The Bible

 

Jeremiah 49

Study

   

1 Ammonilaisia vastaan. Näin sanoo Herra: "Eikö Israelilla olekaan lapsia, tahi eikö hänellä ole perillistä? Miksi Malkam on perinyt Gaadin ja hänen kansansa asettunut sen kaupunkeihin?

2 Sentähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä annan sotahuudon kuulua ammonilaisten Rabbaa vastaan, ja siitä on tuleva rauniokumpu, autio, ja sen tytärkaupungit tulessa palavat. Silloin Israel on perivä perijänsä, sanoo Herra.

3 Valita, Hesbon, sillä Ai on hävitetty; huutakaa, te Rabban tyttäret, kääriytykää säkkeihin, pitäkää valittajaiset ja harhailkaa ympäri karjatarhoissa, sillä Malkam menee pakkosiirtolaisuuteen ja hänen pappinsa ja ruhtinaansa hänen kanssaan.

4 Miksi kerskaat laaksoistasi, laaksosi yltäkylläisyydestä, sinä luopiotytär, joka luotat aarteisiisi sanoen: 'Kuka käy minun kimppuuni?'

5 Katso, minä tuotan sinulle peljätyksen joka taholta, sanoo Herra, Herra Sebaot, ja teidät karkoitetaan, mikä minnekin, eikä ole pakenevilla kokoajaa.

6 Mutta sen jälkeen minä käännän ammonilaisten kohtalon, sanoo Herra."

7 Edomia vastaan. Näin sanoo Herra Sebaot: "Eikö ole enää viisautta Teemanissa? Loppunut on ymmärtäväisiltä neuvo, rauennut heidän viisautensa.

8 Paetkaa, kääntykää, piiloutukaa syvälle, te Dedanin asukkaat; sillä minä tuotan Eesaulle turmion, hänen rangaistuksensa ajan.

9 Jos viininkorjaajat käyvät kimppuusi, eivät he jälkikorjuuta jätä; jos varkaat tulevat yöllä, hävittävät he tarpeeksensa.

10 Sillä minä paljastan Eesaun, tuon ilmi hänen kätkönsä, eikä hän voi lymytä; hänen lapsensa, veljensä ja naapurinsa hävitetään, niin ettei häntä enää ole.

11 Jätä orposi minun elätettävikseni, ja sinun leskesi turvatkoot minuun.

12 Sillä näin sanoo Herra: Katso, niidenkin, jotka eivät ole vikapäät siitä maljasta juomaan, täytyy siitä juoda; ja sinäkö jäisit rankaisematta? Sinä et jää rankaisematta, vaan sinun täytyy juoda.

13 Sillä minä olen vannonut itse kauttani, sanoo Herra, että Bosra on tuleva kauhistukseksi, häpeäksi, tyrmistykseksi ja kiroussanaksi, ja kaikki sen tytärkaupungit tulevat ikuisiksi raunioiksi."

14 Minä olen kuullut sanoman Herralta, ja sanansaattaja on lähetetty kansakuntiin: "Kokoontukaa ja käykää sitä vastaan ja nouskaa sotaan". -

15 "Sillä katso, minä teen sinut vähäiseksi kansojen seassa, ylenkatsotuksi ihmisten kesken.

16 Sinun peljättävyytesi, sinun sydämesi ylpeys on pettänyt sinut, joka asut kallionrotkoissa, vallitset kukkulain korkeudet. Vaikka tekisit pesäsi korkealle niinkuin kotka, minä syöksen sinut sieltä alas, sanoo Herra.

17 Ja Edom tulee kauhistukseksi; jokainen, joka ohitse kulkee, kauhistuu ja viheltää kaikille sen haavoille.

18 Niinkuin oli silloin, kun Sodoma ja Gomorra ja niiden naapurit hävitettiin, sanoo Herra, niin ei sielläkään ole kenkään asuva, ei yksikään ihmislapsi oleskeleva.

