The Bible

 

synty 23

Study

   

1 Ja Saaran elinaika oli sata ja seitsemänkolmattakymmentä ajastaikaa: ne olivat Saaran ikävuodet.

2 Ja Saara kuoli Arban kaupungissa, joka (on) Hebron Kanaanin maalla. Niin tuli Abraham murehtimaan Saaraa ja itkemään häntä.

3 Sitte nousi hän kuolleensa tyköä; ja puhui Hetin lapsille sanoen:

4 Minä olen muukalainen ja kuitenkin asuvainen teidän tykönänne, antakaat minulle perintöhauta teidän tykönänne, haudatakseni minun kuolleeni, joka on minun edessäni.

5 Niin vastasivat Hetin lapset Abrahamia, sanoen hänelle:

6 Kuule meitä, rakas herra: sinä olet Jumalan ruhtinas meidän seassamme, hautaa sinun kuollees meidän parhaisiin hautoihimme: ei yksikään meistä sinua kiellä hautaamasta kuolluttas hänen hautaansa.

7 Niin Abraham nousi ja kumarsi itsensä maan kansan edessä, (nimittäin) Hetin lasten edessä.

8 Ja hän puhui heille, sanoen: jos teidän mielenne on, että minä hautaan minun kuolleeni, joka minun edessäni on; niin kuulkaat minua, ja rukoilkaat minun edestäni Ephronia Zoarin poikaa.

9 Että hän antais minulle Makpelan luolan, joka hänellä on, vainionsa perällä: täyden hinnan edestä antakaan sen minulle teidän keskellänne perintöhaudaksi.

10 Sillä Ephron asui Hetin lasten seassa. Niin vastasi Ephron Hetiläinen Abrahamia, Hetin poikain kuullen, kaikkein sisälle ja ulos käyväisten hänen kaupunkinsa portista, sanoen:

11 Ei, minun herrani, vaan kuule minua; vainion minä annan sinulle, ja luolan, joka siinä on, annan minä sinulle: minun kansani lasten nähden annan minä sen sinulle; hautaa kuollees.

12 Abraham kumarsi maan kansan edessä.

13 Ja puhui Ephronille maan kansan kuullen, sanoen: jos sinä minua kuulet: minä annan rahan vainion edestä, ota se minulta, ja minä hautaan minun kuolleeni siihen.

14 Ephron vastasi Abrahamia, sanoen hänelle:

15 Minun herrani, kuule minua: maa maksaa neljäsataa sikliä hopiaa; vaan mitä se on minun ja sinun välilläs? hautaa sinun kuollees.

16 Abraham kuuli Ephronia, ja punnitsi hänelle rahan, jonka hän nimittänyt oli Hetin lasten kuullen: neljäsataa sikliä hopiaa, käypää rahaa.

17 Ja niin vahvistettiin Ephronin vainio, joka Makpelassa on Mamren kohdalla, sekä pelto että luola joka siinä on, ja kaikki puut siinä vainiossa, jotka ympäri kaikissa sen rajoissa ovat.

18 (Kaikki ne tulivat) Abrahamille omaisuudeksi Hetin lasten nähden: kaikkein (nähden), jotka sisällekävivät hänen kaupunkinsa portista.

19 Ja sitte hautasi Abraham emäntänsä Saaran siihen luolaan, joka oli Makpelan vainiossa Mamren kohdalla; se on Hebron Kanaanin maalla:

20 Niin vahvistettiin siis vainio ja luola, joka siinä oli, Abrahamille perintöhaudaksi, Hetin lapsilta.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

From Swedenborg's Works

 

Arcana Coelestia #2940

Study this Passage

  
/ 10837  
  

2940. 'Ephron was sitting in the midst of the sons of Heth' means those who were primarily able to receive the good and truth of faith. This is clear from the representation of 'Ephron', and also from the meaning of 'the sons of Heth' as those with whom the good and truth of faith could be received and with whom a new Church existed, dealt with in 2913, 2933; and from the meaning of 'the middle' or 'in the midst' as that which is primary or the chief thing, and also that which is inmost, dealt with in 1074. 'The middle' in the internal sense means that which is primary or the chief thing, and also that which is inmost, by reason of the representatives in the next life. When anything good is represented there by means of spiritual ideas, the purest of the good is in the middle and the less and less pure in consecutive degrees from the middle, until lastly at the circumference there is that which is not good at all. And this is why 'in the midst' means both that which is primary or the chief thing and also that which is inmost. The ideas comprising thought are also represented in the same manner, and so are affections too. And all changes of state are represented in that manner, in that everything good or evil is altered as to its position towards the middle. This has its origin in the form possessed by spiritual and celestial things, which is such.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.