaksi oinasta.

4 Ja sinun pitää tuoman Aaronin poikinensa seurakunnan majan oven eteen, ja pesemän heitä vedellä.

5 Ja sinun pitää ottaman vaatteet ja puettaman Aaronin ylle, ahtaan hameen, ja päällisvaate-hameen, ja vyöttämän hänen päällisvaatteen vyöllä.

6 Sinun pitää myös paneman hiipan hänen päähänsä, ja laskeman pyhän kruunun hiipan päälle;

7 Ja ottaman voidellusöljyn, ja vuodattaman hänen päänsä päälle, ja voiteleman häntä.

8 Ja hänen poikainsa anna tulla edes, ja pueta heidän yllensä ahtaat hameet.

9 Ja sinun pitää vyöttämän heidän vyöllä, sekä Aaronin että hänen poikansa, ja paneman hiipat heidän päähänsä, että heillä olis pappeus ijankaikkiseksi säädyksi: ja sinun pitää täyttämän Aaronin käden ja hänen poikainsa käden.

10 Ja sinun pitää tuoman mullin seurakunnan majan eteen: ja Aaronin poikinensa pitää paneman kätensä mullin päälle.

11 Niin sinun pitää teurastaman mullin Herran edessä, seurakunnan majan oven tykönä.

12 Ja sinun pitää ottaman mullin verestä, ja sivuman sormellas alttarin sarviin; mutta kaikki sen muu veri vuodata alttarin pohjaan.

13 Ja sinun pitää ottaman kaiken lihavuuden kuin sisällykset peittää, ja maksan kalvon, ja molemmat munaskuut, ja lihavuuden, joka on niiden päällä, ja polttaman alttarilla.

14 Mutta mullin lihan ja hänen vuotansa ja rapansa pitää sinun polttaman tulella ulkona leiristä; sillä se on rikosuhri.

15 Yhden oinaan pitää sinun myös ottaman: ja Aaronin poikinensa pitää paneman kätensä sen oinaan pään päälle.

16 Ja sinun pitää teurastaman oinaan, ja ottaman hänen verensä, ja priiskottaman alttarille ympärinsä.

17 Mutta oinaan pitää sinun leikkaaman kappaleiksi, ja pesemän hänen sisällyksensä ja jalkansa, ja paneman sen hänen kappaltensa ja päänsä päälle.

18 Ja polttaman koko oinaan alttarilla; sillä se on polttouhri Herralle: makia haju ja tuli Herralle.

19 Toisen oinaan pitää sinun myös ottaman, ja Aaron poikinensa pitää paneman kätensä oinaan pään päälle.

20 Ja sinun pitää teurastaman oinaan ja ottaman hänen verestänsä, ja sivuman Aaronin ja hänen poikainsa oikian korvan lehteen, ja oikian käden peukaloon, ja heidän oikian jalkansa isoon varpaaseen: ja priiskottaman veren alttarille ympärinsä.

21 Ja sinun pitää ottaman verestä, kuin alttarilla on, ja voidellusöljystä, ja priiskottaman Aaronin ja hänen vaatettensa päälle, ja hänen poikainsa ja heidän vaatettensa päälle: niin hän tulee pyhäksi itse vaatteinensa, ja hänen poikansa vaatteinensa.

22 Sitte pitää sinun ottaman oinaasta lihavuuden, ja saparon, ja sen lihavuuden kuin sisällykset peittää, ja maksan kalvon, ja molemmat munaskuut, niin myös sen lihavuuden kuin niiden päällä on, ja oikian lavan; sillä se on täyttämisen oinas.

23 Ja yhden kyrsän leipää, ja yhden öljykyrsän, ja ohuen kyrsän korista, jossa happamattomat leivät ovat Herran edessä.

24 Ja sinun pitää paneman kaikki nämät Aaronin ja hänen poikainsa kätten päälle, ja häälyttämän ne häälytykseksi Herralle.

25 Ja niin pitää sinun ne ottaman heidän käsistänsä, ja polttaman alttarilla polttouhriksi ja makiaksi hajuksi Herralle; sillä se on Herran tuli.

26 Ja sinun pitää ottaman rinnan Aaronin täyttämisen oinaasta, ja pitää sen häälyttämän häälytysuhriksi Herran eteen: ja se pitää oleman sinun osas.

27 Ja sinun pitää pyhittämän häälytysrinnan ja ylennyslavan, joka häälytetty on ja ylennetty on, Aaronin ja hänen poikainsa täyttämisen oinaasta.

28 Ja sen pitää oleman Aaronille ja hänen pojillensa ijankaikkiseksi säädyksi Israelin lapsilta; sillä se on ylennysuhri: ja ylennysuhrin pitää oleman Herran oman Israelin lapsilta, heidän kiitosuhrissansa ja ylennysuhrissansa.

29 Mutta Aaronin pyhät vaatteet pitää oleman hänen pojillansa hänen jälkeensä, että heidät pitää niissä voideltaman, ja heidän kätensä täytettämän.

30 Joka hänen pojistansa tulee papiksi hänen siaansa, sen pitää pukeman ne yllensä seitsemän päivää; jonka pitää käymän seurakunnan majaan palvelemaan pyhässä.

31 Sinun pitää myös ottaman täyttämisen oinaan, ja keittämän sen lihan pyhässä siassa.

32 Ja Aaronin poikinensa pitää syömän sen oinaan lihan, ja leivän, joka on korissa, seurakunnan majan oven edessä.

33 Ja niiden pitää ne syömän, jotka niiden kautta sovitetut ovat, täytettää heidän käsiänsä, ja pyhitettää heitä. Ei muukalaisen pidä sitä syömän; sillä se on pyhä.