19 Katso, niinkuin leijona karkaa Jordanin rantatiheiköstä lakastumattomalle laitumelle, niin minä äkisti karkoitan heidät sieltä pois. Ja hänet, joka valittu on, minä asetan sinne kaitsijaksi. Sillä kuka on minun vertaiseni, ja kuka vetää minut tilille? Ja kuka on se paimen, joka voi kestää minun edessäni?

20 Sentähden kuulkaa Herran päätös, jonka hän on päättänyt Edomia vastaan, ja hänen aivoituksensa, jotka hän on aivoitellut Teemanin asukkaita vastaan: Totisesti, ne raastetaan pois, nuo lauman vähäiset; totisesti, niiden laidun kauhistuu niiden tähden.

21 Heidän sortumisensa pauhusta vapisee maa; huudetaan, niin että ääni kuuluu Kaislamerelle asti.

22 Katso, kotkan kaltainen kohoaa ja liitää siivet levällään Bosraa kohti; sinä päivänä on Edomin sankarien sydän niinkuin synnytystuskissa olevan vaimon sydän."

23 Damaskoa vastaan. "Hamat ja Arpad joutuvat häpeään, sillä he kuulevat pahan sanoman, he menehtyvät pelkoon-levottomuus kuin meressä, joka ei voi tyyntyä!

24 Damasko lannistuu, kääntyy pakoon, hirmu on sen vallannut; sitä kouristaa ahdistus ja tuska niinkuin synnyttäväistä!

25 Kuinka hyljätty onkaan ylistetty kaupunki, minun iloni kaupunki!

26 Sentähden sen nuorukaiset kaatuvat sen kaduilla, ja kaikki sotamiehet saavat surmansa sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot.

27 Ja minä sytytän Damaskon muurit tuleen, ja se on kuluttava Benhadadin palatsit."

28 Keedaria ja Haasorin valtakuntia vastaan, jotka Nebukadressar, Baabelin kuningas, voitti. Näin sanoo Herra: "Nouskaa, käykää Keedarin kimppuun ja hävittäkää Idän miehet.

29 Heidän majansa ja lampaansa otetaan pois, heidän telttansa ja kaikki heidän tavaransa ja heidän kamelinsa viedään heiltä, ja heistä huudetaan: 'Kauhistus kaikkialta!'

30 Lähtekää pakoon, paetkaa nopeasti, piiloutukaa syvälle, te Haasorin asukkaat, sanoo Herra, sillä Nebukadressar, Baabelin kuningas, on päättänyt teistä päätöksen, on pitänyt neuvoa teitä vastaan.

31 Nouskaa, käykää kansan kimppuun, joka asuu rauhassa ja turvallisena, sanoo Herra; ei ole sillä ovia eikä salpoja, he asuvat yksinänsä.

32 Ja heidän kamelinsa joutuvat ryöstettäviksi ja heidän karjansa paljous saaliiksi; ja minä hajotan heidät kaikkiin tuuliin, nuo päälaen ympäriltä kerityt, ja joka puolelta minä tuotan heille turmion, sanoo Herra.

33 Ja Haasor tulee aavikkosutten asunnoksi, autioksi iankaikkisesti; ei kenkään ole siellä asuva, ei yksikään ihmislapsi siellä oleskeleva."

34 Herran sana, joka tuli profeetta Jeremialle Eelamia vastaan Juudan kuninkaan Sidkian hallituksen alussa; se kuului:

35 "Näin sanoo Herra Sebaot: Katso, minä murran Eelamin jousen, heidän väkevyytensä parhaimmat.

36 Ja minä tuotan Eelamia vastaan neljä tuulta taivaan neljältä ääreltä ja hajotan heidät kaikkiin näihin tuuliin; eikä ole oleva kansaa, johon ei tulisi Eelamin karkoitettuja.

