The Bible

 

Jeremiah 48

Study

   

1 Moabia vastaan sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala näin: voi Neboa! sillä se on kukistettu ja on surkiana, Kirjataim on voitettu: linna on surkialla muodolla, ja on kukistettu.

2 Moabin kerskaaminen on pois, joka hänellä oli Hesbonista; sillä jotain pahaa hänelle aiotaan: (nimittäin) tulkaat, me tahdomme hävittää hänen peräti, ettei hän enään pidä kansa oleman; ja sinun Madmen pitää myös oleman hävitetyn, miekan pitää sinun perässäs tuleman.

3 Horonaimista kuuluu hävityksen ja suuren valituksen ääni.

4 Moab on lyöty maahan; hänen nuoret lapsensa kuuluvat huutavan.

5 Sillä he käyvät itkien tietä myöten ylös Luhitiin, ja vihollisten hävityshuuto kuullaan tietä myöten alas Horonaimista:

6 (Nimittäin) rientäkäät pois, ja pelastakaat henkenne; mutta teidän pitää oleman niinkuin kanerva korvessa.

7 Että sinä luotit rakennuksees ja tavaroihis, pitää sinun myös tuleman voitetuksi, ja Kamoksen pitää menemän ulos vangittuna ynnä pappeinsa ja ruhtinastensa kanssa.

8 Sillä hävittäjän pitää tuleman kaikkiin kaupunkeihin, niin ettei yhtään kaupunkia pidä pääsemän; siellä pitää sekä laaksot turmeltuman, ja tasaiset kedot hävitettämän; sillä Herra on sen sanonut.

9 Antakaat Moabille sulkia; sillä hänen pitää lentäen menemän, ja hänen kaupunkinsa autioksi tuleman, niin ettei yhdenkään pidä niissä asuman.

10 Kirottu olkoon, joka tekee Herran työn laiskasti, ja kirottu olkoon, joka miekkansa antaa lakata verta vuodattamasta.

11 Moab on nuoruudestansa ollut surutoin, ja on rahkansa päällä alallansa ollut, ja ei ole koskaan vuodatetuksi tullut yhdestä astiasta niin toiseen, eikä koskaan mennyt vankiuteen: sentähden on hänellä hänen makunsa tallella, ja hänen hajunsa ei ole muuttunut.

12 Sentähden katso, se aika tulee, sanoo Herra, että minä lähetän hänelle vieraita, jotka hänen pitää laskeman, ja tekemän hänen astiansa tyhjäksi ja rikkoman hänen leilinsä.

13 Ja Moabin pitää Kamoksen tähden tuleman häpiään, niinkuin Israelin huone on Betelin tähden häpiään tullut, joihinka he luottivat.

14 Kuinka te rohkeatte sanoa: me olemme sankarit ja miehuulliset sotamiehet?

15 Vaikka Moab pitää hävitetyksi tuleman, ja hänen kaupunkinsa poljettaman, ja hänen parhaat nuoret miehensä käymän alas tapettaviksi, sanoo Kuningas, jonka nimi on Herra Zebaot.

16 Sillä Moabin onnettomuus on pian tuleva, ja hänen kova onnensa on kyllä kiiruhtava.

17 Surkutelkaat siis häntä kaikki te, jotka hänen ympärillänsä asutte ja hänen nimensä tunnette, ja sanokaat: kuinka on se vahva vitsa ja se jalo sauva niin taitettu rikki?

18 Astu alas jaloudesta ja istu kuivalle, sinä tytär, joka Dibonissa asut; sillä Moabin hävittäjän pitää tuleman ylös sinun tykös, ja turmeleman sinun linnas.

19 Seiso tiellä ja katsele, sinä Aroerin asuvainen; kysy niiltä, jotka pakenivat ja pääsivät, ja sano: mitä on tapahtunut?

20 Moab on häpiään joutunut, sillä hän on turmeltu; valittakaat ja huutakaat: ilmoittakaat se Arnonissa, että Moab on turmeltu.

