The Bible

 

synty 11

Study

   

1 Ja koko maailmalla oli yhtäläinen kieli ja yhtäläinen puheenparsi.

2 Ja koska he matkustivat idästä, löysivät he kedon Sinearin maalla, ja asuivat siellä.

3 Ja sanoivat keskenänsä: käykäämme tiilejä tekemään ja polttamaan. Ja heillä olivat tiilit kivein siassa, ja maan pihka siteeksi.

4 Ja sanoivat: käykäämme, rakentakaamme meillemme kaupunki ja torni, joka taivaaseen ulottuisi, tehdäksemme meillemme nimeä; ettei meitä hajoitettaisi kaikkiin maihin.

5 Silloin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmisten lapset rakensivat.

6 Ja Herra sanoi: katso, se on yhtäläinen kansa, ja yhtäläinen kieli on kaikkein heidän seassansa, ja he ovat ruvenneet tätä tekemään: ja nyt ei heitä taideta estettää mistään, kuin he ovat aikoneet tehdä.

7 Käykäämme, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä; niin ettei kenkään ymmärtäisi toisensa kieltä.

8 Ja niin Herra hajoitti heidät sieltä kaikkiin maihin; ja he lakkasivat sitä kaupunkia rakentamasta.

9 Ja sentähden kutsuttiin hänen nimensä Babel: sillä siellä Herra sekoitti koko maan kielen: ja Herra hajoitti heidät sieltä kaikkiin maihin.

10 Nämät ovat Semin sukukunnat: Sem oli sadan ajastajan vanha, ja siitti Arphaksadin, kaksi ajastaikaa vedenpaisumisen jälkeen.

11 Ja eli sitte viisisataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

12 Arphaksad oli viidenneljättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Salan.

13 Ja eli sitte neljäsataa ja kolme ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

14 Sala oli kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Eberin.

15 Ja eli sitte neljäsataa ja kolme ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

16 Eber oli neljänneljättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Pelegin.

17 Ja eli sitte neljäsataa ja kolmekymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

18 Peleg oli kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Regun.

19 Ja eli sitte kaksisataa ja yhdeksän ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

20 Regu oli kahdenneljättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Serugin.

21 Ja eli sitte kaksisataa ja seitsemän ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

22 Serug oli kolmenkymmenen ajastajan vanha ja siitti Nahorin.

23 Ja eli sitte kaksisataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

24 Nahor oli yhdeksänkolmattakymmentä ajastajan vanha, ja siitti Taran.

25 Ja eli sitte sata ja yhdeksäntoistakymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

26 Tara oli seitsemänkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Abramin, Nahorin ja Haranin.

27 Nämät ovat Taran sukukunnat: Tara siitti Abramin, Nahorin ja Haranin. Haran siitti Lotin.

28 Ja Haran kuoli isänsä, Taran edessä, isänsä maalla Kaldean Uurissa.

29 Silloin Abram ja Nahor ottivat heillensä emännät: Abramin emännän nimi oli Sarai, ja Nahorin emännän nimi oli Milka, Haranin tytär, joka oli Milkan ja Jiskan isä.

30 Mutta Sarai oli hedelmätöin, eikä ollut hänellä lasta.

31 Ja Tara otti poikansa Abramin ja Lotin Haranin pojan, poikansa pojan, ja miniänsä Sarain, poikansa Abramin emännän, ja he läksivät ulos ynnä Kaldean Uurista menemään Kanaanin maalle, ja tulivat Haraniin, ja asuivat siellä.

32 Ja Tara oli kahdensadan ja viiden ajastajan vanha ja kuoli Haranissa.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

From Swedenborg's Works

 

Arcana Coelestia #3778

Study this Passage

  
/ 10837  
  

3778. And he said unto them, Know ye Laban, the son of Nahor? That this signifies, Have they the good of this stock? is evident from the representation of Laban, as being the collateral good of a common stock (see n. 3612, 3665); and from the representation of Nahor, as being that common stock from which is the good represented by Laban; that “to know,” in the internal sense signifies to be therefrom, is manifest from the series. How the case is with the representation of collateral good by Nahor, Bethuel, and Laban, shall be briefly stated. Terah, who was the father of three sons-Abram, Nahor, and Haran (Genesis 11:27), represents the common stock from which come churches. Terah himself was indeed an idolater, but representatives do not regard the person but the thing (n. 1361). And because the representative Jewish Church commenced in Abraham, and was renewed among his descendants from Jacob, therefore Terah and his three sons put on the representation of churches-Abram the representation of a genuine church, such as exists with those who have the Word; but Nahor his brother the representation of a church such as exists among the Gentiles who have not the Word. That the Lord’s church is scattered throughout the universal earth, and that it exists among those Gentiles also who live in charity, is manifest from what has been shown here and there concerning the Gentiles.

[2] This therefore is the reason why by Nahor, his son Bethuel, and Bethuel’s son Laban, there is represented the collateral good of a common stock, that is, the good in which they are who are of the Lord’s church among the Gentiles. This good differs from the good of a common stock in the direct line of descent, in this respect-that the truths which are conjoined with their good are not genuine, but most of them are external appearances which are called fallacies of the senses; for these Gentiles have not the Word whereby they can be enlightened. In its essence indeed good is only one, but it receives its quality from the truths implanted in it, and thereby becomes various. The truths that to the Gentiles appear as truths are in general that they should worship some God from whom they seek their good and to whom they attribute it, and so long as they live in the world they do not know that this God is the Lord; also that they should adore their God under images, which they account holy; besides many other things. Nevertheless these things are no hindrance to their being saved equally with Christians, provided they live in love to their God and in love toward the neighbor; for thus in the other life they have a capacity to receive interior truths (see n. 932, 1032, 1059, 2049, 2051, 2284, 2589-2604, 2861, 2863, 3263). This shows what is here meant by the collateral good of a common stock. That by Nahor are represented those out of the church who are in brotherhood by virtue of good, may be seen above (n. 2863, 2866, 2868); that by Bethuel is represented the good of the Gentiles of the first class (n. 2865, 3665); and by Laban the affection of external or corporeal good, and properly the collateral good of a common stock (n. 3612, 3665).

[3] With this good the case is that first of all it serves man as a means of procuring for himself spiritual good, for it is external corporeal, and is grounded in external appearances which in themselves are fallacies of the senses. In childhood man acknowledges nothing else as truth and good, and although he is taught what internal good and truth are, still he has no other idea concerning them than a corporeal one; and because such is the first idea, therefore such good and truth are the first means by which interior truths and goods are introduced. This is the arcanum which is here represented by Jacob and Laban.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.