The Bible

 

synty 22

Study

   

1 Ja koska se oli tapahtunut, koetteli Jumala Abrahamia, ja sanoi hänelle: Abraham. Ja hän vastasi: Katso, tässä minä olen.

2 Ja hän sanoi: ota nyt Isaak sinun ainoa poikas, jotas rakastat, ja mene Morian maalle; ja uhraa häntä siellä polttouhriksi yhdellä niistä vuorista, jonka minä sinulle sanova olen.

3 Niin Abraham nousi varhain aamulla, ja valjasti aasinsa, ja otti kaksi palveliaansa kanssansa, ja poikansa Isaakin; ja halkoili puita polttouhriin, ja valmisti itsensä, ja meni sille paikalle, minkä Jumala oli hänelle sanonut.

4 Kolmantena päivänä nosti Abraham silmänsä, ja näki sen paikan taampana.

5 Silloin Abraham sanoi palvelioillensa: olkaat te tässä itseksenne aasin tykönä; mutta minä ja poika käymme tuonne. Ja koska me olemme rukoilleet, niin me palajamme teidän tykönne.

6 Ja Abraham otti polttouhrin halvot, ja sälytti poikansa Isaakin selkään, vaan itse hän otti tulen ja veitsen käteensä; ja he kävivät molemmat ynnä.

7 Niin sanoi Isaak isällensä Abrahamille: minun isäni. Hän vastasi: katso, tässä minä olen, poikani. Ja hän sanoi: katso, tässä on tuli ja halvot; mutta kussa on lammas polttouhriksi?

8 Abraham vastasi: JUmala on edeskatsova itsellensä lampaan polttouhriksi, poikani. Ja he kävivät molemmat ynnä.

9 Ja kuin he tulivat sille paikalle, josta Jumala oli hänelle sanonut, teki Abraham siihen alttarin, ja pani halvot; ja sitoi poikansa Isaakin, ja pani hänen alttarille halkoin päälle.

10 Ja ojensi kätensä, ja sivalsi veitsen, teurastaaksensa poikaansa.

11 Niin Herran enkeli huusi häntä taivaasta, sanoen: Abraham, Abraham. Hän vastasi: tässä minä olen.

12 Hän sanoi: älä satuta kättäs poikaan, älä myös hänelle mitään tee: sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, ja et ole säästänyt ainokaista poikaas minun tähteni.

13 Niin Abraham nosti silmänsä, ja äkkäsi oinaan takanansa, sarvista sekaantuneena tihkiään pensastoon. Niin Abraham meni, ja otti oinaan ja uhrasi polttouhriksi poikansa edestä.

14 Ja Abraham nimitti sen paikan, Herra on edeskatsova: josta vielä tänäpänä sanotaan, Herran vuorella edeskatsotaan.

15 Mutta Herran enkeli huusi Abrahamia toistamiseen taivaasta.

16 Ja sanoi: Minä olen vannonut itse kauttani, sanoo Herra: ettäs tämän teit, ja et säästänyt sinun ainoaa poikaas;

17 Niin minä suuresti siunaan sinun, ja runsaasti lisään sinun siemenes niinkuin taivaan tähdet, ja niinkuin sannan meren reunalla. Ja sinun siemenes on perivä vihollistensa portit.

18 Ja sinun siemenessäs pitää kaikki kansat maan päällä siunatuksi tuleman, ettäs minun äänelleni kuuliainen olit.

19 Sitte palasi Abraham palveliainsa tykö, ja he nousivat, ja ynnä matkustivat BerSabaan. Ja Abraham asui BerSabassa.

20 Ja koska nämät olivat tapahtuneet, ilmoitettiin Abrahamille sanoen: katso, Milka on myös synnyttänyt poikia sinun veljelles Nahorille.

21 Esikoisensa Utsin, ja Butsin hänen veljensä, ja Kemuelin Aramin isän.

22 Ja Kesedin ja Hasonin, ja Pildaksen ja Jedlaphen, ja Betuelin.

23 Mutta Betuel siitti Rebekan. Nämät kahdeksan synnytti Milka Nahorille Abrahamin veljelle.

24 Mutta hänen jalkavaimonsa, Rehuma nimeltä, synnytti Teban, Gahamin, Tehaksen ja Maakan.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

From Swedenborg's Works

 

Arcana Coelestia #2839

Study this Passage

  
/ 10837  
  

2839. In the mountain Jehovah will see. That this signifies charity, by means of which it is provided by the Lord that they should be saved, namely, the spiritual, is evident from the signification of a “mountain,” as being love and charity (see n. 795, 796, 1430). That “Jehovah will see” denotes the Lord’s providence, or what is provided by the Lord, was said just above (n. 2837). Here charity is spoken of, and not love, on account of the difference between charity and love (see n. 2023). That the spiritual are saved by charity, and not by faith separate from charity, is evident from many passages in the Word. With charity and with faith the case is this: charity without faith is not genuine charity, and faith without charity is not faith. That there may be charity, there must be faith; and that there may be faith, there must be charity; but the essential itself is charity; for in no other ground can the seed which is faith be implanted. From the conjunction of the two mutually and reciprocally is the heavenly marriage, that is, the Lord’s kingdom. Unless faith is implanted in charity it is mere memory-knowledge; for it goes no further than the memory; there is no affection of the heart which receives it; but when it is implanted in charity, that is, in the life, it becomes intelligence and wisdom. Charity without faith, such as is with children and with upright Gentiles, is only ground in which faith is implanted-if not in the life of the body, still in the other life (see n. 1802, 2280, 2290-2309, 2419, 2589-2604).

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.