The Bible

 

Jeremiah 51

Study

   

1 Näin sanoo Herra: "Katso, minä herätän Baabelia vastaan, Leeb-Kaamain asukkaita vastaan hävittäjän hengen.

2 Ja minä lähetän Baabeliin muukalaisia, jotka hajottavat sen ja tyhjentävät sen maan, sillä joka taholta he tulevat sitä vastaan onnettomuuden päivänä.

3 Jousimies jännittäköön jousensa sitä vastaan, joka jousen jännittää, ja sitä vastaan, joka uljastelee rintahaarniskassaan. Älkää säälikö sen nuorukaisia, vihkikää tuhon omaksi koko sen sotajoukko.

4 Haavoitettuja kaatuu kaldealaisten maassa ja lävistettyjä sen kaduilla.

5 Sillä ei Israel eikä Juuda ole Jumalansa, Herran Sebaotin, hylkäämä, vaan noiden maa on täynnä syntivelkaa Israelin Pyhän edessä.

6 Paetkaa Baabelista ja pelastakoon kukin henkensä, älkää hukkuko sen syntiin. Sillä tämä on Herran koston aika, hän maksaa sille, mitä se on ansainnut.

7 Baabel oli Herran kädessä kultainen malja, joka juovutti kaiken maan. Sen viinistä joivat kansat; sentähden kansat tulivat mielettömiksi.

8 kisti on Baabel kaatunut ja murskaantunut. Valittakaa hänen tähtensä! Hakekaa balsamia hänen kipuunsa, ehkä hän paranee.

9 'Me olemme koettaneet parantaa Baabelia, mutta ei hän ole parantunut. Jättäkää hänet ja menkäämme pois, kukin omaan maahansa; sillä hänen tuomionsa ulottuu taivaaseen asti, kohoaa pilviin saakka.

10 Herra on tuonut ilmi meidän vanhurskautemme; tulkaa, julistakaamme Siionissa Herran, meidän Jumalamme, tekoja.'

11 Teroittakaa nuolet, täyttäkää viinet! Herra on herättänyt Meedian kuningasten hengen, sillä hänen ajatuksensa käy Baabelia vastaan, sen hävittämiseksi. Tämä on Herran kosto, kosto hänen temppelinsä puolesta.

12 Kohottakaa lippu Baabelin muureja vastaan, vahvistakaa vartiosto, asettakaa vartijat, valmistakaa väijytykset; sillä mitä Herra on ajatellut, sen hän tekeekin, sen minkä hän on puhunut Baabelin asukkaita vastaan.

13 Sinä, joka asut suurten vetten partailla, joka olet aarteista rikas, sinun loppusi on tullut, sinun väärän voittosi raja.

14 Herra Sebaot on vannonut itse kauttansa: Totisesti, minä täytän sinut ihmisillä niinkuin heinäsirkoilla, ja he virittävät sinusta viininkorjuulaulun.

15 Hän on tehnyt maan voimallansa, vahvistanut maanpiirin viisaudellansa ja levittänyt taivaat taidollansa.

16 Kun hän jylisee, käy vetten pauhina taivaalla, ja hän nostaa pilvet maan ääristä, tekee salamat ja sateen ja tuo tuulen sen säilytyspaikoista.

17 Järjetön on jokainen ihminen, tietoa vailla, häpeän saa jokainen kultaseppä veistetystä kuvasta, petosta on hänen valamansa kuva, eikä niissä henkeä ole.

18 Turhuutta ne ovat, naurettavia tekeleitä; kun niiden rangaistus tulee, ne hukkuvat.

19 Näiden kaltainen ei ole hän, joka on Jaakobin osa, sillä hän on kaiken luoja, ja Jaakob on hänen perintösukunsa: Herra Sebaot on hänen nimensä.

20 Sinä olit minun vasarani, minun sota-aseeni, sinulla minä musersin kansoja, sinulla minä hävitin valtakuntia.

21 Sinulla minä musersin hevosen ja ratsastajan, sinulla minä musersin vaunut ja ajajan.

22 Sinulla minä musersin miehen ja vaimon, sinulla minä musersin vanhan ja nuoren, sinulla minä musersin nuorukaisen ja neitosen.

23 Sinulla minä musersin paimenen ja hänen laumansa, sinulla minä musersin peltomiehen ja hänen juhtaparinsa, sinulla minä musersin käskynhaltijat ja päämiehet.

24 Minä maksan Baabelille ja kaikille Kaldean asukkaille kaiken sen pahan, minkä he ovat tehneet Siionille teidän silmäinne edessä, sanoo Herra.

25 Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sinä hävityksen vuori, joka hävitit koko maan, sanoo Herra. Ja minä ojennan käteni sinua vastaan ja vieritän sinut alas kalliolta ja teen sinusta poltetun vuoren.

