The Bible

 

synty 11

Study

   

1 Ja koko maailmalla oli yhtäläinen kieli ja yhtäläinen puheenparsi.

2 Ja koska he matkustivat idästä, löysivät he kedon Sinearin maalla, ja asuivat siellä.

3 Ja sanoivat keskenänsä: käykäämme tiilejä tekemään ja polttamaan. Ja heillä olivat tiilit kivein siassa, ja maan pihka siteeksi.

4 Ja sanoivat: käykäämme, rakentakaamme meillemme kaupunki ja torni, joka taivaaseen ulottuisi, tehdäksemme meillemme nimeä; ettei meitä hajoitettaisi kaikkiin maihin.

5 Silloin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmisten lapset rakensivat.

6 Ja Herra sanoi: katso, se on yhtäläinen kansa, ja yhtäläinen kieli on kaikkein heidän seassansa, ja he ovat ruvenneet tätä tekemään: ja nyt ei heitä taideta estettää mistään, kuin he ovat aikoneet tehdä.

7 Käykäämme, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä; niin ettei kenkään ymmärtäisi toisensa kieltä.

8 Ja niin Herra hajoitti heidät sieltä kaikkiin maihin; ja he lakkasivat sitä kaupunkia rakentamasta.

9 Ja sentähden kutsuttiin hänen nimensä Babel: sillä siellä Herra sekoitti koko maan kielen: ja Herra hajoitti heidät sieltä kaikkiin maihin.

10 Nämät ovat Semin sukukunnat: Sem oli sadan ajastajan vanha, ja siitti Arphaksadin, kaksi ajastaikaa vedenpaisumisen jälkeen.

11 Ja eli sitte viisisataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

12 Arphaksad oli viidenneljättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Salan.

13 Ja eli sitte neljäsataa ja kolme ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

14 Sala oli kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Eberin.

15 Ja eli sitte neljäsataa ja kolme ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

16 Eber oli neljänneljättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Pelegin.

17 Ja eli sitte neljäsataa ja kolmekymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

18 Peleg oli kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Regun.

19 Ja eli sitte kaksisataa ja yhdeksän ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

20 Regu oli kahdenneljättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Serugin.

21 Ja eli sitte kaksisataa ja seitsemän ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

22 Serug oli kolmenkymmenen ajastajan vanha ja siitti Nahorin.

23 Ja eli sitte kaksisataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

24 Nahor oli yhdeksänkolmattakymmentä ajastajan vanha, ja siitti Taran.

25 Ja eli sitte sata ja yhdeksäntoistakymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

26 Tara oli seitsemänkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Abramin, Nahorin ja Haranin.

27 Nämät ovat Taran sukukunnat: Tara siitti Abramin, Nahorin ja Haranin. Haran siitti Lotin.

28 Ja Haran kuoli isänsä, Taran edessä, isänsä maalla Kaldean Uurissa.

29 Silloin Abram ja Nahor ottivat heillensä emännät: Abramin emännän nimi oli Sarai, ja Nahorin emännän nimi oli Milka, Haranin tytär, joka oli Milkan ja Jiskan isä.

30 Mutta Sarai oli hedelmätöin, eikä ollut hänellä lasta.

31 Ja Tara otti poikansa Abramin ja Lotin Haranin pojan, poikansa pojan, ja miniänsä Sarain, poikansa Abramin emännän, ja he läksivät ulos ynnä Kaldean Uurista menemään Kanaanin maalle, ja tulivat Haraniin, ja asuivat siellä.

32 Ja Tara oli kahdensadan ja viiden ajastajan vanha ja kuoli Haranissa.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

From Swedenborg's Works

 

Arcana Coelestia #1322

Study this Passage

  
/ 10837  
  

1322. That they hear not a man the lip of his fellow. That this signifies that all are at variance, or that the one is against the other, is evident from the words themselves. “Not to hear one another’s lip,” is not to acknowledge what another says, and in the internal sense not to acknowledge what another teaches, that is, his doctrine, for “lip” is doctrine, as has been shown above (at verse 1). They acknowledge it indeed with the mouth, but not with the heart; but agreement with the mouth is nothing when there is disagreement of the heart. The case in this respect is the same as it is with evil spirits in the other life, who, in like manner as the good, are distinguished into societies, but are kept conjoined together by being attached by the like phantasies and cupidities, so that they act as a one in persecuting truths and goods. Thus there is a certain common interest by which they are held together; but as soon as this common bond is dissolved, they rush one upon another, and then their delight consists in tormenting their associate or associates. The case is similar with such doctrine and worship in this world; those in it acknowledge what pertains to doctrine and ritual harmoniously enough; but the common interest that holds them together is the worship of self; and so far as they can share in this common interest, they acknowledge; but so far as they cannot share or hope to share in it, they are disunited; for the reason given just above, that no one of this character possesses any truth, but everyone has falsity in the place of truth, and evil in the place of good. This therefore is what is signified by their “not hearing a man the lip of his fellow.”

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.