Die Bibel

 

synty 7

Lernen

   

1 Ja Herra sanoi Nooalle: "Mene sinä ja koko perheesi arkkiin, sillä sinut minä olen tässä sukukunnassa havainnut hurskaaksi edessäni.

2 Kaikkia puhtaita eläimiä ota luoksesi seitsemän paria, koiraita ja naaraita, mutta epäpuhtaita eläimiä kutakin yksi pari, koiras ja naaras.

3 Niin myös taivaan lintuja seitsemän paria, koiraita ja naaraita, että siemen säilyisi elossa koko maan päällä.

4 Sillä seitsemän päivän kuluttua minä annan sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä ja hävitän maan päältä kaikki olennot, jotka olen tehnyt."

5 Ja Nooa teki näin, aivan niin kuin Herra oli hänen käskenyt tehdä.

6 Nooa oli kuudensadan vuoden vanha, kun vedenpaisumus tuli maan päälle.

7 Ja Nooa ja hänen poikansa, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan menivät arkkiin vedenpaisumusta pakoon.

8 Puhtaita eläimiä ja epäpuhtaita eläimiä, lintuja ja kaikkia, joita maassa matelee,

9 meni Nooan luo arkkiin kaksittain, koiras ja naaras, niinkuin Jumala oli Nooalle käskyn antanut.

10 Ja niiden seitsemän päivän kuluttua tuli vedenpaisumus maan päälle.

11 Ja sinä vuonna, jona Nooa oli kuudensadan vuoden vanha, sen toisena kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, sinä päivänä puhkesivat kaikki suuren syvyyden lähteet, ja taivaan akkunat aukenivat.

12 Ja satoi rankasti maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.

13 Juuri sinä päivänä menivät Nooa sekä Seem, Haam ja Jaafet, Nooan pojat, ja Nooan vaimo ja hänen kolme miniäänsä heidän kanssaan arkkiin;

14 he ja kaikki metsäeläimet lajiensa mukaan ja kaikki karjaeläimet lajiensa mukaan ja kaikki matelijat, jotka maan päällä matelevat, lajiensa mukaan ja kaikki linnut lajiensa mukaan, kaikki lintuset, kaikki, mikä siivekästä on.

15 Ja ne menivät Nooan luo arkkiin kaksittain, kaikki liha, kaikki, jossa oli elämän henki.

16 Ja ne, jotka menivät sisälle, olivat koiras ja naaras kaikesta lihasta, niinkuin Jumala oli hänelle käskyn antanut. Ja Herra sulki oven hänen jälkeensä.

17 Silloin tuli vedenpaisumus maan päälle, tuli neljänäkymmenenä päivänä; ja vedet paisuivat ja nostivat arkin, niin että se kohosi korkealle maasta.

18 Ja vedet saivat vallan ja paisuivat suuresti maan päällä, ja arkki ajelehti veden pinnalla.

19 Ja vedet nousivat nousemistaan maan päällä, niin että kaikki korkeat vuoret kaiken taivaan alla peittyivät.

20 Viisitoista kyynärää vesi nousi vuorten yli, niin että ne peittyivät.

21 Silloin hukkui kaikki liha, joka maan päällä liikkui: linnut, karjaeläimet, metsäeläimet ja kaikki pikkueläimet, joita maassa vilisi, sekä kaikki ihmiset.

22 Kaikki, joiden sieramissa oli elämän hengen henkäys, kaikki, jotka elivät kuivalla maalla, kuolivat.

23 Niin Herra hävitti kaikki olennot, jotka maan päällä olivat, niin hyvin ihmiset kuin myös karjaeläimet, matelijat ja taivaan linnut; ne hävisivät maan päältä. Ainoastaan Nooa sekä ne, jotka olivat hänen kanssansa arkissa, jäivät henkiin.

24 Ja vedet vallitsivat maan päällä sata viisikymmentä päivää.

   

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #739

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

739. That by the “flood of waters” is signified the beginning of temptation, is evident from temptation as to things of the understanding being here treated of, which temptation precedes, and, as before said, is light; and for this reason it is called a “flood of waters” and not simply “a flood” as in the seventeenth verse (Genesis 7:17). For “waters” signify especially the spiritual things of man, the intellectual things of faith, and the opposites of these, which are falsities; as may be confirmed by very many passages from the Word.

[2] That a “flood” or “inundation” of waters signifies temptation, is evident from what was shown in the introduction to this chapter. So also in Ezekiel:

Thus saith the Lord Jehovih, I will make a stormy wind to break through in My fury, and an inundating rain shall there be in Mine anger, and hailstones in wrath, unto the consummation, that I may destroy the wall that ye have daubed with what is unfit (Ezekiel 13:13-14).

Here a “stormy wind” and an “inundating rain” denote the desolation of falsities; the “wall daubed with what is unfit” denotes fiction appearing as truth.

In Isaiah:

Jehovah God is a protection from inundation, a shadow from the heat, for the breath of the violent is as an inundation against the wall (Isaiah 25:4).

An “inundation” here denotes temptation as to things of the understanding, and is distinguished from temptation as to things of the will, which is called “heat.”

[3] Again:

Behold the Lord hath a mighty and strong one, as an inundation of hail, a destroying storm, as an inundation of mighty waters, overflowing (Isaiah 28:2),

where degrees of temptation are described. And again:

When thou passest through the waters I will be with thee; and through the rivers, they shall not overflow thee; when thou walkest through the fire thou shalt not be burned, and the flame shall not kindle upon thee (Isaiah 43:2).

“Waters” and “rivers” here denote falsities and phantasies, “fire” and “flame” evils and cupidities.

In David:

For this shall everyone that is holy pray unto Thee at a time of finding; so that in the inundation of many waters they shall not reach unto him; Thou art my hiding place; Thou wilt preserve me from trouble (Psalms 32:6-7),where the “inundation of waters” denotes temptation which is also called a “flood.” In the same:

Jehovah sitteth at the flood; yea, Jehovah sitteth King forever (Psalms 29:10).

From these passages, and from what was premised at the beginning of this chapter, it is evident that a “flood” or “inundation” of waters signifies nothing else than temptations and vastations, although described historically, after the manner of the most ancient people.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.