Die Bibel

 

synty 17

Lernen

   

1 Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.

2 Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti."

3 Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen:

4 "Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä.

5 Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän.

6 Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita.

7 Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala,

8 ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa."

9 Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Mutta sinä pidä minun liittoni, sinä ja sinun jälkeläisesi, sukupolvesta sukupolveen.

10 Ja tämä on minun liittoni sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa; pitäkää se: ympärileikatkaa jokainen miehenpuoli keskuudessanne.

11 Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki meidän välillämme, minun ja teidän.

12 Sukupolvesta sukupolveen ympärileikattakoon jokainen poikalapsi teidän keskuudessanne kahdeksan päivän vanhana, niin hyvin kotona syntynyt palvelija kuin muukalaiselta, keneltä tahansa, rahalla ostettu, joka ei ole sinun jälkeläisiäsi.

13 Ympärileikattakoon sekä kotonasi syntynyt että rahalla ostamasi; ja niin minun liittoni on oleva merkitty teidän lihaanne iankaikkiseksi liitoksi.

14 Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastansa; hän on rikkonut minun liittoni."

15 Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää Saaraiksi, vaan Saara olkoon hänen nimensä.

16 Ja minä siunaan häntä ja annan hänestäkin sinulle pojan; niin, minä siunaan häntä, ja hänestä tulee kansakuntia, polveutuu kansojen kuninkaita."

17 Aabraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, sillä hän ajatteli sydämessään: "Voiko satavuotiaalle syntyä poika, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden vanha, vielä synnyttää?"

18 Ja Aabraham sanoi Jumalalle: "Kunpa edes Ismael saisi elää sinun edessäsi!"

19 Niin Jumala sanoi: "Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä teen liittoni hänen kanssaan iankaikkiseksi liitoksi hänen jälkeläisillensä.

20 Mutta myös Ismaelista minä olen kuullut sinun rukouksesi; katso, minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänen lisääntyä ylen runsaasti. Hänestä on polveutuva kaksitoista ruhtinasta, ja minä teen hänestä suuren kansan.

21 Mutta liittoni minä teen Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää tähän aikaan tulevana vuonna."

22 Kun Jumala oli lakannut puhumasta Aabrahamin kanssa, kohosi hän ylös hänen luotansa.

23 Ja Aabraham otti poikansa Ismaelin sekä kaikki kotona syntyneet ja kaikki rahalla ostamansa palvelijat, kaikki Aabrahamin perheen miehenpuolet, ja ympärileikkasi sinä samana päivänä heidän esinahkansa lihan, niinkuin Jumala oli hänelle sanonut.

24 Aabraham oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.

25 Ja hänen poikansa Ismael oli kolmentoista vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.

26 Aabraham ja hänen poikansa Ismael ympärileikattiin sinä samana päivänä;

27 ja kaikki hänen perheensä miehet, sekä kotona syntyneet että muukalaisilta rahalla ostetut, ympärileikattiin hänen kanssaan.

   

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #2041

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

2041. Ye shall circumcise the flesh of your foreskin. That this signifies the removal of the love of self and of the world, is evident from the representation and signification of “circumcision,” as being purification from filthy loves (explained above, n. 2039); and from the signification of “flesh,” as being what is man’s own (treated of before, n. 999). That which is man’s own is nothing but the love of self and of the world, thus is all the derivative cupidity; and how filthy this is has been shown in Part First (n. 141, 150, 154, 210, 215, 694, 731, 874-876, 987, 1047). As this Own of man which is to be removed is signified, the expression “flesh of the foreskin” is made use of.

[2] There are two so-called loves and their cupidities that obstruct the influx of heavenly love from the Lord; for when these loves reign in the interior and in the external man, and take possession thereof, they either reject or suffocate, and also pervert and contaminate, the inflowing heavenly love; for they are utterly contrary to heavenly love, as will of the Lord’s Divine mercy be shown hereafter. But insofar as these loves are removed, so far the heavenly love flowing in from the Lord begins to appear, nay, to give light in the interior man; and so far he begins to see that he is in evil and falsity; next that he is actually in uncleanness and filthiness; and finally that this has been his Own. They who are becoming regenerate are those with whom these loves are being removed.

[3] Observation of this removal is possible also with the unregenerate, for when the cupidities of these loves are quiescent in them, as sometimes occurs when they are in holy meditation, or when the cupidities are lulled, as happens when they are in misfortunes, in sicknesses, and diseases, and especially at the moment of death, then, because bodily and worldly things are lulled and as it were dead, they observe something of heavenly light and the consequent comfort. But with these persons there is not removal of the cupidities in question, but only a lulling of them, for when they return into their former state, they at once relapse into the same cupidities.

[4] With the evil also, bodily and worldly things can be lulled, and they can then be as it were uplifted into a kind of heavenliness, as sometimes takes place with souls in the other life, especially those newly arrived, who intensely desire to see the glory of the Lord, because they had heard so much about heaven while they lived in the world. The external things above referred to are then lulled in them, and in this way they are carried into the first heaven and enjoy their desire. But they cannot remain long, because there is only a quiescence of the bodily and worldly things, and not a removal of them, as with the angels (concerning which, s ee n. 541, 542). Be it known that heavenly love is continually inflowing into man from the Lord, and that nothing else obstructs and impedes it, and causes its reception by the man impossible, except the cupidities of those loves and the falsities derived from them.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.