21 Rangaistus on tullut tasaiselle kedolle, Holoniin, Jahtsaan, Mephatiin,

22 Diboniin, Neboon, Betdiblataimiin,

23 Kirjataimiin, Betgamuliin, Betmeoniin,

24 Keriotiin, Bostraan, ja kaikkiin Moabin maan kaupunkeihin, joko he kaukana eli läsnä ovat.

25 Moabin sarvi on lyöty pois, ja hänen käsivartensa on taitettu, sanoo Herra.

26 Juovuttakaat häntä, sillä hän on korottanut itsensä Herraa vastaan; että hän oksennuksessansa itseänsä kääntelis, ja myös pilkaksi tulis.

27 Sillä Israel on ollut sinun häväistykses, niinkuin hän olis löytty varasten seasta. Ja että sinä senkaltaisia häntä vastaan olet puhunut, pitää sinä vietämän myös pois.

28 Te Moabin asuvaiset, jättäkäät kaupungit ja asukaat vuoren kukkuloilla, ja tehkäät niinkuin kyyhkyinen, joka pesänsä tekee luolan reunoille.

29 Me olemme kuulleet Moabin ylpeyden, että hän on juuri ylpiä, hänen korkeutensa, röyhkeytensä, öykkäämisensä ja sydämensä paisumisen.

30 Minä kyllä tunnen, sanoo Herra, hänen vihansa, ja ei hänellä ole voimaa; hän kerskaa, eikä niin taida tehdä.

31 Sentähden minä valitan Moabin tähden, huudan koko Moabin tähden; Kirhereksen miehiä pitää murehdittaman.

32 Minä itken sinua yli Jaeserin itkun, sinä Sibman viinapuu; sinun oksas ovat kulkeneet meren ylitse ja tulleet Jaeserin mereen saakka; hävittäjä on hyökännyt sinun eloos ja viinan hakemisees.

33 Ilo ja riemu on paennut kedolta ja Moabin maalta, ja ei pidä ensinkään viinaa enään siellä puserrettaman. Viinan polkian ei pidä enään laulaman ilovirttänsä, ilovirsi ei pidä enään ilovirsi oleman.

34 Hesbonin huudon tähden hamaan Elealeen, joka kuuluu Jahtsan Zoarista, kolmevuotisesta lehmästä, Horonaimiin asti; sillä Nimrimin vedet pitää myös kuivuman.

35 Ja minä teen Moabissa lopun, sanoo Herra, ettei heidän enään pidä uhraaman kukkuloilla, ja suitsuttaman jumalillensa.

36 Sentähden pauhaa minun sydämeni Moabia vastaan niinkuin huilu, ja Kirhereksen miesten päälle pauhaa minun sydämeni niinkuin huilu; he ovat paljon alkaneet, sentähden pitää heidän hukkuman.

37 Sillä kaikki päät pitää tuleman paljaaksi ja kaikki parta ajelluksi; kaikki kädet pitää oleman revityt, ja jokaisen pitää itsensä puettaman säkkiin.

38 Kaikkein kattoin päällä ja kaduilla joka paikassa Moabissa pitää itkettämän; sillä minä olen särkenyt Moabin, niin kuin kelpaamattoman astian, sanoo Herra.

39 Kuinka hän on turmeltu? kuinka hän valittaa, kuinka hän ripustaa päänsä ja häpee? ja Moab on tullut nauruksi ja pelvoksi kaikille ympärillä asuvaisille.

40 Sillä näin sanoo Herra: katso, hän lentää pois niinkuin kotka, ja ojentaa siipensä Moabin ylitse.

41 Kerijot on voitettu, ja vahvat kaupungit ovat saadut; ja Moabin sankarien sydän pitää oleman silloin niinkuin synnyttäväisen vaimon sydän.

42 Sillä Moabin pitää turmelluksi tuleman, niin ettei hänen enään kansana oleman pidä, että hän on itsensä korottanut Herraa vastaan.

