The Bible

 

Jeremiah 50

Study

   

1 Sana, jonka Herra puhui Baabelia vastaan, kaldealaisten maata vastaan, profeetta Jeremian kautta.

2 "Julistakaa kansojen keskuudessa ja kuuluttakaa, nostakaa lippu; kuuluttakaa, älkää salatko. Sanokaa: Baabel on valloitettu, Beel on joutunut häpeään, kauhistunut on Merodak; sen jumalankuvat ovat joutuneet häpeään, kauhistuneet ovat sen kivijumalat.

3 Sillä sen kimppuun käy kansa pohjoisesta ja tekee sen maan autioksi, niin ettei siellä asukasta ole: niin ihmiset kuin eläimet pakenevat, menevät pois.

4 Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, tulevat israelilaiset yhdessä Juudan miesten kanssa; he kulkevat itkien lakkaamatta ja etsivät Herraa, Jumalaansa.

5 Siionia he kysyvät, sitä kohden ovat heidän kasvonsa käännetyt. Tulkaa! He liittyvät Herran kanssa iankaikkiseen liittoon, jota ei pidä unhotettaman.

6 Kadonnut lammaslauma oli minun kansani. Heidän paimenensa olivat vieneet heidät harhaan eksyttäville vuorille; he kulkivat vuorelta kukkulalle, unhottivat lepopaikkansa.

7 Kaikki, jotka heitä tapasivat, söivät heitä, ja heidän vihollisensa sanoivat: 'Emme joudu syynalaisiksi'. Sillä he olivat tehneet syntiä Herraa vastaan, vanhurskauden asumusta, Herraa, heidän isiensä toivoa, vastaan.

8 Paetkaa Baabelista, lähtekää pois kaldealaisten maasta, ja käykää kuin johtokauriit lauman edellä.

9 Sillä katso, minä herätän ja tuon Baabelia vastaan suurten kansojen joukon pohjoisesta maasta, ja ne asettuvat sotarintaan sitä vastaan. Sieltäkäsin se valloitetaan; heidän nuolensa ovat kuin voitollisen sankarin, joka ei tyhjänä palaja.

10 Ja Kaldea joutuu ryöstettäväksi, kaikki sen ryöstäjät saavat yltäkyllin, sanoo Herra.

11 Iloitkaa vain, riemuitkaa vain, te minun perintöosani riistäjät, hypelkää kuin puiva hieho, ja hirnukaa kuin orhit:

12 kuitenkin joutuu äitinne suureen häpeään, synnyttäjänne saa hävetä. Katso, pakanakansoista vihoviimeinen! Erämaa, kuiva maa ja aromaa!

13 Herran vihan tähden se on oleva asumaton, aivan autio. Jokainen, joka kulkee Baabelin ohitse, kauhistuu ja viheltää kaikille sen haavoille.

14 Asettukaa sotarintaan Baabelia vastaan, yltympäri, kaikki jousenjännittäjät. Ampukaa sitä, älkää nuolia säästäkö; sillä se on tehnyt syntiä Herraa vastaan.

15 Nostakaa sotahuuto sitä vastaan joka taholta. Se antautuu, sen pylväät kaatuvat, sen muurit sortuvat. Sillä tämä on Herran kosto. Kostakaa sille, tehkää sille, niinkuin sekin on tehnyt.

16 Tuhotkaa kylväjät Baabelista ja ne, jotka elonaikana sirppiin tarttuvat. Hävittäjän miekkaa pakoon he kääntyvät kukin oman kansansa tykö, pakenevat kukin omaan maahansa.

17 Eksynyt lammas on Israel, leijonat ovat sen eksyksiin saaneet. Ensiksi Assurin kuningas söi sen, ja nyt viimeksi Nebukadressar, Baabelin kuningas, kalusi sen luut.

18 Sentähden, näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä rankaisen Baabelin kuningasta ja hänen maatansa, niinkuin minä rankaisin Assurin kuningasta.

19 Ja minä tuon Israelin takaisin sen omille laidunmaille, ja se on käyvä laitumella Karmelilla ja Baasanissa ja tyydyttävä nälkänsä Efraimin vuorilla ja Gileadissa.

20 Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, etsitään Israelin rikkomusta, eikä sitä enää ole, ja Juudan syntiä, eikä sitä löydetä; sillä minä annan anteeksi niille, jotka minä jäännökseksi jätän.

21 Käy Merataimin maan kimppuun ja Pekodin asukasten kimppuun. Aja heitä takaa, hävitä, vihi tuhon omaksi heidät, sanoo Herra, ja tee kaikki, mitä minä olen käskenyt sinun tehdä.

22 Sotahuuto kuuluu maassa, suuri hävityksen melske!

23 Kuinka rikottu ja särjetty onkaan se vasara, joka löi koko maanpiiriä! Kuinka onkaan Baabel tullut kauhistukseksi kansojen seassa!

