Die Bibel

 

synty 17

Lernen

   

1 Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.

2 Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti."

3 Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen:

4 "Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä.

5 Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän.

6 Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita.

7 Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala,

8 ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa."

9 Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Mutta sinä pidä minun liittoni, sinä ja sinun jälkeläisesi, sukupolvesta sukupolveen.

10 Ja tämä on minun liittoni sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa; pitäkää se: ympärileikatkaa jokainen miehenpuoli keskuudessanne.

11 Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki meidän välillämme, minun ja teidän.

12 Sukupolvesta sukupolveen ympärileikattakoon jokainen poikalapsi teidän keskuudessanne kahdeksan päivän vanhana, niin hyvin kotona syntynyt palvelija kuin muukalaiselta, keneltä tahansa, rahalla ostettu, joka ei ole sinun jälkeläisiäsi.

13 Ympärileikattakoon sekä kotonasi syntynyt että rahalla ostamasi; ja niin minun liittoni on oleva merkitty teidän lihaanne iankaikkiseksi liitoksi.

14 Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastansa; hän on rikkonut minun liittoni."

15 Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää Saaraiksi, vaan Saara olkoon hänen nimensä.

16 Ja minä siunaan häntä ja annan hänestäkin sinulle pojan; niin, minä siunaan häntä, ja hänestä tulee kansakuntia, polveutuu kansojen kuninkaita."

17 Aabraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, sillä hän ajatteli sydämessään: "Voiko satavuotiaalle syntyä poika, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden vanha, vielä synnyttää?"

18 Ja Aabraham sanoi Jumalalle: "Kunpa edes Ismael saisi elää sinun edessäsi!"

19 Niin Jumala sanoi: "Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä teen liittoni hänen kanssaan iankaikkiseksi liitoksi hänen jälkeläisillensä.

20 Mutta myös Ismaelista minä olen kuullut sinun rukouksesi; katso, minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänen lisääntyä ylen runsaasti. Hänestä on polveutuva kaksitoista ruhtinasta, ja minä teen hänestä suuren kansan.

21 Mutta liittoni minä teen Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää tähän aikaan tulevana vuonna."

22 Kun Jumala oli lakannut puhumasta Aabrahamin kanssa, kohosi hän ylös hänen luotansa.

23 Ja Aabraham otti poikansa Ismaelin sekä kaikki kotona syntyneet ja kaikki rahalla ostamansa palvelijat, kaikki Aabrahamin perheen miehenpuolet, ja ympärileikkasi sinä samana päivänä heidän esinahkansa lihan, niinkuin Jumala oli hänelle sanonut.

24 Aabraham oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.

25 Ja hänen poikansa Ismael oli kolmentoista vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.

26 Aabraham ja hänen poikansa Ismael ympärileikattiin sinä samana päivänä;

27 ja kaikki hänen perheensä miehet, sekä kotona syntyneet että muukalaisilta rahalla ostetut, ympärileikattiin hänen kanssaan.

   

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #3667

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

3667. And God Shaddai will bless thee. That this signifies the temptations of that truth and good through which there is conjunction, is evident from the signification of “God Shaddai,” as being temptations (concerning which signification in what follows); and from the signification of being “blessed,” as being conjunction (see n. 3504, 3514, 3530, 3565, 3584). Inasmuch as by Jacob is now represented the good of truth, as before shown (n. 3659), therefore that good and truth are here meant by “thee.” The reason why “God Shaddai” signifies temptations, is that in ancient times they distinguished the Supreme God (that is, the Lord) by various names, and this in accordance with His attributes, and in accordance with the goods which are from Him, and also in accordance with the truths, the multiplicity of which is a fact that is known to everyone. They who were of the Ancient Church by all these appellations understood only one God, namely, the Lord, whom they called Jehovah; but after the church had declined from good and truth, and at the same time from this wisdom, they began to worship as many gods as there were appellations of the one God; insomuch that every nation, and at last every family, acknowledged one of them for its own god; hence came the many gods of which mention is often made in the Word.

[2] The same thing took place in the family of Terah the father of Abraham, and also in the house of Abraham himself, who worshiped other gods (as may be seen above, n. 1356, 2559), and especially the God Shaddai (n. 1992). That the worship of this God remained in that house, is evident also from these words in Moses:

I appeared unto Abraham, unto Isaac, and unto Jacob, in God Shaddai, but by My name Jehovah I was not known to them (Exodus 6:3).

This is the reason why it was said to Abraham: “I am God Shaddai; walk before Me, and be perfect” (Genesis 17:1); and why it is here said by Isaac to Jacob, “God Shaddai will bless thee.” That this is the case is also clearly evident from what follows in this chapter, in that after the Lord had said to Jacob in a dream, “I am Jehovah the God of Abraham thy father, and the God of Isaac” (verse 13), still Jacob afterwards said, “If God will be with me, and will keep me in this way wherein I walk, and will give me bread to eat and raiment to put on, and I return in peace to my father’s house, then Jehovah shall be to me for God” (verses 20-21); from which it is evident that neither did the house of Jacob acknowledge Jehovah; but that Jacob would acknowledge Him as his God if He would be his benefactor-just as is the case at this day in Christian Gentilism.

[3] But as specifically regards God Shaddai, the Lord had been so called in the Ancient Church with respect to temptations and to blessings and benefits after temptations, as was shown in Second Part (n. 1992). This is the reason why by “God Shaddai” in the internal sense are signified temptations. That by temptations is effected a conjunction of good and truth, see what has already been stated and shown concerning temptations (n. 2819).

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.