26 Eikä sinusta oteta enää kulmakiveä eikä perustuskiveä, vaan sinä jäät ikuiseksi erämaaksi, sanoo Herra.

27 Nostakaa lippu maassa, puhaltakaa pasunaan kansoissa, vihkikää kansat häntä vastaan, kutsukaa häntä vastaan Araratin, Minnin ja Askenaan valtakunnat, asettakaa päämies häntä vastaan, antakaa tulla hevosia kuin pörheitä heinäsirkkoja.

28 Vihkikää kansat häntä vastaan, Meedian kuninkaat, sen käskynhaltijat ja kaikki päämiehet ja koko sen vallan alainen maa.

29 Ja maa vapisee ja vääntelehtii tuskasta, sillä Herran aivoitukset täyttyvät Baabelia vastaan: hän tekee Baabelin maasta asumattoman erämaan.

30 Baabelin sankarit lakkaavat taistelemasta, he istuvat linnoituksissaan, heidän voimansa on kuihtunut, he ovat naisiksi muuttuneet; sen asunnot ovat poltetut, sen salvat rikotut.

31 Juoksija juoksee juoksijaa vastaan, sanansaattaja sanansaattajaa vastaan, ilmoittamaan Baabelin kuninkaalle, että hänen kaupunkinsa on valloitettu äärestä toiseen,

32 kahlauspaikat vallatut, linnoitukset tulella poltetut ja sotamiehet kauhun vallassa.

33 Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Tytär Baabel on kuin puimatanner poljettaessa; vielä vähän aikaa, niin hänen elonaikansa tulee.

34 Nebukadressar, Baabelin kuningas, on minut syönyt, hävittänyt minut, pannut syrjään kuin tyhjän astian; hän on niellyt minut niinkuin lohikäärme, täyttänyt vatsansa minun herkuillani ja huuhtonut minut pois.

35 'Kärsimäni väkivalta ja minun raadeltu lihani tulkoon Baabelin päälle', sanoo Siionin asukas. 'Minun vereni tulkoon Kaldean asukasten päälle', sanoo Jerusalem.

36 Sentähden näin sanoo Herra: Katso, minä ajan sinun asiasi ja kostan sinun kostosi. Minä kuivaan hänen virtansa ja ehdytän hänen lähteensä.

37 Ja Baabel tulee kiviroukkioksi, aavikkosutten asunnoksi, kauhistukseksi ja ivan vihellykseksi, aivan asujattomaksi.

38 He kiljuvat kaikki kuin nuoret leijonat, murisevat kuin naarasleijonain pennut.

39 Kun he ovat himossansa kiihkeimmillään, teen minä heille juomingit ja juovutan heidät, että he riemastuvat ja nukkuvat ikuiseen uneen eivätkä enää heräjä, sanoo Herra.

40 Minä vien heidät teurastettaviksi, niinkuin karitsat, niinkuin oinaat ja kauriit.

41 Kuinka onkaan valloitettu Seesak, vallattu se, jota ylisti kaikki maa! Kuinka onkaan Baabelista tullut kauhistus kansojen seassa!

42 Meri nousi Baabelin yli, sen aaltojen pauhuun se peittyi.

43 Sen kaupungit ovat tulleet autiomaaksi, kuivaksi maaksi ja aromaaksi, maaksi, jossa ei asu kenkään, jossa ei ihmislapsi kulje.

44 Minä kostan Beelille Baabelissa ja vedän ulos hänen kidastaan sen, mitä hän on niellyt; eivätkä kansat enää virtaa hänen tykönsä. Baabelin muurikin on kaatunut.

45 Lähde pois sen keskeltä, minun kansani, ja pelastakoon kukin henkensä Herran vihan hehkusta.

46 Älköön sydämenne säikkykö, älkää peljätkö sitä sanomaa, joka kuuluu maassa, kun tulee tänä vuonna tämä sanoma ja sitten toisena vuonna tuo sanoma, kun maassa on väkivalta ja hallitsija hallitsijaa vastaan.

47 Sentähden katso, päivät tulevat, jolloin minä kostan Baabelin jumalankuville, jolloin koko sen maa joutuu häpeään ja kaikki kaatuvat surmattuina sen keskellä.

48 Silloin riemuitsevat Baabelin kohtalosta taivas ja maa ja kaikki, mitä niissä on, kun pohjoisesta tulevat sen hävittäjät, sanoo Herra.

49 Baabelinkin on kaatuminen, te Israelin surmatut, niinkuin Baabelin tähden kaatui surmatuita kautta kaiken maan.

50 Te miekasta pelastuneet, menkää, älkää pysähtykö, muistakaa Herraa kaukaisella maalla ja pitäkää mielessänne Jerusalem.

