The Bible

 

Hesekiel 26

Study

   

1 Yhdentenätoista vuotena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, tuli minulle tämä Herran sana:

2 "Ihmislapsi, koska Tyyro sanoi Jerusalemista: 'Kas niin! Murrettu on kansojen ovi, minuun päin se on kääntynyt, minä tulen täyteen-se on rauniona!'

3 sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, Tyyro, ja nostatan monet kansat sinua vastaan, niinkuin meri nostaa aaltonsa.

4 Ne hävittävät Tyyron muurit, repivät maahan sen tornit, ja minä lakaisen siitä pois sen tomutkin ja panen sen paljaaksi kallioksi.

5 Siitä tulee verkkojen kuivauspaikka keskelle merta. Sillä minä olen puhunut, sanoo Herra, Herra; ja se joutuu kansojen ryöstettäväksi.

6 Sen tytärkaupungit, jotka ovat mantereella, surmataan miekalla, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.

7 Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tuon Tyyron kimppuun Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan pohjoisesta, kuninkaitten kuninkaan, hevosten ja vaunujen ja ratsumiesten ja suuren väenpaljouden kanssa.

8 Sinun tytärkaupunkisi, jotka ovat mantereella, hän surmaa miekalla ja asettaa sinua vastaan saartovarusteet, luo sinua vastaan vallin, nostaa sinua vastaan kilpikatoksen,

9 suuntaa sinun muureihisi murtajansa iskut ja kukistaa tornisi rauta-aseillansa.

10 Hänen hevostensa paljous peittää sinut pölyyn. Ratsumiesten, pyöräin ja vaunujen ryskeestä sinun muurisi vapisevat, kun hän hyökkää sisälle sinun porteistasi, niinkuin valloitettuun kaupunkiin hyökätään.

11 Hevostensa kavioilla hän tallaa rikki sinun katusi kaikki, surmaa miekalla sinun kansasi, ja sinun mahtavat patsaasi kaatuvat maahan.

12 He riistävät sinun rikkautesi ja ryöstävät kauppatavarasi, repivät muurisi maahan ja kukistavat kauniit talosi, ja kivesi, puusi, tomusi he heittävät meren syvyyteen.

13 Minä lakkautan laulujesi helinän, eikä kuulu enää kanneltesi soitto.

14 Minä panen sinut paljaaksi kallioksi, sinusta tulee verkkojen kuivauspaikka, eikä sinua enää rakenneta. Sillä minä, Herra, olen puhunut, sanoo Herra, Herra.

15 Näin sanoo Herra, Herra Tyyrolle: Eivätkö sinun kukistumisesi pauhusta, kun haavoitetut voihkivat, kun surman omat surmataan sinun keskelläsi, saaret vapise?

16 Valtaistuimiltaan astuvat alas kaikki meren ruhtinaat. He heittävät pois viittansa ja riisuvat kirjaellut vaatteensa, he pukeutuvat kauhuun ja istuvat maahan, värisevät joka hetki, tyrmistyneinä sinun tähtesi.

17 He virittävät sinusta itkuvirren ja sanovat sinulle: 'Kuinka olet sinä, joka olit asuttu, hävinnyt meriltä, sinä ylistetty kaupunki, väkevä merellä, sinä ja sinun asukkaasi, jotka levittivät kauhuansa kaikkiin siellä asuvaisiin.

18 Nyt värisevät saaret sinun kukistumisesi päivänä, merensaaret kauhistuvat sinun loppuasi.'

19 Sillä näin sanoo Herra, Herra: Kun minä teen sinusta aution kaupungin, niinkuin asumattomat kaupungit ovat, kun minä annan syvyyden käydä sinun ylitsesi ja paljot vedet peittävät sinut,

20 silloin minä syöksen sinut alas hautaanvaipuneitten pariin, ikiaikojen kansan tykö, ja annan sinulle asunnon maan syvyyksissä, niinkuin siellä ovat ikiaikojen rauniot, hautaanvaipuneitten parissa, ettei sinussa asuttaisi; mutta ihanuuden minä annan elävien maahan.

21 Sinut minä panen kauhuksi, sinua ei sitten enää ole; ja jos sinua etsitään, ei sinua enää löydy, hamaan ikiaikoihin asti, sanoo Herra, Herra."

   

From Swedenborg's Works

 

Arcana Coelestia #290

Study this Passage

  
/ 10837  
  

290. It was called 'the mother of all living' from its faith in the Lord, who is Life itself. This too becomes clear from what has been shown already. There cannot possibly be more than one Life from which everyone's life derives, nor can life which really is life possibly exist unless it comes by way of faith in the Lord, who is Life. Neither can faith exist which has life within it unless it comes from Him, and so has Him within it. This is why in the Word the Lord is called the only Living, and the LIVING JEHOVAH, in Jeremiah 5:2; 12:16; 16:14-15; 23:7; Ezekiel 5:11; the One living forever, in Daniel 4:34; Revelation 4:10; 5:14; 10:6; in David, the fountain of life, Psalms 36:9; in Jeremiah, the fount of living waters, 17:13. Heaven which derives its life from Him is called 'the land of the living' in Isaiah 38:11; 53:8; Ezekiel 26:20; 32:23-27, 32; Psalms 27:13; 52:5; 142:5. And those who have faith in the Lord are called 'the living', as in David,

Who has kept our soul among the living. Psalms 66:9.

It is also said that those who have faith appear in the Book of Lives, Psalms 69:28, and in the Book of Life, Revelation 13:8; 17:8; 20:15. This also is why it is said of those who receive faith in Him that they are made alive, Hosea 6:2; Psalms 85:6. Conversely those who have no faith were in consequence called 'the dead', as also in Isaiah,

The dead will not live, the Rephaim will not rise. To that end You have visited them and wiped them out. Isaiah 26:14.

This stands for people who are puffed up with self-love. 'Rising up means entering into life. They are also called 'the slain' 1 in Ezekiel 32:23-26, 28-31; and hell is called 'death' in Isaiah 25:8; 28:15. The Lord too refers to them as 'the dead' in Matthew 4:16; John 5:24; 8:21, 24, 51-52.

Footnotes:

1. literally, the pierced

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.