Die Bibel

 

synty 28

Lernen

   

1 Silloin Iisak kutsui Jaakobin ja siunasi hänet; hän käski häntä ja sanoi hänelle: "Älä ota vaimoksesi ketään Kanaanin tyttäristä,

2 vaan nouse ja mene Mesopotamiaan, isoisäsi Betuelin kotiin, ja ota sieltä itsellesi vaimo enosi Laabanin tyttäristä.

3 Ja Jumala, Kaikkivaltias, siunatkoon sinua ja antakoon sinun tulla hedelmälliseksi ja lisääntyä, niin että sinusta tulee suuri kansojen joukko.

4 Ja hän suokoon sinulle Aabrahamin siunauksen, sinulle ynnä sinun jälkeläisillesi, että saisit omaksesi maan, jossa sinä muukalaisena asut ja jonka Jumala on antanut Aabrahamille."

5 Niin Iisak lähetti Jaakobin matkalle, ja hän lähti Mesopotamiaan Laabanin luo, joka oli aramilaisen Betuelin poika ja Rebekan, Jaakobin ja Eesaun äidin, veli.

6 Kun Eesau näki, että Iisak oli siunannut Jaakobin ja lähettänyt hänet Mesopotamiaan ottamaan sieltä itselleen vaimoa-sillä hän oli siunannut hänet, käskenyt häntä ja sanonut: "Älä ota vaimoa Kanaanin tyttäristä" -

7 ja että Jaakob oli totellut isäänsä ja äitiänsä ja lähtenyt Mesopotamiaan,

8 silloin hän huomasi, että Kanaanin tyttäret olivat hänen isälleen Iisakille vastenmieliset;

9 ja niin Eesau meni Ismaelin luo ja otti Mahalatin, Aabrahamin pojan Ismaelin tyttären, Nebajotin sisaren, vaimokseen entisten lisäksi.

10 Niin Jaakob lähti Beersebasta mennäksensä Harraniin.

11 Ja hän osui erääseen paikkaan, johon yöpyi, sillä aurinko oli laskenut; ja hän otti sen paikan kivistä yhden, pani sen päänsä alaiseksi ja asettui nukkumaan siihen paikkaan.

12 Niin hän näki unta, ja katso, maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas.

13 Ja katso, Herra seisoi hänen edessään ja sanoi: "Minä olen Herra, sinun Isäsi Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi.

14 Ja sinun jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.

15 Ja katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet, ja saatan sinut takaisin tähän maahan; sillä minä en jätä sinua, ennenkuin olen toteuttanut sen, minkä minä olen sinulle puhunut."

16 Silloin Jaakob heräsi unestansa ja sanoi: "Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt".

17 Ja pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: "Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti."

18 Ja Jaakob nousi varhain aamulla, otti kiven, jonka hän oli pannut päänsä alaiseksi, ja nosti sen pystyyn patsaaksi ja vuodatti öljyä sen päälle.

19 Ja hän kutsui paikan Beeteliksi; mutta ennen oli kaupungin nimenä Luus.

20 Ja Jaakob teki lupauksen, sanoen: "Jos Jumala on minun kanssani ja varjelee minut sillä tiellä, jota nyt kuljen, ja antaa minulle leipää syödäkseni ja vaatteita pukeutuakseni,

21 niin että saan palata rauhassa isäni kotiin, niin on Herra oleva minun Jumalani;

22 ja tämä kivi, jonka olen patsaaksi pystyttänyt, on oleva Jumalan huone, ja kaikesta, mitä minulle suot, minä totisesti annan sinulle kymmenykset".

   

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #3728

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

3728. 'And poured oil on the top of it' means holy good [in which it originated]. This is clear from the meaning of 'oil' as the celestial element of love, which is good, dealt with in 886, 3009, and from the meaning of 'the top' as that which is higher, or what amounts to the same, that which is interior - good being that which is higher or interior, and truth that which is lower or exterior, as has been shown in many places. From this one may see what was meant by the ancient practice when people poured oil on the top of a pillar, namely that truth should not be devoid of good but should be grounded in good, thus that good should rule, like the head on top of the body. For truth devoid of good is not truth but is a meaningless sound and the kind of thing that is reduced to nothing. In the next life it is so reduced even with those whose knowledge of truth or matters of doctrine concerning faith, and with those whose knowledge of matters of doctrine concerning love, has been superior to anybody else's, if they have not led a good life and so have not out of a desire for good held on to truth.

[2] Consequently the Church is not the Church by virtue of truth separated from good, nor therefore by virtue of faith separated from charity, but by virtue of truth that is grounded in good, or faith that is grounded in charity. The same is also meant by what the Lord said to Jacob,

I am the God of Bethel, where you anointed a pillar, where you made a vow to Me. Genesis 31:13

Also,

Jacob again set up a pillar, a stone pillar, and poured out a drink-offering over it, and poured oil over it. Genesis 35:14.

'Pouring out a drink-offering over the pillar' means the Divine good of faith, and 'pouring oil over it' the Divine good of love. Anyone may see that unless it meant something celestial and spiritual, pouring oil over a stone would be a ridiculous and idolatrous action.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.