37 Ja minä saatan Eelamin kauhistumaan vihollistensa edessä, niiden edessä, jotka etsivät heidän henkeänsä, ja minä annan onnettomuuden kohdata heitä, vihani hehkun, sanoo Herra, ja minä lähetän heidän jälkeensä miekan, kunnes minä heidät lopetan.

38 Ja minä asetan valtaistuimeni Eelamiin ja hävitän sieltä kuninkaan ja ruhtinaat, sanoo Herra.

39 Mutta aikojen lopulla minä käännän Eelamin kohtalon, sanoo Herra."

   

From Swedenborg's Works

 

Apocalypse Explained #1121

Study this Passage

  
/ 1232  
  

1121. And a widow I am not, signifies that such are not without defense. This is evident from the signification of "a widow," as being one who is in the affection of good, and from that affection desires truth. Here a "widow" signifies 1 defense, thus "not a widow" means not without defense, because good with its affection does not defend itself, but is defended by truth and the understanding of it, "man" [vir], who defends it, signifying the understanding of truth, thus truth. For the marriage of man [vir] and woman is a complete likeness of the marriage of truth and good; since a man is born to be the understanding of truth, consequently that predominates in him, and woman is born to be the affection of good, consequently that predominates in her; and as good and truth mutually love each other and will to be conjoined, so do the understanding of truth and the affection or will of good. Moreover, the conjugial love of husband and wife derives its origin from the spiritual marriage of truth and good (See in the work on Heaven and Hell 366-386).

[2] "Widow" has the same signification here as in Isaiah:

Hear this, thou luxurious one, sitting securely, saying in thy heart, I and none like me besides. I shall not sit a widow, neither shall I know bereavement. But these two evils shall come to thee in a moment, bereavement and widowhood (Isaiah 47:8-9).

This, too, is said of Babylon, and it has the same signification as these words in Revelation, "A widow I am not, and mourning I shall not see, for this reason in one day shall her plagues come to thee, death, and mourning, and famine." Elsewhere in the Word "widows" signify those, both women and males, who are in good and not in truth and yet desire truth, thus those who are without defense against falsity and evil, but who are defended by the Lord. The term is used also in the contrary sense, as in Isaiah 9:17; 10:1, 2; Jeremiah 15:7-9; 22:3; 49:10-11; Lamentations 5:3; Ezekiel 22:6-7; David, Psalms 68:5; Psalms 146:9; Exodus 22:21-24; Deuteronomy 10:18; 27:19; Matthew 23:14; Luke 20:47.

(Continuation respecting the Athanasian Faith and respecting the Lord)

[3] Life regarded in itself, which is God, cannot create another that shall be the only life; for the life that is God is uncreate, continuous, and inseparable; and from this it is that God is one. But the life that is God can create forms out of substances that are not life, in which it can be, and give to them the appearance of living. Such forms are men; and since they are receptacles of life they could not when first created be anything else than images and likenesses of God; images from the reception of truth and likenesses from the reception of good; for life and its recipient are fitted to each other as the active and passive, but do not mingle. For this reason human forms, which are recipients of life, live, not from themselves, but from God who alone is life; consequently, as is well known, every good of love and every truth of faith is from God, and nothing of these is from man; for if man had the least portion of life as his own he would be able to will and do good from himself, and to understand and believe truth from himself, and thus to claim merit; and yet if he so believes, the form recipient of life closes itself above and becomes perverted, and intelligence perishes. Good and its love and truth and its faith are the life that is God, for God is good itself and truth itself; and therefore in these God dwells in man. And from all this it follows, that man of himself is nothing, and is something only so far as he receives from the Lord, and at the same time acknowledges that it is not his own but is the Lord's; then the Lord gives him to be something; yet not from himself but from the Lord.

Footnotes:

1. Absque (without) has been omitted in Latin text; "widow" signifies defense; but it is inserted in explanation at the end of the number, "widows" signify "without defense."

  
/ 1232  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for their permission to use this translation.