The Bible

 

synty 11

Study

   

1 Ja koko maailmalla oli yhtäläinen kieli ja yhtäläinen puheenparsi.

2 Ja koska he matkustivat idästä, löysivät he kedon Sinearin maalla, ja asuivat siellä.

3 Ja sanoivat keskenänsä: käykäämme tiilejä tekemään ja polttamaan. Ja heillä olivat tiilit kivein siassa, ja maan pihka siteeksi.

4 Ja sanoivat: käykäämme, rakentakaamme meillemme kaupunki ja torni, joka taivaaseen ulottuisi, tehdäksemme meillemme nimeä; ettei meitä hajoitettaisi kaikkiin maihin.

5 Silloin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmisten lapset rakensivat.

6 Ja Herra sanoi: katso, se on yhtäläinen kansa, ja yhtäläinen kieli on kaikkein heidän seassansa, ja he ovat ruvenneet tätä tekemään: ja nyt ei heitä taideta estettää mistään, kuin he ovat aikoneet tehdä.

7 Käykäämme, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä; niin ettei kenkään ymmärtäisi toisensa kieltä.

8 Ja niin Herra hajoitti heidät sieltä kaikkiin maihin; ja he lakkasivat sitä kaupunkia rakentamasta.

9 Ja sentähden kutsuttiin hänen nimensä Babel: sillä siellä Herra sekoitti koko maan kielen: ja Herra hajoitti heidät sieltä kaikkiin maihin.

10 Nämät ovat Semin sukukunnat: Sem oli sadan ajastajan vanha, ja siitti Arphaksadin, kaksi ajastaikaa vedenpaisumisen jälkeen.

11 Ja eli sitte viisisataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

12 Arphaksad oli viidenneljättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Salan.

13 Ja eli sitte neljäsataa ja kolme ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

14 Sala oli kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Eberin.

15 Ja eli sitte neljäsataa ja kolme ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

16 Eber oli neljänneljättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Pelegin.

17 Ja eli sitte neljäsataa ja kolmekymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

18 Peleg oli kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Regun.

19 Ja eli sitte kaksisataa ja yhdeksän ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

20 Regu oli kahdenneljättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Serugin.

21 Ja eli sitte kaksisataa ja seitsemän ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

22 Serug oli kolmenkymmenen ajastajan vanha ja siitti Nahorin.

23 Ja eli sitte kaksisataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

24 Nahor oli yhdeksänkolmattakymmentä ajastajan vanha, ja siitti Taran.

25 Ja eli sitte sata ja yhdeksäntoistakymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

26 Tara oli seitsemänkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Abramin, Nahorin ja Haranin.

27 Nämät ovat Taran sukukunnat: Tara siitti Abramin, Nahorin ja Haranin. Haran siitti Lotin.

28 Ja Haran kuoli isänsä, Taran edessä, isänsä maalla Kaldean Uurissa.

29 Silloin Abram ja Nahor ottivat heillensä emännät: Abramin emännän nimi oli Sarai, ja Nahorin emännän nimi oli Milka, Haranin tytär, joka oli Milkan ja Jiskan isä.

30 Mutta Sarai oli hedelmätöin, eikä ollut hänellä lasta.

31 Ja Tara otti poikansa Abramin ja Lotin Haranin pojan, poikansa pojan, ja miniänsä Sarain, poikansa Abramin emännän, ja he läksivät ulos ynnä Kaldean Uurista menemään Kanaanin maalle, ja tulivat Haraniin, ja asuivat siellä.

32 Ja Tara oli kahdensadan ja viiden ajastajan vanha ja kuoli Haranissa.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

From Swedenborg's Works

 

Arcana Coelestia #1321

Study this Passage

  
/ 10837  
  

1321. That 'let us confound their lip' means that nobody has the truth of doctrine becomes clear from the meaning of 'lip' as doctrine, dealt with above at verse 1. Consequently 'confounding lips' is confounding the things that comprise doctrine, that is, the truths of doctrine. In the internal sense 'confounding' means not only darkening but also erasing and scattering so that no truth is left. When worship of self supplants worship of the Lord all truth is not only perverted but also done away with, till at length falsity is acknowledged in place of truth and evil in place of good. In fact all the light of truth comes from the Lord, and all thick darkness from man. When man takes the Lord's place in worship the light of truth turns to thick darkness, and in this case people see the light as thick darkness, and thick darkness as the light.

[2] Such also is the life of those people after death. To them the life of falsity looks like light, while the life of truth looks to them like thick darkness. But when they go near heaven the light of such life turns to total darkness. While they are in the world they are indeed able to utter the truth, and to do so eloquently and with seeming zeal. And because they are all the time thinking of themselves it seems to them as though truth is also in their minds. But because their end in view is worship of themselves, this end conditions their thoughts so that they do not acknowledge truth except insofar as self is present in that truth. Anyone like this, though truth is on his lips, clearly has no truth within him. This is quite evident in the next life, for there such people not only fail to acknowledge the truth which they have professed during their lifetime, but also hate it and persecute it. This they do to the extent that pride or worship of self is not taken away from them.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.