The Bible

 

synty 9

Study

   

1 Ja Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.

2 Ja peljätkööt ja vaviskoot teitä kaikki eläimet maan päällä ja kaikki taivaan linnut ja kaikki, jotka maassa matelevat, ja kaikki meren kalat; ne olkoot teidän valtaanne annetut.

3 Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken.

4 Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.

5 Mutta teidän oman verenne minä kostan; jokaiselle eläimelle minä sen kostan, ja myöskin ihmisille minä kostan ihmisen sielun, toiselle toisen sielun.

6 Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa.

7 Ja te olkaa hedelmälliset ja lisääntykää, enentykää maassa ja lisääntykää siinä."

8 Ja Jumala puhui Nooalle ja hänen pojillensa, jotka olivat hänen kanssansa, sanoen:

9 "Katso, minä teen liiton teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa

10 ja kaikkien elävien olentojen kanssa, jotka luonanne ovat, lintujen, karjaeläinten ja kaikkien metsäeläinten kanssa, jotka luonanne ovat, kaikkien kanssa, jotka arkista lähtivät, kaikkien maan eläinten kanssa.

11 Minä teen liiton teidän kanssanne: ei koskaan enää pidä kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumuksella, eikä vedenpaisumus koskaan enää maata turmele."

12 Ja Jumala sanoi: "Tämä on sen liiton merkki, jonka minä ikuisiksi ajoiksi teen itseni ja teidän ja kaikkien elävien olentojen välillä, jotka teidän luonanne ovat:

13 minä panen kaareni pilviin, ja se on oleva liiton merkkinä minun ja maan välillä.

14 Ja kun minä kokoan pilviä maan päälle ja kaari näkyy pilvissä,

15 muistan minä liittoni, joka on minun ja teidän ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, eikä vesi enää paisu tulvaksi hävittämään kaikkea lihaa.

16 Niin kaari on oleva pilvissä, ja minä katselen sitä muistaakseni iankaikkista liittoa Jumalan ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, joka maan päällä on."

17 Ja Jumala sanoi Nooalle: "Tämä on sen liiton merkki, jonka minä olen tehnyt itseni ja kaiken lihan välillä, joka maan päällä on".

18 Ja Nooan pojat, jotka lähtivät arkista, olivat Seem, Haam ja Jaafet. Ja Haam oli Kanaanin isä.

19 Nämä kolme ovat Nooan pojat, ja heistä kaikki maan asukkaat polveutuvat.

20 Ja Nooa oli peltomies ja ensimmäinen, joka istutti viinitarhan.

21 Mutta kun hän joi viiniä, niin hän juopui ja makasi alasti majassansa.

22 Ja Haam, Kanaanin isä, näki isänsä hävyn ja kertoi siitä molemmille veljillensä ulkona.

23 Niin Seem ja Jaafet ottivat vaipan ja panivat molemmat sen hartioilleen ja menivät selin sisään ja peittivät isänsä hävyn; ja heidän kasvonsa olivat käännetyt toisaalle, niin etteivät he nähneet isänsä häpyä.

24 Kun Nooa heräsi päihtymyksestänsä ja sai tietää, mitä hänen nuorin poikansa oli hänelle tehnyt,

25 niin hän sanoi: "Kirottu olkoon Kanaan, olkoon hän veljiensä orjain orja".

26 Vielä hän sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, Seemin Jumala, ja olkoon Kanaan heidän orjansa.

27 Jumala laajentakoon Jaafetin, ja asukoon hän Seemin majoissa, ja Kanaan olkoon heidän orjansa."

28 Ja Nooa eli vedenpaisumuksen jälkeen kolmesataa viisikymmentä vuotta.

29 Niin Nooan koko ikä oli yhdeksänsataa viisikymmentä vuotta; sitten hän kuoli.

   

From Swedenborg's Works

 

Arcana Coelestia #1017

Study this Passage

  
/ 10837  
  

1017. To show that the multiplication is such as is the affection, take for example a man who accepts the principle that faith alone saves even if he does no work of charity, that is, even if he has no charity, and who thus separates faith from charity-not only on account of this principle received from childhood, but also because he supposes that if one should call the works of charity, or charity itself, an essential part of faith, and should on this account live aright, he could not but place merit in works, though this is a false supposition. Thus he rejects charity and makes the works of charity of no account, abiding only in the idea of faith, which is no faith without its essential, namely, charity. In confirming this principle in himself, he does it not at all from the affection of good, but from the affection of pleasure, that he may live in the indulgence of his cupidities. And anyone belonging to this class of people who confirms faith alone by many things, does so not from any affection of truth, but for his own glory, that he may seem greater, more learned, and more exalted than others, and may thus take a high place among those in wealth and honor; thus he does it from the delight of the affection, and this delight causes the multiplication of the confirmatory things; for, as has been said, such as the affection is, such is the multiplication. In general, when the principle is false, nothing but falsities can follow from it; for all things conform themselves to the first principle. Indeed-as I know from experience, of which by the Divine mercy of the Lord hereafter-those who confirm themselves in such principles about faith alone, and are in no charity, care nothing for, and are as if they did not see, all that the Lord said so many times about love and charity

(see Matthew 3:8-9; 5:7, 43-48; 6:12, 15; 7:1-20; 9:13; 12:33; 13:8, 23; 18:21 to the end; 19:19; 22:34-39; 24:12-13; 21:34, 40-41, 43;

Mark 4:18-20; 11:13-14, 20; 12:28-35;

Luke 3:8-9; 6:27-39, 43-49; 7:47; 8:8, 14-15; 10:25-28; 12:58-59; 13:6-10;

John 3:19, 21; 5:42; 13:34-35; 14:14-15, 20-21, 23; 15:1-19; 21:15-17).

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.