The Bible

 

synty 25

Study

   

1 Ja Abraham taas otti emännän nimeltä Ketura.

2 Hän synnytti hänelle Simran ja Joksan, ja Medan ja Midian, ja Jesbakin ja Suan.

3 Mutta Joksan siitti Seban ja Dedanin. Dedanin lapset olivat: Asserim, Letusin ja Luumim.

4 Midianin lapset olivat: Epha, Epher, Hanok, Abida, ja Eldaa: nämät kaikki ovat Keturan pojat.

5 Ja Abraham antoi kaikki mitä hänellä oli Iisakille.

6 Mutta niille lapsille, jotka jalkavaimoista olivat, antoi hän lahjoja, ja lähetti heidät pois poikansa Isaakin tyköä, vielä eläissänsä, idän puoleen, itäiselle maalle.

7 Ja tämä on Abrahamin elinaika, kuin hän eli: sata ja viisikahdeksattakymmentä ajastaikaa.

8 Ja hän tuli riutuneeksi, ja kuoli levollisassa ijässä, vanhana ja elämästä kyllänsä saanut: ja koottiin kansansa tykö.

9 Ja hänen poikansa Isaak ja Ismael hautasivat hänen Makpelan luolaan: Ephronin Hetiläisen Zoarin pojan vainiossa, Mamren kohdalle:

10 Sille kedolle, jonka Abraham oli ostanut Hetin lapsilta: siihen on Abraham haudattu, ja Saara hänen emäntänsä.

11 Ja Abrahamin kuoleman jälkeen siunasi Jumala hänen poikansa Isaakin: Ja Isaak asui sen elävän, joka minun näkee, kaivon tykönä.

12 Mutta nämät ovat Ismaelin Abrahamin pojan sukukunnat, jonka Hagar Egyptiläinen Saaran piika synnytti.

13 Ja nämä ovat Ismaelin poikain nimet, heidän nimeinsä ja sukukuntainsa jälkeen: Ismaelin esikoinen oli Nebaot, Kedar, Abdeel, Mibsam,

14 Misma, Duma, Masa,

15 Hadar, Tema, Jetur, Naphis ja Kedma.

16 Nämät ovat Ismaelin lapset, ja nämät heidän nimensä, heidän kylissänsä ja kaupungeissansa: kaksitoistakymmentä ruhtinasta heidän kansoissansa.

17 Ja tämä on Ismaelin ikä: sata ja seitsemänneljättäkymmentä ajastaikaa: ja hän tuli riutuneeksi, ja kuoli, ja koottiin kansansa tykö.

18 Mutta he asuivat Hevilasta hamaan Surriin asti, joka on Egyptin kohdalla Assyriaan mentäissä. Kaikkein hänen veljeinsä kohdalle lankesi (hänen arpansa).

19 Ja nämät ovat Isaakin Abrahamin pojan sukukunnat: Abraham siitti Isaakin.

20 Ja Isaak oli neljänkymmenen ajastaikainen, koska hän otti Rebekan Betuelin Syrialaisen tyttären Mesopotamiasta, Labanin syrialaisen sisaren, itsellensä emännäksi.

21 Ja Isaak rukoili Herraa emäntänsä edestä; sillä hän oli hedelmätöin, ja Herra kuuli häntä: niin Rebekka hänen emäntänsä tuli raskaaksi.

22 Ja lapset sysäsivät toinen toistansa hänen kohdussansa. Niin hän sanoi: jos näin piti käymän, miksi minä olen (raskaaksi tullut?) ja meni kysymään Herralta.

23 Ja Herra sanoi hänelle: kaksi kansaa ovat sinun kohdussas, ja kahtalainen väki erkanee sinun ruumiistas: mutta toinen kansa voittaa toisen, ja suurempi palvelee vähempää.

24 Koska aika tuli synnyttää; katso, kaksoiset olivat hänen kohdussansa.

25 Ensimäinen joka tuli ulos, oli ruskia ja karvainen niinkuin vaate: sentähden kutsuivat he hänen nimensä Esau.

26 Senjälkeen tuli ulos hänen veljensä, joka piti kädellänsä Esaun kantapäästä, ja se kutsuivat hänen nimensä Jakob. Kuudenkymmenen ajastaikainen oli Isaak heidän syntyissänsä.

27 Ja poikaiset kasvoivat, ja Esau tuli jaloksi metsä- ja peltomieheksi. Mutta Jakob oli yksivakainen mies, ja asui majoissa.

28 Ja Isaak rakasti Esauta; sillä hän söi mielellänsä hänen metsäsaalistansa. Mutta Rebekka rakasti Jakobia.

29 Koska Jakob oli keittänyt herkun, tuli Esau metsästä, ja oli väsyksissä.

30 Ja Esau sanoi Jakobille: anna minun syödä tästä ruskiasta herkusta: sillä minä olen väsyksissä. Sentähden kutsutaan hänen nimensä Edom.

31 Mutta Jakob sanoi: myy minulle tänäpänä sinun esikoisuutes.

32 Esau vastasi: katso, minä kuolen kuitenkin; mitä minun esikoisuudesta on?

33 Ja Jakob sanoi: niin vanno minulle tänäpänä: ja hän vannoi hänelle, ja myi Jakobille esikoisuutensa.

34 Niin Jakob antoi Esaulle leivän, ja sen ruskian herneherkun, ja hän söi ja joi, ja nousi ja meni pois. Ja niin Esau katsoi esikoisuutensa ylön.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

From Swedenborg's Works

 

Arcana Coelestia #3245

Study this Passage

  
/ 10837  
  

3245. And Abraham gave all that he had unto Isaac. That this signifies in the supreme sense all Divine things in the Divine rational, and in the relative sense the celestial things of love in the Lord’s celestial kingdom, is evident from the representation of Abraham, as being the Lord as to the Divine Itself (concerning which see above); and from the representation of Isaac, as being the Lord as to the Divine rational (concerning which also see above); and because in the internal sense the Lord is both “Abraham” and “Isaac,” and the Lord made His rational Divine from His own Divine; hence it is that the words “Abraham gave all that he had unto Isaac” signify all Divine things in the Divine rational. The things which precede and those which follow have regard to this fact-that in the Lord’s rational all things were made Divine. For in the internal sense, where Abraham, Isaac, and Jacob are treated of, the subject is the Lord’s Human, and how it was made Divine.

[2] There are two things which properly constitute the Human, namely, the rational and the natural; the Lord’s rational was represented by Isaac, and His natural by Jacob; the Lord made them both Divine; how He made the rational Divine is contained in what was said of Isaac, but how He made the natural Divine is contained in what is said of Jacob in what follows. But this latter (that is, the natural) could not be made Divine until the rational had been made Divine, for by means of the rational the natural was made so; hence therefore it is that by the words before us are signified all Divine things in the Divine rational.

[3] Moreover all and each of the things which in the internal sense treat of the Lord, treat also of His kingdom and church, for the reason that the Divine of the Lord makes His kingdom. Therefore where the Lord is treated of, His kingdom is treated of also (n. 1965); but the internal sense concerning the Lord is the supreme sense, while the internal sense concerning His kingdom is the relative sense. The relative sense of these words-that Abraham gave all to Isaac-is that the celestial things of love are given to the Lord’s celestial kingdom. For in the relative sense by “Isaac” is signified the celestial kingdom, inasmuch as by the rest of Abraham’s sons (that is, those whom he had by Keturah) is signified the Lord’s spiritual kingdom, as shown above; and the same is signified by Ishmael, concerning whom hereafter.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.