New Christian Bible Study

The Bible

 

Jeremiah 48

Study

   

1 Mooabia vastaan. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: "Voi Neboa, sillä se on hävitetty! Häpeään joutunut, valloitettu on Kirjataim, häpeään joutunut, kauhistunut on linnoitus.

2 Mennyt on Mooabin maine, Hesbonissa hankitaan sille pahaa: 'Tulkaa, hävittäkäämme se kansojen luvusta'. Myöskin sinä, Madmena, kukistut, miekka on sinun kintereilläsi.

3 Kuule! Huuto Hooronaimista! Tuho ja suuri hävitys!

4 Hävitetty on Mooab, sen pienokaisten parku kuuluu.

5 Luuhitin solatietä noustaan itkien, Hooronaimin rinteeltä kuuluu tuskan huuto hävityksen tähden.

6 Paetkaa, pelastakaa henkenne ja olkaa kuin alaston puu erämaassa.

7 Sillä koska sinä turvaat omiin töihisi ja aarteisiisi, niin sinutkin valloitetaan, ja Kemos lähtee pakkosiirtolaisuuteen ja hänen pappinsa ja ruhtinaansa hänen kanssaan.

8 Hävittäjä tulee jokaiseen kaupunkiin, ei pelastu yksikään kaupunki; laakso hävitetään ja tasanko tuhotaan, niinkuin Herra on puhunut.

9 Antakaa siivet Mooabille, sillä lentämällä on hänen lähdettävä pois. Hänen kaupunkinsa tulevat autioiksi, niin ettei niissä yhtään asukasta ole.

10 Kirottu olkoon se, joka Herran työn laiskasti tekee, kirottu olkoon se, joka pidättää miekkansa verestä.

11 Surutonna on Mooab ollut nuoruudestaan asti ja levännyt rauhassa sakkansa päällä; ei sitä ole tyhjennetty astiasta astiaan, eikä se ole pakkosiirtolaisuuteen vaeltanut. Sentähden siihen on jäänyt sen oma maku, eikä sen haju ole muuttunut.

12 Sentähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä lähetän sille viininlaskijat, jotka sen laskevat ja tyhjentävät sen astiat ja rikkovat sen leilit.

13 Ja Mooab joutuu häpeään Kemoksen tähden, niinkuin Israelin heimo joutui häpeään Beetelin tähden, johon se turvasi.

14 Kuinka te sanotte: 'Me olemme sankareita ja aimomiehiä taisteluun'?

15 Mooab hävitetään, sen kaupunkeihin hyökätään, ja sen valionuorukaiset vaipuvat teurastettaviksi, sanoo kuningas-Herra Sebaot on hänen nimensä.

16 Lähellä, tulossa on Mooabin turmio, sen onnettomuus kiiruhtaa kovin.

17 Surkutelkaa sitä, kaikki sen naapurit, kaikki, jotka tunnette sen nimen. Sanokaa: 'Voi, kuinka onkaan murrettu voiman valtikka, kunnian sauva!'

18 Astu alas kunniasta ja istu janoiseen erämaahan, sinä valtiatar, tytär Diibon; sillä Mooabin hävittäjä hyökkää sinun kimppuusi, kukistaa sinun linnoituksesi.

19 Seiso tiellä ja tähystele, sinä Aroerin asukas; kysy pakolaisilta ja pelastuneilta, sano: 'Mitä on tapahtunut?'

20 Häpeään on joutunut Mooab, sillä se on kukistettu. Valittakaa ja huutakaa, julistakaa Arnonin äyräillä, että Mooab on hävitetty.

21 Tuomio on tullut tasangon maalle, Hoolonille, Jahaalle ja Meefaatille,

22 Diibonille, Nebolle ja Beet-Diblataimille,

23 Kirjataimille, Beet-Gaamulille ja Beet-Meonille,

24 Kerijotille, Bosralle ja kaikille Mooabin maan kaupungeille, kaukaisille ja läheisille.

25 Katkaistu on Mooabin sarvi ja murskattu hänen käsivartensa, sanoo Herra.

26 Juovuttakaa hänet, sillä hän on ylpeillyt Herraa vastaan, niin että Mooab suistuu omaan oksennukseensa ja tulee nauruksi hänkin.

27 Vai eikö Israel ollut sinulle nauruksi? Onko hänet tavattu varasten joukosta, koska sinä, milloin vain hänestä puhuit, pudistit päätäsi?

28 Jättäkää kaupungit ja asukaa kallioilla, te Mooabin asukkaat, ja olkaa kuin kyyhkynen, joka tekee pesänsä ammottavan kuilun taakse.

29 Me olemme kuulleet Mooabin ylpeilyn, tuon ylen ylpeän, hänen korskeutensa, ylpeilynsä ja kopeilunsa ja hänen sydämensä pöyhkeyden.

