The Bible

 

Daniel 8

Study

   

1 Kolmantena kuningas Belsatsarin valtakunnan vuotena näin minä Daniel näyn sen jälkeen, joka minulle ensin näkynyt oli.

2 Mutta kuin minä näyn näin, olin minä Susanin linnassa Elamin maalla; ja minä näin näyssäni olevani Ulain virran tykönä.

3 Ja minä nostin silmäni ja näin, ja katso, oinas seisoi virran tykönä, jolla oli kaksi korkiaa sarvea, toinen korkiampi kuin toinen, ja korkiampi puhkesi jälistä ulos.

4 Sitte minä näin oinaan puskevan sarvillansa länteen päin, pohjaan päin ja etelään päin, ja ei yksikään peto taitanut seisoa hänen edessänsä, eikä hänen käsistänsä pelastettaa, vaan hän teki, mitä hän tahtoi ja tuli suureksi.

5 Ja kuin minä näistä otin vaarin, katso, niin tuli kauris koko maan päälle, niin ettei hän sattunut maahan, ja kauriilla oli jalo sarvi silmäinsä välillä.

6 Ja hän tuli hamaan kaksisarvisen oinaan tykö, jonka minä seisovan näin virran tykönä. Ja hän juoksi vihoissansa väkevästi hänen tykönsä.

7 Ja minä näin, että hän tuli tuimasti oinaan tykö, ja julmistui hänen päällensä ja puski oinasta ja särki hänen molemmat sarvensa. Ja oinaalla ei ollut voimaa seisoa hänen edessänsä, vaan hän heitti hänet maahan ja tallasi hänet. Ja ei kenkään taitanut oinasta hänen käsistänsä pelastaa.

8 Ja kauris tuli sangen suureksi ja kuin hän väkevämmäksi tullut oli, lohaistiin suuri sarvi, ja sen siaan kasvoi neljä kaunista jälleen neljää taivaan tuulta kohden.

9 Ja yhdestä niistä kasvoi yksi vähä sarvi: Se tuli sangen suureksi etelään päin, itään päin ja ihanaisen maan puoleen.

10 Ja se kasvoi taivaan sotajoukkoon asti ja heitti monikahdat sotajoukosta ja tähdeistä maahan ja tallasi ne.

11 Ja se tuli suureksi sotajoukon päämieheen asti ja otti häneltä pois jokapäiväisen uhrin ja hävitti hänen pyhänsä huoneen.

12 Vaan senkaltainen voima oli hänelle annettu jokapäiväistä uhria vastaan synnin tähden, että hän totuuden maahan löis. Ja hän tekee sen ja menestyy.

13 Mutta minä kuulin yhden pyhän puhuvan. Ja se pyhä sanoi yhdelle ja puhui: Kuinka kauvan senkaltainen näky jokapäiväisistä uhreista viipymän pitää ja synnistä, jonka tähden tämä hävitys tapahtuu, että sekä pyhä ja sotajoukko tallataan?

14 Ja hän vastasi minua: Aamusta ehtoosen asti kaksituhatta ja kolmesataa päivää, niin pyhä jälleen vihitään.

15 Ja kuin minä Daniel sen näyn näin ja olisin mielelläni ymmärtänyt, katso, niin seisoi minun edessäni niinkuin miehen muotoinen.

16 Ja minä kuulin Ulain keskellä ihmisen äänen, joka huusi ja sanoi: Gabriel, selitä hänelle tämä näky, että hän ymmärtäis.

17 Ja hän tuli juuri liki minua, mutta minä hämmästyin, kuin hän tuli, ja lankesin kasvoilleni. Ja hän sanoi minuUe: Ota vaari, ihmisen poika, sillä tämä näky ajallansa täytetään.

18 Ja kuin hän minun kanssani puhui, putosin minä näännyksiin maahan kasvoilleni. Ja hän rupesi minuun, ja nosti minut seisoalle.

19 Ja sanoi: katso, minä tahdon sinulle osoittaa, kuinka viimeisen vihan aikana käypä on, sillä lopulla on hänen määrätty aikansa.