24 Minä viritin sinulle pyydyksen, ja niin sinut, Baabel, vangittiin tietämättäsi. Sinut tavattiin ja otettiin kiinni, sillä Herraa vastaan sinä ryhdyit taisteluun.

25 Herra avasi asehuoneensa ja toi ulos vihansa aseet. Sillä Herra, Herra Sebaot, on tekevä työnsä kaldealaisten maassa.

26 Käykää sen kimppuun kaikilta ääriltä, avatkaa sen aitat, heittäkää ulos, mitä siinä on, läjään niinkuin lyhteet. Vihkikää se tuhon omaksi, älköön siitä tähdettä jääkö.

27 Hävittäkää kaikki sen härät, astukoot ne teurastettaviksi. Voi heitä! Sillä heidän päivänsä on tullut, heidän rangaistuksensa aika.

28 Kuule! Pakenevia ja pakolaisia tulee Baabelin maasta Siioniin ilmoittamaan Herran, meidän Jumalamme, kostoa, kostoa Hänen temppelinsä puolesta.

29 Kutsukaa ampujat kokoon Baabelia vastaan, kaikki jousenjännittäjät: leiriytykää sen ympärille, älköön pääskö pakoon ainoakaan. Maksakaa sille sen tekojen mukaan; kaiken sen mukaan, mitä se on tehnyt, tehkää sillekin. Sillä se on uhitellut Herraa, Israelin Pyhää.

30 Sentähden sen nuorukaiset kaatuvat sen kaduilla, ja kaikki sotamiehet saavat surmansa sinä päivänä, sanoo Herra.

31 Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sinä ylpeä, sanoo Herra, Herra Sebaot, sillä sinun päiväsi on tullut, sinun rangaistuksesi aika.

32 Ylpeä kompastuu ja kaatuu, eikä ole hänen nostajaansa. Ja minä sytytän hänen kaupunkinsa tuleen, ja se kuluttaa ne ja kaiken, mitä hänen ympärillänsä on.

33 Näin sanoo Herra Sebaot: Sorrettuja ovat niin israelilaiset kuin Juudan miehet, ja kaikki heidän vangitsijansa pitävät heitä kiinni, he eivät tahdo päästää heitä irti.

34 Mutta heidän lunastajansa on väkevä, Herra Sebaot on hänen nimensä. Hän ajaa heidän asiansa, tuo rauhan maan päälle, mutta Baabelin asukkaille vavistuksen.

35 Miekka kaldealaisten kimppuun, sanoo Herra, ja Baabelin asukasten kimppuun, sen ruhtinasten ja tietäjäin kimppuun!

36 Miekka valhettelijain kimppuun, ja he typertyvät! Miekka sen sankarien kimppuun, ja he kauhistuvat!

37 Miekka sen hevosten ja vaunujen kimppuun ja kaiken sekakansan kimppuun, joka on sen keskellä, ja he muuttuvat naisiksi! Miekka sen aarteiden kimppuun, ja ne ryöstetään!

38 Helle sen vetten kimppuun, ja ne kuivuvat! Sillä se on jumalankuvien maa, ja hirmujumaliinsa he uskaltavat mielettömästi.

39 Sentähden tulevat sen asukkaiksi erämaan ulvojat ja ulisijat, ja kamelikurjet siellä asustavat. Ei sitä ikinä enää asuta, autioksi jää se polvesta polveen.

40 Niinkuin oli silloin, kun Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran ja niiden naapurit, sanoo Herra, niin ei sielläkään ole kenkään asuva, ei yksikään ihmislapsi oleskeleva.

41 Katso, kansa tulee pohjoisesta; suuri kansa ja monet kuninkaat nousevat maan perimmäisiltä ääriltä.

42 He käyttävät jousta ja keihästä, ovat julmat ja armahtamattomat. Heidän pauhinansa on kuin pauhaava meri, ja he ratsastavat hevosilla, varustettuina kuin soturi taisteluun sinua vastaan, tytär Baabel.

43 Kun Baabelin kuningas kuulee sanoman heistä, niin hänen kätensä herpoavat; ahdistus valtaa hänet, tuska, niinkuin synnyttäväisen.

44 Katso, niinkuin leijona karkaa Jordanin rantatiheiköstä lakastumattomalle laitumelle, niin minä äkisti karkoitan heidät sieltä pois. Ja hänet, joka valittu on, minä asetan sinne kaitsijaksi. Sillä kuka on minun vertaiseni, ja kuka vetää minut tilille? Ja kuka on se paimen, joka voi kestää minun edessäni?

45 Sentähden kuulkaa Herran päätös, jonka hän on päättänyt Baabelia vastaan, ja hänen aivoituksensa, jotka hän on aivoitellut kaldealaisten maata vastaan: Totisesti, ne raastetaan pois, nuo lauman vähäiset; totisesti, laidun kauhistuu niiden tähden.

