The Bible

 

synty 1

Study

1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

2 Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.

3 Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeus, ja valkeus tuli.

4 Ja Jumala näki valkeuden hyväksi. Niin Jumala eroitti valkeuden pimeydestä:

5 Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden kutsui hän yöksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta ensimäinen päivä.

6 Ja Jumala sanoi: tulkoon vahvuus vetten vaiheelle, eroittamaan vesiä vesistä.

7 Ja Jumala teki vahvuuden, ja eroitti vedet, jotka ovat vahvuuden alla, niistä vesistä, jotka ovat vahvuuden päällä: ja tapahtui niin.

8 Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta toinen päivä.

9 Ja Jumala sanoi: kokoontukoon vedet taivaan alla erinomaiseen paikkaan, niin että kuiva näkyy. Ja tapahtui niin.

10 Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja vetten kokoukset hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki sen hyväksi.

11 Ja Jumala sanoi: vihoittakoon maa, ja kasvakoon ruohon, jossa siemen on, ja hedelmälliset puut, jotka hedelmän kantavat lajinsa jälkeen, jossa sen siemen on maan päällä. Ja tapahtui niin.

12 Ja maa vihoitti ja kasvoi ruohon, jossa siemen oli lajinsa jälkeen, ja hedelmälliset puut, joiden siemen oli itsessänsä lajinsa jälkeen. Ja Jumala näki sen hyväksi.

13 Ja tuli ehtoosta ja aamusta kolmas päivä.

14 Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeudet taivaan vahvuuteen, eroittamaan päivää ja yötä: ja olkoon merkeiksi, ja ajoiksi, ja päiviksi ja vuosiksi.

15 Ja olkoon valkeudeksi taivaan vahvuudessa, paistamaan maan päälle. Ja tapahtui niin.

16 Ja Jumala teki kaksi suurta valkeutta: suuremman valkeuden päivää hallitsemaan, ja vähemmän valkeuden yötä hallitsemaan, ja tähdet.

17 Ja Jumala pani ne taivaan vahvuuteen, paistamaan maan päälle.

18 Ja hallitsemaan päivää ja yötä, ja eroittamaan valkeutta ja pimeyttä. Ja Jumala näki sen hyväksi.

19 Ja tuli ehtoosta ja aamusta naljäs päivä.

20 Ja Jumala sanoi: kuohuttakoon vedet yltäkyllä liikkuvaisia eläimiä, ja linnut lentäköön maan päällä taivaan avaruudessa.

21 Ja Jumala loi suuret valaskalat, ja kaikkinaiset liikkuvaiset eläimet, jotka vedet kuohuttivat yltäkyllä kunkin lajinsa jälkeen, ja kaikkinaiset siivilliset linnut, lajinsa jälkeen. Ja Jumala näki sen hyväksi.

22 Ja Jumala siunasi heitä, ja sanoi: olkaat hedelmälliset ja lisääntykäät, ja täyttäkäät meren vedet, ja linnut lisääntyköön veden päällä.

23 Ja tuli ehtoosta ja aamusta viides päivä.

24 Ja Jumala sanoi: tuottakoon maa eläimet lajinsa jälkeen, karjan, madot ja pedot maalle lajinsa jälkeen. Ja tapahtui niin.

25 Ja jumala teki pedot maalle lajinsa jälkeen, ja karjan lajinsa jälkeen, ja kaikkinaiset matelevaiset maalla lajinsa jälkeen. Ja jumala näki sen hyväksi.

26 Ja Jumala sanoi: tehkäämme ihminen meidän kuvaksemme, meidän muotomme jälkeen: ja he vallitkaan kalat meressä, ja taivaan linnut, ja karjan ja koko maan, ja kaikki, jotka maalla matelevat.

27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän sen loi: mieheksi ja vaimoksi loi hän heitä.

28 Ja Jumala siunasi heitä, ja Jumala sanoi heille: kasvakaat ja lisääntykäät ja täyttäkäät maata, ja tehkäät se teillenne alamaiseksi; ja vallitkaat kalat meressä, ja taivaan linnut, ja kaikki eläimet, jotka maalla liikkuvat.

29 Ja Jumala sanoi: katso, minä annoin teille kaikkinaiset ruohot, joissa siemen on koko maan päällä, ja kaikkinaiset hedelmälliset puut, ja puut, joissa siemen on, teille ruaksi

30 Ja kaikille eläimille maan päällä, ja kaikille taivaan linnuille, ja kaikille, jotka matelevat maan päällä, joissa elävä henki on, kaikkinaiset viheriäiset ruohot syötäväksi. Ja tapahtui niin.

31 Ja Jumala katsoi kaikkia, kuin hän tehnyt oli, ja katso, ne olivat sangen hyvät. Ja tuli ehtoosta ja aamusta se kuudes päivä.


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

From Swedenborg's Works

 

True Christian Religion #364

Study this Passage

  
/ 853  
  

364. (i) The Lord flows into every human being with all His Divine love, all His Divine wisdom, and so with all His Divine life.

We read in the Book of Creation that man was created an image of God, and God breathed into his nostrils the breath of life (Genesis 1:27; 2:7). This description means that he is an organ of life, not life itself. For God could not have created another like Himself; if He could have done so, there would be as many gods as there are people. Nor could He create life, just as neither can light be created. But He could create man to be a form for life to act on, just as He created the eye to be a form for light to act on. Nor could God, nor can He, divide His essence, since it is one and indivisible. So since God alone is life, it follows indubitably that God uses His own life to give life to every human being. Without that quickening man would be as regards flesh nothing but a sponge, and as regards bones nothing but a skeleton, no more alive than a clock, which is kept running by a pendulum together with a weight or a spring. Since this is so, it also follows that God flows in with every person with all His Divine life, that is, with all His Divine love and Divine wisdom. These two make up His Divine life (39-40 above); for the Divine cannot be divided.

[2] However, the manner in which God flows in with all His Divine life can be grasped as somewhat resembling the way the sun of the world flows in with all its essence, which is heat and light, into every tree, into every shrub and flower, into every stone, ordinary as well as precious, so that each single object draws its ration from this common inflow; but the sun does not split up its light and heat, giving part to this object and part to that. It is much the same with the sun of heaven, which radiates Divine love as heat and Divine wisdom as light. These two flow into human minds, just as the heat and light of the sun of the world flow into human bodies, giving them life depending on the nature of their form; the form of each takes from the common inflow what it needs. The following saying of the Lord can be applied to this:

Your Father makes His sun rise upon the wicked and the good, and sends rain upon the righteous and the unrighteous, Matthew 5:45.

[3] Also, the Lord is omnipresent, and where He is present, there He is with His whole essence. It is impossible for Him to take anything away from that essence, so as to give a part to one and another part to another, but He gives it in its entirety, enabling a person to take a little or much. He says too that He has His dwelling with those who keep His commandments, and that the faithful are in Him and He is in them. In short, everything is full of God, and from that fulness each takes his own share. Everything held in common is like this, for instance, the atmospheres or the oceans. The atmosphere is the same on the smallest as it is on the largest scale. It does not assign a part of itself to a person's breathing, to a bird's flying, or to the sails of a ship, or the sails of a wind-mill; but each takes from it its own portion and uses for itself as much as is enough. It is also similar with a granary full of wheat; the owner each day takes from it his own rations, and it is not the granary that distributes them.

  
/ 853  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.