51 'Me häpeämme, sillä me kuulemme pilkkaa; häpeä peittää meidän kasvomme, sillä muukalaiset ovat käyneet Herran temppelin pyhyyksien kimppuun.'

52 Sentähden katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä kostan sen jumalankuville ja sen maa on täynnä haavoitettujen voihkinaa.

53 Vaikka Baabel astuisi ylös taivaaseen, vaikka se korkeuteen linnansa vahvistaisi, sittenkin tulevat sille minulta hävittäjät, sanoo Herra.

54 Kuule, huuto Baabelista, suuri hävityksen melske kaldealaisten maasta!

55 Sillä Herra hävittää Baabelin ja lopettaa sieltä suuren äänten melun. Heidän aaltonsa pauhaavat kuin suuret vedet, korkea on heidän äänensä kohina.

56 Sillä hävittäjä käy Baabelin kimppuun, ja sen sankarit vangitaan, heidän jousensa murretaan; sillä Herra on koston Jumala: hän maksaa tarkoin.

57 Minä juovutan sen ruhtinaat ja tietäjät, sen käskynhaltijat, päämiehet ja sankarit; ja he nukkuvat ikuiseen uneen eivätkä enää heräjä, sanoo Kuningas; Herra Sebaot on hänen nimensä.

58 Näin sanoo Herra Sebaot: Baabelin leveä muuri hajotetaan maahan, ja sen korkeat portit poltetaan tulella. Niin tekevät kansat työtä tyhjän tähden, kansakunnat tulen hyväksi, ja vaivaavat itsensä väsyksiin."

59 Asia, jonka profeetta Jeremia antoi Serajalle, Neerian, Mahsejan pojan, pojalle toimitettavaksi, kun tämä lähti Sidkian, Juudan kuninkaan, kanssa Baabeliin hänen neljäntenä hallitusvuotenansa. Seraja oli majoituspäällikkö.

60 Jeremia kirjoitti kaiken sen onnettomuuden, joka oli tuleva Baabelille, erityiseen kirjaan, kaikki nämä sanat, jotka ovat kirjoitetut Baabelia vastaan.

61 Ja Jeremia sanoi Serajalle: "Kun tulet Baabeliin, niin katso, että luet kaikki nämä sanat.

62 Ja sano: Herra, sinä olet puhunut tätä paikkaa vastaan: sinä olet hävittävä sen, niin ettei siinä asukasta ole, ei ihmistä eikä eläintä, vaan että se jää ikuiseksi erämaaksi.

63 Ja kun olet lukenut tämän kirjan loppuun, sido siihen kivi ja viskaa se keskelle Eufratia,

64 ja sano: Näin uppoaa Baabel eikä nouse enää siitä onnettomuudesta, jonka minä sille tuotan, vaan he vaipuvat." Näin pitkälle Jeremian sanat.

   

From Swedenborg's Works

 

Arcana Coelestia #9643

Study this Passage

  
/ 10837  
  

9643. 'And forty bases of silver' means complete support received through truth. This is clear from the meaning of 'forty' as completeness, dealt with in 9437; from the meaning of 'bases' as support, since bases serve as supports; and from the meaning of 'silver' as truth, dealt with in 1551, 2954, 5658, 6112, 6914, 6917, 7999. The bases were made from silver and the boards overlaid with gold because good is meant by 'the boards', 9634, and truth by 'the bases', and good possesses power and on this account lends support through truth. As regards good, that it possesses power through truth, see 6344, 6423, 9327, 9410, and that 'gold' means good and 'silver' truth, 113, 1551, 1552, 5658, 6914, 6917, 8932, 9490, 9510. Good possesses power through truth because truth gives shape to good, which means that good also possesses specific quality; for outward shape exists where specific quality does so. The good can then be a real influence among things, in one way or another. So it is that the ability resides potentially in good, but that this cannot be exercised except through truth. Ability so exercised is actual power, consequently power that provides support.

[2] Bases also correspond to a person's feet and soles of the feet; in general they correspond to the bones, which lend support to all the fleshy parts in the body. By the feet and likewise the bones truth that provides support is meant, and by the fleshy parts in the body good which supports itself by means of truth.

All things on the natural level resemble the human form, and carry the same meaning as the parts of it they resemble, see 9496.

'Flesh' means good, 3813, 6968, 7850, 9127.

'Feet' means the natural, thus truth that has power from good within it, 5327, 5328.

'Body' means good, 6135.

'Bones' means truth that provides support, 3812 (end), 8005.

[3] So it is also that by 'foundations', which are a general base, the truth of faith and faith itself are meant, as becomes clear from places in the Word where 'foundations' are mentioned, for example in Isaiah,

Do you not know, do you not hear, do you not understand the foundations of the earth? Isaiah 40:21.

