New Christian Bible Study

The Bible

 

synty 18

Study

   

1 Ja Herra ilmestyi hänelle Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan.

2 Kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso, kolme miestä seisoi hänen edessänsä; nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan majan ovelta ja kumartui maahan

3 ja sanoi: "Herrani, jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, älä mene palvelijasi ohitse.

4 Sallikaa tuoda vähän vettä pestäksenne jalkanne ja levätkää puun siimeksessä.

5 Minä tuon palasen leipää virkistääksenne itseänne, ennenkuin jatkatte matkaanne, sillä kaiketi sitä varten olette poikenneet palvelijanne luo." He sanoivat: "Tee, niinkuin olet puhunut".

6 Ja Aabraham kiiruhti majaan Saaran tykö ja sanoi: "Hae joutuin kolme vakallista lestyjä jauhoja, sotke ja leivo kaltiaisia".

7 Sitten Aabraham riensi karjaan, otti nuoren ja kauniin vasikan ja antoi palvelijalle, joka ryhtyi nopeasti sitä valmistamaan.

8 Ja hän otti voita ja maitoa sekä vasikan, jonka hän oli valmistuttanut, ja pani ne heidän eteensä; itse hän seisoi heidän luonansa puun alla sillä aikaa, kuin he söivät.

9 Ja he kysyivät häneltä: "Missä vaimosi Saara on?" Hän vastasi: "Tuolla majassa".

10 Ja hän sanoi: "Minä palaan luoksesi tulevana vuonna tähän aikaan, ja katso, vaimollasi Saaralla on silloin oleva poika". Mutta Saara kuunteli majan ovella hänen takanansa.

11 Mutta Aabraham ja Saara olivat iäkkäät, eikä Saaran enää ollut, niinkuin naisten tavallisesti on.

12 Sentähden Saara naurahti itseksensä ja ajatteli: "Heräisikö minussa, näin kuihduttuani, vielä halu? Ja myös minun herrani on vanha."

13 Mutta Herra sanoi Aabrahamille: "Miksi Saara nauroi ajatellen: 'Synnyttäisinkö minä todella, minä, joka olen näin vanha?'

14 Onko mikään Herralle mahdotonta? Tähän aikaan minä palaan luoksesi tulevana vuonna, ja Saaralla on silloin poika."

15 Ja Saara kielsi sanoen: "En minä nauranut"; sillä hän pelkäsi. Mutta hän sanoi: "Ei ole niin; sinä nauroit".

16 Silloin miehet nousivat siitä ja kääntyivät Sodomaan päin, ja Aabraham kulki heidän kanssaan saattaaksensa heitä.

17 Ja Herra sanoi: "Salaisinko minä Aabrahamilta, mitä olen tekevä?

18 Onhan Aabrahamista tuleva suuri ja väkevä kansa, ja kaikki kansakunnat maan päällä tulevat hänessä siunatuiksi.

19 Sillä minä olen valinnut hänet, että hän käskisi lapsiansa ja perhettänsä, joka jää hänen jälkeensä, noudattamaan Herran tietä ja tekemään sitä, mikä vanhurskaus ja oikeus on, jotta Herra antaisi Aabrahamille tapahtua, mitä hän on hänelle luvannut."

20 Niin Herra sanoi: "Valitushuuto Sodoman ja Gomorran tähden on suuri, ja heidän syntinsä ovat ylen raskaat.

21 Sentähden minä menen alas katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen, josta huuto on minun eteeni tullut, vai eivätkö; minä tahdon sen tietää."

22 Ja miehet kääntyivät sieltä ja kulkivat Sodomaan päin, mutta Aabraham jäi vielä seisomaan Herran eteen.

23 Ja Aabraham lähestyi häntä ja sanoi: "Aiotko siis hukuttaa vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa?

24 Entä jos kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta; aiotko hukuttaa heidät etkä säästä paikkaa siellä olevain viidenkymmenen vanhurskaan tähden?

25 Pois se, että sinä näin tekisit: surmaisit vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa, niin että vanhurskaan kävisi samoin kuin jumalattoman! Pois se sinusta! Eikö kaiken maan tuomari tekisi oikeutta?"

26 Ja Herra sanoi: "Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä vanhurskasta, niin minä heidän tähtensä säästän koko paikan".

27 Aabraham vastasi ja sanoi: "Katso, olen rohjennut puhua Herralleni, vaikka olen tomu ja tuhka.

28 Entä jos viidestäkymmenestä vanhurskaasta puuttuu viisi; hävitätkö viiden tähden koko kaupungin?" Hän sanoi: "En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentä viisi".

29 Ja hän puhui vielä hänelle sanoen: "Entä jos siellä on neljäkymmentä?" Hän vastasi: "Niiden neljänkymmenen tähden jätän sen tekemättä".

30 Aabraham sanoi: "Älköön Herrani vihastuko, että vielä puhun. Entä jos siellä on kolmekymmentä?" Hän vastasi: "En tee sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä".