34 Jos jotakin tähteeksi jää täyttymisen lihasta ja leivästä aamuun asti, sen pitää sinun polttaman tulessa: ei sitä pidä syötämän, sillä se on pyhä.

35 Ja näin pitää sinun tekemän Aaronille ja hänen pojillensa, kaiken sen jälkeen kuin minä sinulle käskenyt olen: seitsemän päivää pitää sinun heidän kätensä täyttämän;

36 Ja joka päivä teurastaman mullin rikosuhrin sovinnoksi. Ja sinun pitää puhdistaman alttarin, koskas sovintoa uhraat sen päällä, ja voiteleman sen, ettäs sen pyhittäisit.

37 Ja seitsemän päivää pitää sinun puhdistaman alttarin, ja pyhittämän sen; ja se alttari pitää oleman kaikkein pyhin. Mitä ikänänsä siihen alttariin tarttuu, se on pyhitetty.

38 Ja tämä on se kuin sinun pitää tekemän alttarilla: kaksi vuosikuntaista karitsaa pitää sinun uhraaman joka päivä sen päällä.

39 Yhden karitsan aamulla, ja toisen karitsan pitää sinun uhraaman kahden ehtoon välillä.

40 Ja kymmenennen osan jauhoja, sekoitettu neljännekseen hinniä puserretun öljyn kanssa; ja neljänneksen hinniä viinaa juomauhriksi, yhdelle karitsalle.

41 Ja toisen karitsan pitää sinun uhraaman kahden ehtoon välillä: niinkuin aamullisenkin ruokauhrin ja juomauhrin pitää sinun sen uhraaman Herralle makiaksi hajuksi ja tuleksi.

42 Tämä on alinomainen polttouhri teidän sukukunnillenne seurakunnan majan oven tykönä Herran edessä, kussa minä olen saapuvilla teille, ja puhun sinulle.

43 Siellä minä Israelin lapsille olen saapuvilla: ja se pyhitetään minun kunniassani.

44 Ja minä pyhitän todistuksen majan alttareinensa, ja pyhitän Aaronin poikinensa minulle papiksi.

45 Ja asun Israelin lasten seassa, ja olen heidän Jumalansa.

46 Ja heidän pitää tietämän, että minä olen Herra heidän Jumalansa, joka heidät johdatin Egyptin maalta, että minä asuisin heidän seassansa. Minä olen Herra heidän Jumalansa.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

来自斯威登堡的著作

 

Arcana Coelestia#10005

学习本章节

  
/10837  
  

10005. 'The robe of the ephod' means the middle part of that kingdom. This is clear from the meaning of 'the robe' as the Divine Spiritual emanating indirectly from the Divine Celestial, thus the middle of the spiritual kingdom, dealt with in 9825. The reason why it is called 'the robe of the ephod' is that the robe went with the ephod; it was also kept distinct from the tunic by means of a girdle. For there were two girdles; the first was an overall one for the ephod and robe together, the second was for the tunic alone. This second girdle served to mean that the things of the spiritual kingdom which were represented by the tunic were distinct and separate from those represented by the robe and ephod together. 'A girdle (or belt)' means a common bond which holds more internal things in connection, 9828, and also serves to separate one thing from another, 9944.

[2] The implications of all this are that there are three realities which follow one another in consecutive order. In heaven those three are called celestial, spiritual, and the natural springing from these. That which is celestial is the good of love to the Lord, that which is spiritual is the good of charity towards the neighbour, and that which is natural and springs from them is the good of faith. What is celestial, or the good of love to the Lord, constitutes the inmost or third heaven; what is spiritual, or the good of charity towards the neighbour, constitutes the middle or second heaven; and what is natural springing from these, or the good of faith, constitutes the lowest or first heaven. Since Aaron's garments represented the Lord's spiritual kingdom, 9814, it is evident from things which have been mentioned what the tunic represented, what the robe represented, and what the ephod represented. That is to say, the tunic represented the intermediary that unites the spiritual kingdom to the celestial kingdom, and therefore also it was kept distinct by means of a girdle from the robe and ephod, which represented the spiritual kingdom, internal and external. Regarding the tunic, see 9826, 9942; regarding the robe, 9825; and regarding the ephod, 9824.

[3] Some idea of this matter may also be gained from what has been shown previously regarding the tent of meeting, which represented heaven in which the Lord was present. The inmost part of it, where the ark of the Testimony was, represented the inmost or third heaven; the dwelling-place, which was outside the veil, represented the middle or second heaven; and the court represented the first or lowest heaven. And they in like manner were celestial, spiritual, and the natural springing from these. But the intermediary uniting the inmost and middle heavens was represented by the veil between the holy place and the holy of holies, in the same way as it was by the tunic on Aaron. Regarding the inmost part of the tent where the ark was, see 9485; regarding the dwelling-place which was outside the veil, 9594, 9632; regarding the court, 9741; and regarding the veil, the intermediary uniting the inmost and middle heavens, 9670, 9671.

[4] An even better idea of these things may be acquired from the correspondence of the human being with the heavens; for all the parts of the human being have a correspondence with everything that exists in the heavens, see what has been shown previously at the ends of a number of chapters. The human head corresponds to the inmost or third heaven, where there is celestial good; the breast down to the loins corresponds to the middle or second heaven, where there is spiritual good; and the feet correspond to the lowest or first heaven, where there is natural good. The neck however, by virtue of correspondence, is the intermediary uniting the inmost and middle heavens, 9913, 9914, in the same way as the veil in the tent was. For all representatives on the natural level resemble the human form and have the same meaning as the parts of it which they resemble, 9496. From all this it now becomes clear why the tunic was kept distinct from the robe and ephod by means of a girdle, and also why the robe is called 'the robe of the ephod'.

  
/10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.