20 Kaksisarvinen oinas, jonkas näit, ovat Median ja Persian kuninkaat.

21 Mutta karvainen kauris on Grekan maan kuningas, ja se suuri sarvi hänen silmäinsä välillä on se ensimäinen kuningas.

22 Mutta että neljä nousivat sen sarven siaan, kuin se särjetty oli, ennustaa, että neljä valtakuntaa siitä kansasta tulee, vaan ei niin väkevää kuin hän oli.

23 Näiden valtakuntain jälkeen, kuin pahointekiät vallan saaneet ovat, nousee häpeemätön kuningas ja kavala tapauksissa.

24 Se on voimallinen, mutta ei väkensä kautta. Hän hävittää ihmeellisesti ja menestyy ja toimittaa. Hän hukuttaa väkevät ja pyhän kansan.

25 Ja hänen kavaluutensa kautta menestyy hänen petoksensa. Ja paisuu sydämessänsä ja myötäkäymisen kautta hän monta hävittää. Ja hän korottaa itsensä kaikkein ruhtinasten Ruhtinasta vastaan, vaan ilman käsiä hän pitää rikottaman.

26 Se näky ehtoosta ja aamusta, joka sinulle sanottu oli, on tosi. Vaan sinun pitää tämän näyn salassa pitämän, sillä siihen on vielä paljo aikaa.

27 Ja minä Daniel väsyin ja sairastin monikahdat päivät. Sen perästä nousin minä ja toimitin kuninkaan askareet. Ja minä ihmettelin sitä näkyä, ja ei kenkään ollut, joka minua neuvoi.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

From Swedenborg's Works

 

Arcana Coelestia #9485

Study this Passage

  
/ 10837  
  

9485. 'And they are to make an ark' means the inmost heaven. This is clear from the meaning of 'an ark' as the inmost heaven; for 'the Testimony' or 'the Law' in the ark means the Lord, the reason for this being that 'the Testimony' is Divine Truth, and Divine Truth is the Lord in heaven, see below in 9503. So this then is why 'an ark' means the inmost heaven. The ark was therefore a most holy object, and it was worshipped by the people as Jehovah since Jehovah was thought to dwell there, between the cherubs, as is clear in David,

We heard [of Him] in Ephrathah. We will enter His dwelling-place, we will bow down at His footstool. Arise, O Jehovah, to Your resting-place, You and the ark of Your strength. Psalms 132:6-8.

This refers to the Lord, Ephrathah being Bethlehem, where the Lord was born, Micah 5:2; Matthew 2:6. 'Dwelling-place' means heaven where the Lord is; and 'You and the ark of Your strength' means the Lord and a representative of Him.

[2] The fact that the ark is a representative of the Lord is evident in Jeremiah,

I will bring you back to Zion. In those days they will say no more The ark of the covenant; neither will it come to mind, 1 nor will they make mention of it, nor will they desire it, nor will it be restored any more. At that time they will call Jerusalem the throne of Jehovah, and all the nations will be gathered to it, because of Jehovah's name, to Jerusalem. Jeremiah 3:14, 16-17.

This refers to a new Church. The representative of the former Church, which representative is to be done away with at that time, is meant by 'the ark', which will not be spoken of any more, come to mind, or be restored - 'Jerusalem', to which the nations will be gathered, being that new Church. From this it evident that 'the ark' means a representative of the Lord and the worship of Him in the Church, in the same way as 'the continual [sacrifice]' and 'the dwelling-place of [His] sanctuary' do in Daniel 8:11.

[3] The fact that the ark was worshipped as Jehovah by the Israelite and Jewish people and the fact that He was thought to dwell there, between the cherubs, is evident in the second Book of Samuel,

David caused the ark of God to go up, [the ark] on which His name is invoked - the name of Jehovah Zebaoth, who sits above it on the cherubs. 2 Samuel 6:2.

And in Moses,

Whenever the ark travelled Moses said, Arise, O Jehovah, let Your enemies be scattered, and let those who hate You flee before Your face. Whenever it came to rest he said, Return, O Jehovah, to the myriads of the thousands of Israel. Numbers 10:33-36.

The reason why the inmost heaven was meant by 'the ark' was that all the tabernacle or tent represented the whole angelic heaven, the lowest part of it being represented by the court, the middle part of it by the dwelling-place where the priest ministered, and the inmost by the dwelling-place inside the veil where the ark containing the Testimony was.

Footnotes:

1. literally, nor will it come up onto the heart

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.