30 Minä tunnen, sanoo Herra, hänen vihansa ja hänen väärät puheensa; väärin he ovat tehneet.

31 Siksi minä valitan Mooabin tähden, koko Mooabin tähden minä huudan; Kiir-Hereksen miesten tähden huokaillaan.

32 Enemmän kuin Jaeser itkee, itken minä sinua, Sibman viinipuu; sinun köynnöksesi menivät yli meren, ulottuivat Jaeserin mereen asti. Sinun hedelmän-ja viininkorjuusi keskeen on hävittäjä hyökännyt.

33 Ilo ja riemu on tauonnut hedelmätarhoista ja Mooabin maasta. Viinin minä olen lopettanut viinikuurnista; ei poljeta enää viiniä ilohuudoin, ilohuuto ei ole enää ilohuuto.

34 Hesbonin parku kuuluu Elaleen, Jahaaseen asti, he antavat äänensä kuulua Sooarista Hooronaimiin, Eglat-Selisijjaan asti, sillä Nimrimin vedet ehtyvät erämaaksi.

35 Minä lopetan Mooabista, sanoo Herra, kukkuloilla-uhraajat, ne, jotka polttavat uhreja jumalillensa.

36 Siksi minun sydämeni väräjää Mooabin tähden niinkuin huilu, minun sydämeni väräjää Kiir-Hereksen miesten tähden niinkuin huilu, sillä mennyttä on heidän hankkimansa säästö.

37 Kaikki päät ovat paljaiksi ajellut ja kaikki parrat leikatut, kaikki kädet viileskellyt, ja lanteilla on säkit.

38 Kaikilla Mooabin katoilla ja toreilla on pelkkää valitusta, sillä minä olen murskannut Mooabin kuin kelpaamattoman astian, sanoo Herra.

39 Kuinka se on kauhuissansa! Valittakaa! Kuinka Mooab kääntyikään selin ja häpesi! Mooab on tullut nauruksi ja kauhuksi kaikille naapureilleen.

40 Sillä näin sanoo Herra: Katso, kotkan kaltainen liitää siivet levällään Mooabia kohti.

41 Kerijot valloitetaan ja vuorilinnoitukset vallataan; sinä päivänä on Mooabin sankarien sydän niinkuin synnytystuskissa olevan vaimon sydän.

42 Ja Mooab hävitetään kansojen luvusta, sillä se on ylpeillyt Herraa vastaan.

43 Kauhu ja kuoppa ja paula on edessäsi, sinä Mooabin asukas, sanoo Herra.

44 Joka pakenee kauhua, se putoaa kuoppaan, ja joka kuopasta nousee, se puuttuu paulaan; sillä minä tuotan Mooabille heidän rangaistusvuotensa, sanoo Herra.

45 Hesbonin varjossa seisovat pakolaiset voimaa vailla. Sillä tuli lähti Hesbonista, liekki Siihonin vaiheilta; ja se kulutti Mooabin ohimon ja melskeen miesten päälaen.

46 Voi sinua, Mooab! Hukkunut on Kemoksen kansa, sillä sinun poikasi ovat vangeiksi otetut ja tyttäresi viedyt vankeuteen.

47 Mutta minä käännän Mooabin kohtalon aikojen lopulla, sanoo Herra." Tähän asti Mooabin tuomiosta.

   

From Swedenborg's Works

 

Apocalypse Revealed #47

Study this Passage

  
/ 962  
  

47. His head and hair were white like wool, as white as snow. (1:14) This symbolizes the Divine love accompanying Divine wisdom in first things and last.

A person's head symbolizes everything connected with his life, and everything connected with a person's life has some relation to love and wisdom. A head consequently symbolizes both wisdom and love. However, because there is no love without its wisdom, nor wisdom without its love, therefore it is the love accompanying wisdom that is meant by a head; and when describing the Lord, it is the Divine love accompanying Divine wisdom. But on the symbolism of the head in the Word, more will be seen in nos. 538 and 568 below.

Since a head means both love and wisdom in their first forms, it follows accordingly that hair means love and wisdom in their final forms. And because the hair mentioned here describes the Son of Man, who is the Lord in relation to the Word, His hair symbolizes the Divine good connected with love, and the Divine truth connected with wisdom, in the outmost expressions of the Word - the outmost expressions of the Word being those contained in its literal sense.

[2] The idea that the hair of the Son of Man or the Lord symbolizes the Word in this sense may seem absurd, but still it is the truth. This can be seen from passages in the Word that we cited in The Doctrine of the New Jerusalem Regarding the Sacred Scripture, nos. 35 and 49. We showed there as well that Nazirites in the Israelite Church represented the Lord in relation to the Word in its outmost expressions, which is its literal sense, as a nazir in Hebrew is a hair or head of hair. 1 That is why the power of Samson, who was a Nazirite from the womb, lay in his hair. The Divine truth similarly has power in the literal sense of the Word, as may be seen in the aforementioned Doctrine Regarding the Sacred Scripture, nos. 37-49.