46 Huuto käy: 'Baabel on valloitettu!' ja maa vapisee, parku kuuluu kansoissa."

   

From Swedenborg's Works

 

Arcana Coelestia #8313

Study this Passage

  
/ 10837  
  

8313. 'Distress took hold of the inhabitants of Philistia' means despair of enlarging their dominion, on the part of those upholding faith separated from good. This is clear from the meaning of 'distress' as despair, because they could not any longer enlarge their dominion, dealt with below; and from the meaning of 'the inhabitants of Philistia' as those who uphold faith alone separated from the good of charity, dealt with in 1197, 1198, 3412, 3413, 8093, 8096, 8099. They are distinguished from the Egyptians by the fact that they rule out the good deeds of charity, in the belief that a person is saved without them by faith. This main tenet in their doctrine gives birth to a large number of errors, such as these: Salvation is attributable to mercy, irrespective of the life the person has been leading; all his sins and evils are washed away through faith, enabling him to walk as someone who has been made righteous; his salvation can be accomplished in an instant, even through faith and truth attained at the final hour of his death; consequently it is not the affection belonging to heavenly love that makes heaven in a person. People subscribing to these errors are Philistines; and they are called 'uncircumcised' because of the evils of self-love and love of the world in which their life consists.

[2] The reason why 'distress' here means despair is that extreme distress should be understood, or pain like that suffered by women in labour. The word in the original language also means that kind of pain. Despair or the extremes of distress are actually described in the Word as 'the pain of a woman in labour', for example in David,

The kings assembled themselves. Terror seized them, pain as of a woman in labour. Psalms 48:4, 6.

In Jeremiah,

O dweller in Lebanon, having a nest in the cedars, how much grace will you find when distresses come to you, pain as of a woman in labour? Jeremiah 22:23.

In the same prophet,

The king of Babel has heard the report about them, consequently his hands have become feeble; anguish has taken hold of him, pain as of a woman in labour. Jeremiah 50:43.

In Isaiah,

The day of Jehovah is near, like devastation from Shaddai. Therefore all hands are feeble, and every human heart melts, and they are terrified; pangs and distresses take hold of them, they are in labour, like a woman giving birth. Isaiah 13:6-8.

[3] In Jeremiah,

behold, a people coming from the land of the north, and a mighty nation will be stirred up from the furthest parts of the earth. They lay hold on bow and spear; it is cruel and they do not have any pity. Their voice resounds like the sea, and they ride on horses, [every one] prepared as a man for battle against you, O daughter of Zion. We have heard the report about it, our hands have grown feeble. Anguish has laid hold on us, pain as of a woman in labour. Jeremiah 6:22-24.

This refers to truth being laid waste as experienced by those ruled by evil. 'A people from the land of the north' stands for those steeped in falsities arising from evil. 'A mighty nation from the uttermost parts of the earth' stands for those steeped in evils which are altogether opposed to good. 'They lay hold on bow and spear' stands for the fact that they draw on false teachings when they engage in conflict. 'Their voice resounds like the sea' stands for reasoning based on those teachings. 'They ride on horses' stands for arguments seemingly based on understanding. 'Prepared as a man for battle' stands for the desire to attack truth. 'Daughter of Zion' stands for the Church where good exists. 'Anguish has laid hold' stands for distress, because truths might undergo molestation. 'Pain as of a woman in labour' stands for despair, because good might suffer harm. From all this it is evident that 'pain' in this instance means despair on account of harm that might be done to good.

[4] The reason why 'distress took hold of the inhabitants of Philistia' means despair or lack of hope of enlarging their dominion is that the Philistines, that is, those who suppose that salvation comes as a result of faith alone without the good deeds of charity, in the next life strive unceasingly after dominion, fighting against others. They do not stop until they undergo vastation of their knowledge of cognitions or matters of faith. Every person in the next life retains the tenets of the faith he possessed during his lifetime; and no other people exchange them for truths except those who have done what is good in life, since good desires truth and welcomes it freely because it is of a similar nature. But those who have done what is bad in life do not exchange them. Those people are so to speak hard, and also they reject truths. Furthermore they live in obscurity, so that they cannot even see them. They see only whatever endorses the ideas they have adopted and nothing whatever that goes against them. Such people also imagine that they have more intelligence than everyone else; yet they know nothing except to use reasonings based on the ideas they have adopted. This is why they are people who attack charity very strongly, consequently are people who wish to dominate. For those who are governed by charity are humble, and wish - as though lowest in rank - to serve all. But those who are ruled by faith without charity are haughty, and wish - as though highest in rank - to be served by all. This also is why they consider heaven to consist in the glory of dominion, imagining - because they suppose that they have more intelligence than all others - that they will be archangels and that very many others will for that reason serve them, a supposition also in keeping with the words in Daniel,

Those who have intelligence will shine like the brightness of the expanse, and those who turn many to righteousness like the stars for ever and ever. 1 Daniel 12:3.

But instead of brightness theirs is darkness.

Footnotes:

1. lit. into the age and eternity

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.