The Bible

 

synty 6

Study

   

1 Ja tapahtui, koska ihmiset rupesivat lisääntymään maan päällä, ja siittivät tyttäriä;

2 Niin Jumalan pojat näkivät ihmisten tyttäret kauniiksi, ja ottivat emänniksensä kaikesta kuin he valitsivat.

3 Silloin sanoi Herra: ei minun henkeni pidä nuhteleman ihmistä (sanan kautta) ijankaikkisesti, sillä hän on liha; sentähden olkoon hänellä aikaa, sata ja kaksikymmentä ajastaikaa.

4 Siihen aikaan olivat sankarit maan päällä: ja myös sitte, kuin Jumalan pojat makasivat ihmisten tytärten kanssa, ja he olivat siittäneet heille (lapsia): nämä olivat valtiaat, ne muinen kuuluisat miehet.

5 Mutta Herra näki ihmisen pahuuden suureksi maan päällä; ja kaikki hänen sydämensä aivoitus ja ajatus oli ainoastansa paha joka aika.

6 Ja Herra katui ihmisen tehneensä maan päälle, ja tuli murheelliseksi sydämessänsä.

7 Ja Herra sanoi: Minä tahdon ihmisen, jonka minä loin, hukuttaa maan päältä, hamasta ihmisestä niin karjaan asti, matoihin ja ja taivaan lintuihin asti; sillä minä kadun, että minä niitä tehnyt olen.

8 Mutta Noa löysi armon Herran edessä.

9 Tämä on Noan sukukunta: Noa oli hurskas ja vakaa mies ajallansa, ja eli jumalisesti:

10 Ja siitti kolme poikaa, Semin, Hamin ja Japhetin.

11 Mutta maa oli turmeltu Jumalan kasvoin edessä, ja täynnänsä väkivaltaa.

12 Silloin katsahti Jumala maan päälle, ja katso, se oli turmeltu: sillä kaikki liha oli turmellut tiensä maan päällä.

13 Ja Jumala sanoi Noalle: kaiken lihan loppu on minun eteeni tullut: sillä maa on heistä täynnänsä väkivaltaa, ja katso, minä hukutan heitä ynnä maan kanssa.

14 Tee sinulles arkki hongasta, ja tee sisälle olinsijat, ja tervaa se sisältä ja ulkoa.

15 Ja tee häntä näin: Kolmesataa kyynärää pitää oleman arkin pituuden, viisikymmentä kyynärää hänen leveytensä ja kolmekymmentä kyynärää korkeutensa.

16 Arkin akkunan sinun pitää tekemän, ja kyynärällä päättämän sen ylhäältä: Ja arkin oven pitää sinun paneman sivuun. Ja hänellä pitää oleman kolme pohjaa, yksi alinna, toinen keskellä ja kolmas ylinnä.

17 Ja minä, katso, minä annan tulla vedenpaisumuksen maan päälle hukuttamaan kaikkea lihaa, jossa elävä henki on taivaan alla, ja kaikki, mitä maan päällä on, pitää hukkuman.

18 Mutta sinun kanssas minä minun liittoni teen, ja sinun pitää arkkiin sisälle menemän, sinun ja sinun poikas, ja sinun emäntäs, ja poikais emännät sinun kanssas.

19 Ja sinun pitää saattaman arkkiin kaikkinaiset eläimet kaikesta lihasta kaksittain, koiraksen ja naaraksen, jäämään elämään kanssas.

20 Linnuista lajistansa, karjasta lajistansa, kaikkinaisista madoista maan päällä lajistansa. Kaikista näistä pitää kaksittain sinun tykös käymän, jäämän elämään.

21 Ja sinun pitää ottaman tykös kaikkinaista ruokaa, jota syödään, ja kokooman sinun tykös, sinulle ja heille elatukseksi.

22 Ja Noa teki sen: kaikki mitä Jumala hänen käski, niin hän teki.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

From Swedenborg's Works

 

The Lord #50

Study this Passage

  
/ 65  
  

50. 4. Where “spirit” is used in speaking of the Lord, it means his divine life and therefore the Lord himself.

The one whom the Father sent speaks the words of God; without limit God has given him the spirit. The Father loves the Son and has given all things into his hand. (John 3:34-35)

A shoot will go forth from the trunk of Jesse; the spirit of Jehovah will rest upon him, the spirit of wisdom and intelligence, the spirit of counsel and strength. (Isaiah 11:1-2)

I have put my spirit upon him; he will bring forth judgment to the nations. (Isaiah 42:1)

He will come [to us] as a narrow river; in him the spirit of Jehovah will bring [us] a sign. Then he will come to Zion as the Redeemer. (Isaiah 59:19-20)

The spirit of the Lord Jehovih is upon me; Jehovah has anointed me to bring good news to the poor. (Isaiah 61:1; Luke 4:18)

Jesus perceived in his spirit that they were having these thoughts within themselves. (Mark 2:8)

Jesus rejoiced in his spirit and said... (Luke 10:21)

Jesus was troubled in his spirit. (John 13:21)

Jesus sighed deeply in his spirit. (Mark 8:12)

[2] “Spirit” [stands] for Jehovah himself or the Lord.

God is a spirit. (John 4:24)

Who directed the spirit of Jehovah, or who was the man of his counsel? (Isaiah 40:13)

The spirit of Jehovah led them by means of the hand of Moses. (Isaiah 63:11-12, 14)

Where shall I go from your spirit, and where shall I flee? (Psalms 139:7)

Jehovah said, “[Zerubbabel] will accomplish this not by might but by my spirit.” (Zechariah 4:6)

They angered the spirit of his holiness; therefore he turned into an enemy for them. (Psalms 106:33)

My spirit will not contend with humankind forever, because humankind is flesh. (Genesis 6:3)

I will not dispute forever, because the spirit would fail in my presence. (Isaiah 57:16)

Blasphemy against the Holy Spirit will not be forgiven, but someone who says a word against the Son of Humanity will be forgiven. (Matthew 12:31-32; Mark 3:28-30; Luke 12:10)

Blasphemy against the Holy Spirit is blasphemy against the Lord’s divine nature. Blasphemy against the Son of Humanity is something contrary to the Word, understanding its meaning differently. The Son of Humanity is the Lord as the Word, as already explained.

  
/ 65  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.