For the same reason, too, the high priest and his sons were strictly forbidden to shave their heads.

For that reason as well, forty-two of the boys who called Elisha a baldhead were torn apart by two she-bears. Like Elijah, Elisha represented the Lord in relation to the Word. A baldhead symbolizes the Word without its outmost expression, which, as said, is its literal sense, and she-bears symbolize this sense of the Word divorced from its inner meaning. Those who so divorce it, moreover, appear in the spiritual world as bears, though only at a distance. It is apparent from this why what happened to the boys happened as it did.

It was, therefore, also the highest disgrace and a mark of extreme mourning to inflict baldness.

[3] Accordingly, when the Israelite nation had completely perverted the literal sense of the Word, this lamentation over them was composed:

Her Nazirites were whiter than snow, brighter white than milk... Darker than blackness is their form. They go unrecognized in the streets. (Lamentations 4:7-8)

Furthermore:

Every head was made bald, and every shoulder shaved bare. (Ezekiel 29:18)

Shame will be on every face, and baldness on all their heads. (Ezekiel 7:18)

So similarly Isaiah 15:2, Jeremiah 48:37, Amos 8:10.

Because the children of Israel by falsities completely dissipated the literal sense of the Word, therefore the prophet Ezekiel was commanded to represent this by shaving his head with a razor and burning a third part with fire, striking a third part with a sword, and scattering a third part to the wind, and by gathering a small amount in his skirts, to cast it, too, afterward into the fire (Ezekiel 5:1-4).

[4] Therefore it is also said in Micah:

Make yourself bald and cut off your hair, because of your precious children; enlarge your baldness like an eagle, for they have departed from you. (Micah 1:16)

The precious children are the church's genuine truths from the Word.

Moreover, because Nebuchadnezzar, king of Babylon, represented Babylon's falsification of the Word and destruction of every truth there, it accordingly came to pass that his hair grew like eagles' feathers (Daniel 4:33).

Since the hair symbolized that holy component of the Word, therefore it is said of Nazirites that they were not to shave the hair of their head, because it was the consecration of God upon their head (Numbers 6:1-21). And therefore it was decreed that the high priest and his sons were not to shave their heads, lest they die and the whole house of Israel be angered (Leviticus 10:6).

[5] Now, because hair symbolizes Divine truth in its outmost expressions, which in the church is the Word in its literal sense, therefore something similar is said also of the Ancient of Days in Daniel:

I watched till the thrones were thrown down, and the Ancient of Days was seated. His garment was as white as snow, and the hair of His head like pure wool. (Daniel 7:9)

That the Ancient of Days is the Lord is clearly apparent in Micah:

You, Bethlehem Ephrathah, though you are little among the thousands of Judah, yet out of you shall come forth to Me the One to be Ruler in Israel, whose goings forth are from antiquity, from days of old. (Micah 5:2)

And in Isaiah, where He is called Everlasting Father (Isaiah 9:6).

[6] From these passages and many others - too many to cite - it can be seen that the head and hair of the Son of Man, which were like wool, as white as snow, mean the Divine expression of love and wisdom in first things and last. And because the Son of Man means the Lord in relation to the Word, it follows that the Word, too, is meant in its first elements and last. Why else should it be that the Lord here in the book of Revelation and the Ancient of Days in Daniel are described even in respect to their hair?

That hair symbolizes the literal sense of the Word is clearly apparent from people in the spiritual world. Those who have scorned the literal sense of the Word appear bald there, and conversely, those who have loved the literal sense of the Word appear possessed of handsome hair.

The head and hair are described as being like wool and like snow because wool symbolizes goodness in outmost expressions, and snow symbolizes truth in outward expressions - as is the case also in Isaiah 1:18 2 - inasmuch as wool comes from sheep, which symbolize the goodness of charity, and snow comes from water, which symbolizes truths of faith.

Footnotes:

1. The Hebrew נָזִיר (nazir) fundamentally means "one consecrated" or "one set apart;" but as a condition of the Nazirite vow was to let the hair grow, by extension a cognate word נֵזֶר (nezer) came to mean also the hair of a Nazirite's consecration, and by analogy, a woman's long hair.

2. "Come now, and let us reason together," says Jehovah. "Though your sins be like scarlet, they shall be as white as snow; though they be red like crimson, they shall be as wool."

  
/ 962  
  

Many thanks to the General Church of the New Jerusalem, and to Rev. N.B. Rogers, translator, for the permission to use this translation.

©2024 New Christian Bible Study Corporation. All rights reserved. Printed from newchristianbiblestudy.org