43 Pelko, luola ja paula tulee sinun päälles, sinä Moabin asuvainen, sanoo Herra.

44 Joka pääsee pelvosta, sen pitää putooman luolaan, ja joka luolasta pääsee, se pitää paulalla saataman. Silloin minä tahdon antaa Moabin päälle tulla hänen rangaistuksensa vuoden, sanoo Herra.

45 Jotka taposta pakenevat, pitää etsimän turvaa Hesbonissa; mutta tulen pitää käymän Hesbonista ja liekin Sihonista, joka Moabin paikat ja sotivaisen kansan nielemän pitää.

46 Voi sinua Moab! Kamoksen kansa on kadotettu; sillä sinun poikas ja tyttäres ovat otetut ja viedyt vangiksi.

47 Mutta viimeisinä aikoina tahdon minä kääntää Moabin vankiuden, sanoo Herra. Olkoon se niin sanottu nyt Moabin rangaistuksesta.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

From Swedenborg's Works

 

True Christian Religion #265

Study this Passage

  
/ 853  
  

265. It is established by the books of Moses, who names and quotes from it, that the ancient peoples had a Word (Numbers 21:14-15, 27-30). The historical parts of that Word were called 'The Wars of Jehovah', and the prophetical parts 'The Utterances.' The following is a quotation taken by Moses from the historical parts of that Word:

Therefore it is said in the book of the Wars of Jehovah, Vaheb in Suphah and the rivers Arnon, and the water-channel of the river, which went down, where Ar dwelt and rested towards the boundary of Moab, Numbers 21:14-15.

The 'Wars of Jehovah' in that Word, as in ours, meant and described the Lord's battles with the hells and His victories over them, at the time when He was to come into the world. The same battles too are meant and described in many of the historical passages of our Word, as in the wars of Joshua against the nations of the land of Canaan, and in the wars of the Judges and Kings of Israel.

[2] The following passage is taken from the prophetical parts of the ancient Word:

Therefore the authors of Utterances say: Come into Heshbon; the city of Sihon shall be built and strengthened. For fire has gone forth from Heshbon, a flame from the city of Sihon. It has devoured Ar of Moab, those who possess the high places of Arnon. Woe to you, Moab; you are done for, people of Kemosh. He has made his sons fugitives, and his daughters the captives of the Amorite king Sihon. We have despatched them with arrows. Heshbon has perished as far as Dibon, and we have laid waste as far as Nophah, which is as far as Medeba, Numbers 21:27-30.

The translators render the phrase 'the composers of proverbs', but it ought to be 'the authors of utterances' or 'the prophetic utterances', as is evident from the meaning of the word moshalim in the Hebrew language, which is not only 'proverbs' but also 'prophetic utterances' (as at Numbers 23:7, 18; 24:3, 15). There it is said that Balaam 'gave forth' his utterance; this was a prophecy, also about the Lord. His utterance is called mashal in the singular; moreover, the passages quoted by Moses from this source are not proverbs, but prophecies.

[3] That Word was likewise divinely inspired, as is plain from Jeremiah, where very similar words occur:

Fire has gone forth from Heshbon, and a flame from among Sihon, which has devoured the corner of Moab and the crown of the head of the sons of Shaon. Woe to you, Moab; the people of Kemosh is done for, for your sons are taken by force into captivity, into captivity your daughters, Jeremiah 48:45-46.

In addition a prophetical book of the ancient Word, called the book of Jashar, that is, the book of the Upright, is mentioned by David and Joshua. In the case of David:

David made a lament for Saul and for Jonathan; and he wrote on it, For teaching the sons of Judah the bow. Look, it is written in the book of Jashar. 2 Samuel 1:17-18.

In the case of Joshua:

Joshua said, Be still, sun, in Gibeon, and you, moon, in the valley of Aijalon. Is not this written in the book of Jashar? Joshua 10:12-13.

  
/ 853  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.