A person unacquainted with what 'the foundations' and what 'the earth' mean inevitably takes 'the foundations of the earth' here to denote the inner depths of the planet, even though he may realize, if he stops to think about it, that something other than them is meant; for what meaning can knowing, hearing, and understanding the foundations of the earth have? From this it becomes clear that by 'the foundations of the earth' such things as have to do with the Church are meant. The fact that 'the earth' in the Word means the Church is plainly evident from places in the Word where 'the earth' is mentioned, see those quoted in 9325. And the fact that its foundations are the truths of faith, for these truths serve the Church as foundations, becomes clearer still from the following places: In David,

They do not acknowledge, neither do they understand; they walk in darkness. All the foundations of the earth are unstable. Psalms 82:5.

It is not the foundations of the earth that are unstable but, as is self-evident, it is the truths of the Church with those who neither acknowledge nor understand them and walk in darkness. In the same author,

The earth quaked and trembled, and the foundations of the mountains shook and quaked. Psalms 18:7.

'The mountains' are forms of the good of love, 795, 4210, 6435, 8327, their 'foundations' are the truths of faith. In Isaiah,

The floodgates from on high have been opened, and the foundations of the earth have been shaken. Isaiah 24:18.

Since 'the foundations' means the truth of faith, and 'city' doctrine based on it, therefore also the Word speaks of 'the foundations of the city' when the truth of doctrine is meant. For the meaning of 'city' as doctrinal teachings based on truth, see 402, 2449, 2943, 3216, 4492, 4493.

[4] This goes to show what the meaning is of 'the foundations of the city, the holy Jerusalem' in John,

The wall of the city, the holy Jerusalem, had twelve foundations, and on them the names of the twelve apostles of the Lamb. The foundations of the wall of the city were adorned with every kind of precious stone. Revelation 21:14, 19-20.

A person unacquainted with what 'the holy Jerusalem', 'the city', 'the wall', 'the foundations', and 'the twelve apostles' mean cannot see any arcanum at all that lies within this description. Nevertheless 'the holy Jerusalem' means the Lord's New Church which will take the place of the one that is ours at the present day; 1 'the city' doctrinal teachings; 'the wall' the truth protecting and defending, and 'its foundations' the truths of faith; and 'the twelve apostles' all forms of the good of love and the truths of faith in their entirety. From this it becomes clear why it says that there will be twelve foundations, adorned with every kind of precious stone; for 'precious stone' means the truth of faith springing from the good of love, 114, 3858, 6640, 9476, and 'the twelve apostles' all aspects of love and faith in their entirety, 3488, 3858 (end), 6397.

[5] From all this it is evident what is meant by 'the foundations' in those verses in John and also by 'the foundations' in Isaiah,

Behold, I am arranging your stones with antimony, and will lay your foundations in sapphires. Isaiah 54:11.

'Sapphires' are interior truths, 9407. In the same prophet,

Jehovah will strike Asshur with a rod. At that time every stroke 2 will be that of the rod of the foundation on which Jehovah will cause [him] to rest. Isaiah 30:31-32.

'The rod of the foundation' is the power of truth. For the meaning of 'the rod' as power, see 4013, 4015, 4876, 4936, 6947, 7011, 7026. And in Jeremiah,

They shall not take from you a stone for a corner, nor a stone for foundations. Jeremiah 51:26.

'A stone for foundations' stands for the truths of faith.

[6] In Job,

Where were you when I laid the foundations of the earth? Tell Me, if you have understanding. 3 Who determined the measures of it, if you know? Onto what [were] its bases [fastened]? Or who laid its corner-stone, when the morning stars sang together, and all the sons of God bellowed? Job 38:4-7.

A person unacquainted with what 'the earth', 'its measures', and 'its bases' mean in the internal sense, and also what 'corner-stone', 'morning stars', and 'the sons of God' mean, sees no arcanum at all in this description. He will suppose that the actual earth, and also the foundations, measures, bases, and corner-stone of it are what is meant. Nor will he have any idea at all of what is meant by 'the morning stars sang' and 'the sons of God bellowed'. But a person will pass from darkness to light if he knows that 'the earth' is the Church, 'its foundations' are the truth of faith, 'its measures' the state of good and truth, 'its bases' the actual truths that provide support, 'the corner-stone' the power of truth, 'the morning stars' cognitions or knowledge of good and of truth springing from good, and 'the sons of God' God's truths. These sons are said 'to bellow' when they come into existence, those stars 'to sing' when they rise.

Footnotes:

1. The Latin volume in which these words appear was published in 1756.

2. literally, every passage or going across

3. literally, if you know intelligence

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.