31 Mutta hän sanoi: "Katso, minä olen rohjennut puhua Herralleni. Entä jos siellä on kaksikymmentä?" Hän vastasi: "Niiden kahdenkymmenen tähden jätän hävittämättä".

32 Ja hän sanoi: "Älköön Herrani vihastuko, että puhun vielä tämän ainoan kerran. Entä jos siellä on kymmenen?" Hän vastasi: "Niiden kymmenen tähden jätän hävittämättä".

33 Ja Herra lähti pois, senjälkeen kuin hän oli lakannut puhumasta Aabrahamin kanssa, ja Aabraham palasi kotiinsa.

   

From Swedenborg's Works

 

Arcana Coelestia #2187

Study this Passage

  
/ 10837  
  

2187. 'And they ate' means communication in this manner. This becomes clear from the meaning of 'eating' as being communicated, and also being joined together, as is also evident from the Word. The injunction that Aaron, and his sons the Levites, and also the people were to eat the consecrated elements of the sacrifices in a holy place meant nothing other than the communication, conjunction, and making one's own, as stated above in 2177, at the point where Leviticus 6:16-17, is referred to. For it was celestial and spiritual food that was meant by the consecrated elements, and thus making that food their own by eating those elements. These consecrated elements were those parts of the sacrifices which were not burned on the altar but were eaten either by the priests or by the people who brought the offering, as becomes clear from very many places where the sacrifices are the subject. The consecrated elements that were to be eaten by the priests are referred to in Exodus 29:32-33; Leviticus 6:16, 26; 7:6, 15-16, 18; 8:31; 10:12-13; Numbers 18:9-11; and those to be eaten by the people, in Leviticus 19:5-6; Deuteronomy 12:27; 27:7; and elsewhere. And that those who were unclean were not to eat of them is referred to in Leviticus 7:19-21; 22:4-7. These ritual feasts took place in a holy place near the altar, either at the gate or in the court outside the tent. And they meant nothing else than the communication, conjunction, and making of celestial goods one's own, for those feasts represented celestial food. For what celestial food is, see 56-58, 680, 681, 1480, 1695. And all those consecrated elements were called 'bread', for the meaning of which see above in 2165. Something similar was represented by Aaron and his sons eating the loaves of the presence, or the shewbread, in a holy place, Leviticus 24:9.

[2] The reason for the law given to the Nazirite that during the days of his Naziriteship he was forbidden to eat anything that is produced from the grape - from which wine is made - from pips even to skin, Numbers 6:4, is that the Nazirite represented the celestial man, and the celestial man is such as is not willing even to mention spiritual things, see Volume One, in 202, 337, 880 (end), 1647. And because 'wine' and 'the grape', and also whatever came from the grape, meant that which is spiritual, the Nazirite was therefore forbidden to eat of them, that is, to have any communication with spiritual things, to join himself to them, or to make them his own.

[3] Something similar is meant by 'eating' in Isaiah,

Everyone who thirsts, come to the waters, and he who has no money, come, buy, and eat! Come, buy wine and milk without money and without price. Why do you spend money on that which is not bread, and your labour on that which does not satisfy? Hearken diligently to Me and eat what is good, and your soul will delight itself in fatness. Isaiah 55:1-2.

And also what is said in John,

To him who conquers I will grant to eat from the tree of life which is in the middle of the Paradise of God. Revelation 2:7.

'The tree of life' is the celestial itself, and in the highest sense it is the Lord Himself since He is the source of everything celestial, that is, of all love and charity. Thus 'eating from the tree of life' is the same as feeding on the Lord; and 'feeding on the Lord' is being endowed with love and charity, thus with those things that belong to heavenly life, as the Lord Himself declares in John,

I am the living bread which came down from heaven; if anyone eats of this bread he will live for ever. He who feeds on Me will live through Me. John 6:51, 57. But they said, This is a hard saying. Jesus said however, The words that I speak to you, they are spirit and they are life. John 6:60, 63.

From this it is evident what is meant by 'eating' in the Holy Supper, Matthew 26:26-28; Mark 14:22-23; Luke 22:19-20 - having communication, being joined together, and making one's own.

[4] From this it is also plain what is meant by the Lord's statement that

Many will come from the east and from the west and will recline with Abraham, Isaac, and Jacob. Matthew 8:11.

The Lord did not mean that they were going to feast with these three in the kingdom of God but that they were to enjoy the celestial goods meant by Abraham, Isaac, and Jacob. That is to say, they were to enjoy the inmost celestial goods of love, meant by -Abraham'; also a lower type of goods, which are intermediate, as those are which belong to the rational, meant by 'Isaac'; and a still lower type of goods which are celestial-natural, such as occur in the first heaven, meant by 'Jacob'. These are the things which constitute the internal sense of these words. That such things are meant by Abraham, Isaac, and Jacob, see 1893, and wherever else they are the subject. For whether one speaks of enjoying those celestial things, or whether one speaks of enjoying the Lord, whom they represent, it amounts to the same since the Lord is the source of all those things, and the Lord is their All in all.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.

©2024 New Christian Bible Study Corporation. All rights reserved. Printed from newchristianbiblestudy.org