The Bible

 

synty 25

Study

   

1 Ja Abraham taas otti emännän nimeltä Ketura.

2 Hän synnytti hänelle Simran ja Joksan, ja Medan ja Midian, ja Jesbakin ja Suan.

3 Mutta Joksan siitti Seban ja Dedanin. Dedanin lapset olivat: Asserim, Letusin ja Luumim.

4 Midianin lapset olivat: Epha, Epher, Hanok, Abida, ja Eldaa: nämät kaikki ovat Keturan pojat.

5 Ja Abraham antoi kaikki mitä hänellä oli Iisakille.

6 Mutta niille lapsille, jotka jalkavaimoista olivat, antoi hän lahjoja, ja lähetti heidät pois poikansa Isaakin tyköä, vielä eläissänsä, idän puoleen, itäiselle maalle.

7 Ja tämä on Abrahamin elinaika, kuin hän eli: sata ja viisikahdeksattakymmentä ajastaikaa.

8 Ja hän tuli riutuneeksi, ja kuoli levollisassa ijässä, vanhana ja elämästä kyllänsä saanut: ja koottiin kansansa tykö.

9 Ja hänen poikansa Isaak ja Ismael hautasivat hänen Makpelan luolaan: Ephronin Hetiläisen Zoarin pojan vainiossa, Mamren kohdalle:

10 Sille kedolle, jonka Abraham oli ostanut Hetin lapsilta: siihen on Abraham haudattu, ja Saara hänen emäntänsä.

11 Ja Abrahamin kuoleman jälkeen siunasi Jumala hänen poikansa Isaakin: Ja Isaak asui sen elävän, joka minun näkee, kaivon tykönä.

12 Mutta nämät ovat Ismaelin Abrahamin pojan sukukunnat, jonka Hagar Egyptiläinen Saaran piika synnytti.

13 Ja nämä ovat Ismaelin poikain nimet, heidän nimeinsä ja sukukuntainsa jälkeen: Ismaelin esikoinen oli Nebaot, Kedar, Abdeel, Mibsam,

14 Misma, Duma, Masa,

15 Hadar, Tema, Jetur, Naphis ja Kedma.

16 Nämät ovat Ismaelin lapset, ja nämät heidän nimensä, heidän kylissänsä ja kaupungeissansa: kaksitoistakymmentä ruhtinasta heidän kansoissansa.

17 Ja tämä on Ismaelin ikä: sata ja seitsemänneljättäkymmentä ajastaikaa: ja hän tuli riutuneeksi, ja kuoli, ja koottiin kansansa tykö.

18 Mutta he asuivat Hevilasta hamaan Surriin asti, joka on Egyptin kohdalla Assyriaan mentäissä. Kaikkein hänen veljeinsä kohdalle lankesi (hänen arpansa).

19 Ja nämät ovat Isaakin Abrahamin pojan sukukunnat: Abraham siitti Isaakin.

20 Ja Isaak oli neljänkymmenen ajastaikainen, koska hän otti Rebekan Betuelin Syrialaisen tyttären Mesopotamiasta, Labanin syrialaisen sisaren, itsellensä emännäksi.

21 Ja Isaak rukoili Herraa emäntänsä edestä; sillä hän oli hedelmätöin, ja Herra kuuli häntä: niin Rebekka hänen emäntänsä tuli raskaaksi.

22 Ja lapset sysäsivät toinen toistansa hänen kohdussansa. Niin hän sanoi: jos näin piti käymän, miksi minä olen (raskaaksi tullut?) ja meni kysymään Herralta.

23 Ja Herra sanoi hänelle: kaksi kansaa ovat sinun kohdussas, ja kahtalainen väki erkanee sinun ruumiistas: mutta toinen kansa voittaa toisen, ja suurempi palvelee vähempää.

24 Koska aika tuli synnyttää; katso, kaksoiset olivat hänen kohdussansa.

25 Ensimäinen joka tuli ulos, oli ruskia ja karvainen niinkuin vaate: sentähden kutsuivat he hänen nimensä Esau.

26 Senjälkeen tuli ulos hänen veljensä, joka piti kädellänsä Esaun kantapäästä, ja se kutsuivat hänen nimensä Jakob. Kuudenkymmenen ajastaikainen oli Isaak heidän syntyissänsä.

27 Ja poikaiset kasvoivat, ja Esau tuli jaloksi metsä- ja peltomieheksi. Mutta Jakob oli yksivakainen mies, ja asui majoissa.

28 Ja Isaak rakasti Esauta; sillä hän söi mielellänsä hänen metsäsaalistansa. Mutta Rebekka rakasti Jakobia.

29 Koska Jakob oli keittänyt herkun, tuli Esau metsästä, ja oli väsyksissä.

30 Ja Esau sanoi Jakobille: anna minun syödä tästä ruskiasta herkusta: sillä minä olen väsyksissä. Sentähden kutsutaan hänen nimensä Edom.

31 Mutta Jakob sanoi: myy minulle tänäpänä sinun esikoisuutes.

32 Esau vastasi: katso, minä kuolen kuitenkin; mitä minun esikoisuudesta on?

33 Ja Jakob sanoi: niin vanno minulle tänäpänä: ja hän vannoi hänelle, ja myi Jakobille esikoisuutensa.

34 Niin Jakob antoi Esaulle leivän, ja sen ruskian herneherkun, ja hän söi ja joi, ja nousi ja meni pois. Ja niin Esau katsoi esikoisuutensa ylön.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

From Swedenborg's Works

 

Arcana Coelestia #3293

Study this Passage

  
/ 10837  
  

3293. 'Two nations are in your womb' means the natural as regards good, interior and exterior, which is conception. This is clear from the meaning of 'nations' as goods, in particular of the Church, dealt with in 1159, 1258, 1260, 1416, 1849. Here goods within the natural are meant, as is evident from the consideration that Esau and Jacob, who at that time were in the womb, represent the Lord's Divine Natural, as will be quite clear from what follows in the part where they are the subject. As with the rational the natural consists of good and of truth. The good within the natural includes all that which goes with natural affection and is called delight, whereas the truth within the natural includes all that which is part of knowledge and is termed factual knowledge. These two must be present in the natural for it to be the natural. By itself and isolated from the delight which belongs to affection, factual knowledge is not anything at all - it being from delight that the natural gets its life, since it is from this that the natural may come to know anything. However, if delight, which is the good of the natural, is devoid of factual knowledge, it is nevertheless something, though only a vital spark, as it is in young children. For the natural to be human therefore it has to consist of both elements, the one perfecting the other. But life itself it receives from good.

[2] As for the good which is the subject here, it is twofold - interior and exterior. Interior good communicates with the interior man, that is, with the rational, while exterior good communicates with the external, that is, with the things that belong to the body, bringing life to the external senses as well as to actions. Without such communication in both parts no one is able to live as a rational being or as a physical organism. Interior communication is what remains with a person after death and then constitutes his natural life, for a spirit too possesses natural life since his spiritual life is encompassed in the natural as the ultimate level of it. For no one is able to think spiritually immediately after death except from the things that belong to his natural. Exterior communication however is what a person has while he is living in the body, but it comes to an end with the death of the body. From these considerations it may now be seen what 'two nations in the womb' means, namely the natural as regards good, interior and exterior. 'In the womb' means, in the internal sense, conception, and this is why at this point the expression 'which is conception' is used in reference to that good.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.