The Bible

 

synty 9

Study

   

1 Ja Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.

2 Ja peljätkööt ja vaviskoot teitä kaikki eläimet maan päällä ja kaikki taivaan linnut ja kaikki, jotka maassa matelevat, ja kaikki meren kalat; ne olkoot teidän valtaanne annetut.

3 Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken.

4 Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.

5 Mutta teidän oman verenne minä kostan; jokaiselle eläimelle minä sen kostan, ja myöskin ihmisille minä kostan ihmisen sielun, toiselle toisen sielun.

6 Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa.

7 Ja te olkaa hedelmälliset ja lisääntykää, enentykää maassa ja lisääntykää siinä."

8 Ja Jumala puhui Nooalle ja hänen pojillensa, jotka olivat hänen kanssansa, sanoen:

9 "Katso, minä teen liiton teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa

10 ja kaikkien elävien olentojen kanssa, jotka luonanne ovat, lintujen, karjaeläinten ja kaikkien metsäeläinten kanssa, jotka luonanne ovat, kaikkien kanssa, jotka arkista lähtivät, kaikkien maan eläinten kanssa.

11 Minä teen liiton teidän kanssanne: ei koskaan enää pidä kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumuksella, eikä vedenpaisumus koskaan enää maata turmele."

12 Ja Jumala sanoi: "Tämä on sen liiton merkki, jonka minä ikuisiksi ajoiksi teen itseni ja teidän ja kaikkien elävien olentojen välillä, jotka teidän luonanne ovat:

13 minä panen kaareni pilviin, ja se on oleva liiton merkkinä minun ja maan välillä.

14 Ja kun minä kokoan pilviä maan päälle ja kaari näkyy pilvissä,

15 muistan minä liittoni, joka on minun ja teidän ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, eikä vesi enää paisu tulvaksi hävittämään kaikkea lihaa.

16 Niin kaari on oleva pilvissä, ja minä katselen sitä muistaakseni iankaikkista liittoa Jumalan ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, joka maan päällä on."

17 Ja Jumala sanoi Nooalle: "Tämä on sen liiton merkki, jonka minä olen tehnyt itseni ja kaiken lihan välillä, joka maan päällä on".

18 Ja Nooan pojat, jotka lähtivät arkista, olivat Seem, Haam ja Jaafet. Ja Haam oli Kanaanin isä.

19 Nämä kolme ovat Nooan pojat, ja heistä kaikki maan asukkaat polveutuvat.

20 Ja Nooa oli peltomies ja ensimmäinen, joka istutti viinitarhan.

21 Mutta kun hän joi viiniä, niin hän juopui ja makasi alasti majassansa.

22 Ja Haam, Kanaanin isä, näki isänsä hävyn ja kertoi siitä molemmille veljillensä ulkona.

23 Niin Seem ja Jaafet ottivat vaipan ja panivat molemmat sen hartioilleen ja menivät selin sisään ja peittivät isänsä hävyn; ja heidän kasvonsa olivat käännetyt toisaalle, niin etteivät he nähneet isänsä häpyä.

24 Kun Nooa heräsi päihtymyksestänsä ja sai tietää, mitä hänen nuorin poikansa oli hänelle tehnyt,

25 niin hän sanoi: "Kirottu olkoon Kanaan, olkoon hän veljiensä orjain orja".

26 Vielä hän sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, Seemin Jumala, ja olkoon Kanaan heidän orjansa.

27 Jumala laajentakoon Jaafetin, ja asukoon hän Seemin majoissa, ja Kanaan olkoon heidän orjansa."

28 Ja Nooa eli vedenpaisumuksen jälkeen kolmesataa viisikymmentä vuotta.

29 Niin Nooan koko ikä oli yhdeksänsataa viisikymmentä vuotta; sitten hän kuoli.

   

From Swedenborg's Works

 

Arcana Coelestia #997

Study this Passage

  
/ 10837  
  

997. Its being 'given all to you' means enjoyment on account of use, which is 'for food', for whatever is given for food is for use. As regards use, the situation is this: People who are governed by charity, that is, who dwell in love towards the neighbour - from which love the living delight contained in pleasures derives - have no regard for the enjoyment of pleasures except on account of the use that is served; for charity does not exist if there are no works of charity. It is in the exercise of it, that is, in use, that charity consists. Someone who loves the neighbour as himself never experiences the delight of charity except in the exercise of it, or in use. Consequently the life of charity is a life of uses. Such life pervades the whole of heaven, for the Lord's kingdom, being a kingdom of mutual love, is a kingdom of uses. Every pleasure therefore that springs from charity finds its delight in use, and the more pre-eminent the use the greater the delight. For this reason it is the very being and nature of a use which determines the happiness that angels have from the Lord.

[2] The situation with every pleasure is that the more pre-eminent its use is, the greater is its delight. Take one example, the delight of conjugial love: since the seed-bed of human society derives from it, and from that seed-bed the Lord's kingdom in heaven, which constitutes the greatest use of all, it therefore contains, as has been stated, so much delight within itself as to constitute heavenly happiness. The same applies to all other pleasures, their differences depending on the excellence of their respective uses. Those uses are so many and various that they can scarcely be divided into genera and species. One use will relate more closely and directly to the Lord's kingdom, or the Lord, another more remotely and indirectly. From these considerations it is also clear that all pleasures are available to man, yet only for the sake of the use they serve; and thus though they vary according to the use they serve, they share in and receive their life from heavenly happiness.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.