Die Bibel

 

synty 14

Lernen

   

1 Ja tapahtui siihen aikaan, kun Amrafel oli Sinearin kuninkaana, Arjok Ellasarin kuninkaana, Kedorlaomer Eelamin kuninkaana ja Tidal Goojimin kuninkaana,

2 että he alottivat sodan Beraa, Sodoman kuningasta, Birsaa, Gomorran kuningasta, Sinabia, Adman kuningasta, Semeberiä, Seboimin kuningasta, ja Belan, se on Sooarin, kuningasta vastaan.

3 Nämä kaikki liittoutuivat kokoontuen Siddimin laaksoon, jossa Suolameri nyt on.

4 Kaksitoista vuotta he olivat olleet Kedorlaomerille alamaiset, mutta kolmantenatoista vuotena he tekivät kapinan.

5 Neljäntenätoista vuotena tulivat Kedorlaomer ja ne kuninkaat, jotka olivat hänen kanssaan; ja he voittivat refalaiset Astarot-Karnaimissa ja suusilaiset Haamissa, niin myös eemiläiset Kirjataimin tasangolla

6 ja hoorilaiset heidän vuoristossaan, Seirissä, aina Eel-Paaraniin asti, joka on erämaan laidassa.

7 Ja he palasivat ja tulivat Mispatin lähteelle, se on Kaadekseen, ja valloittivat koko amalekilaisten maan ja voittivat myöskin amorilaiset, jotka asuivat Hasason-Taamarissa.

8 Silloin lähtivät Sodoman kuningas, Gomorran kuningas, Adman kuningas, Seboimin kuningas ja Belan, se on Sooarin, kuningas ja asettuivat Siddimin laaksossa sotarintaan heitä vastaan-

9 Eelamin kuningasta Kedorlaomeria, Goojimin kuningasta Tidalia, Sinearin kuningasta Amrafelia ja Ellasarin kuningasta Arjokia vastaan, neljä kuningasta viittä vastaan.

10 Mutta Siddimin laakso oli täynnä maapihkakuoppia. Ja Sodoman ja Gomorran kuninkaat pakenivat ja putosivat niihin; mutta henkiin jääneet pakenivat vuoristoon.

11 Ja he ottivat Sodomasta ja Gomorrasta kaiken tavaran ja kaikki ruokavarat ja menivät matkaansa.

12 Ja lähtiessään he ottivat mukaansa myöskin Lootin, Abramin veljenpojan, ja hänen omaisuutensa; hän näet asui Sodomassa.

13 Mutta muuan pakolainen tuli ja ilmoitti siitä Abramille, hebrealaiselle; tämä asui tammistossa, joka oli amorilaisen Mamren, Eskolin ja Aanerin veljen, oma, ja he olivat Abramin liittolaisia.

14 Kun Abram kuuli, että hänen sukulaisensa oli otettu vangiksi, aseisti hän luotettavimmat palvelijansa, jotka olivat hänen kodissaan syntyneet, kolmesataa kahdeksantoista miestä, ja ajoi vihollisia takaa aina Daaniin saakka.

15 Ja hän jakoi väkensä ja hyökkäsi palvelijoineen yöllä vihollisten kimppuun ja voitti heidät ja ajoi heitä takaa aina Hoobaan saakka, joka on Damaskosta pohjoiseen.

16 Ja hän toi takaisin kaiken tavaran; myöskin sukulaisensa Lootin ja hänen tavaransa hän toi takaisin, niin myös vaimot ja muun väen.

17 Kun hän oli paluumatkalla, voitettuaan Kedorlaomerin ja ne kuninkaat, jotka olivat tämän kanssa, meni Sodoman kuningas häntä vastaan Saaven laaksoon, jota sanotaan "Kuninkaan laaksoksi".

18 Ja Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä; hän oli Jumalan, Korkeimman, pappi.

19 Ja hän siunasi hänet sanoen: "Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan luoja.

20 Ja kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi." Ja Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta.

21 Ja Sodoman kuningas sanoi Abramille: "Anna minulle väki ja pidä sinä tavara".

22 Mutta Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: "Minä nostan käteni Herran, Jumalan, Korkeimman, taivaan ja maan luojan, puoleen ja vannon:

23 En totisesti ota, en langan päätä, en kengän paulaa enkä mitään muuta, mikä on sinun, ettet sanoisi: 'Minä olen tehnyt Abramin rikkaaksi'.

24 En tahdo mitään, paitsi mitä palvelijat ovat kuluttaneet ja mikä on niille miehille tuleva, jotka minua seurasivat, Aanerille, Eskolille ja Mamrelle; he saakoot osansa."

   

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #1679

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

1679. And smote all the field of the Amalekites. That this signifies the kinds of falsities, is evident from the representation and signification of the Amalekite nation. By all the nations that were in the land of Canaan there were represented different kinds of evils and falsities, as will be evident, of the Lord’s Divine mercy, from what follows. Falsities were signified by “the Amalekites,” and evils derived from the falsities, by “the Amorites in Hazezon-tamar.” That falsities by which truths are attacked are signified by the Amalekites, may be seen from the things that are related concerning them (see Exodus 17:13-16; Numbers 13:29; 24:20; Deuteronomy 25:17-19; Judges 5:13-14; 1 Samuel 15:1-35; 27:8; Psalms 83:7-8.

[2] By the Rephaim, Zuzim, Emim, and Horites, spoken of in verses 5 and 6, were signified the persuasions of falsity that arise from cupidities of evil, that is, from evils; but by the Amalekites and the Amorite in Hazezon-tamar, are signified the falsities from which come evils. Falsity from evil is one thing, and falsity and the evil derived from it is another. Falsities spring either from cupidities, which are of the will, or from received principles, which are of the understanding. Falsities that are from the cupidities of the will are foul, nor do they suffer themselves, like others, to be easily rooted out, for they cohere with the man’s very life. The very life of man is that which desires, that is, loves. While a man is confirming in himself this life, or cupidity, or love, all the things which confirm are falsities, and are implanted in his life. Such were the antediluvians.

[3] But the falsities from received principles, which are of the understanding, cannot be thus rooted in the will part of man. False or heretical doctrines, for instance, have their origin outside of the will, from the man’s being imbued with such things from infancy, and afterwards from confirmation in adult age. But as they are false, they cannot but produce evils of life; as for instance in the case of a man who believes in meriting salvation by works, and confirms himself in this belief,—the merit itself, self-justification, and confidence, are the evils that come from it; or on the other hand one who believes that it is impossible to have piety of life without placing merit in works,—the evil from this is that he extinguishes in himself all piety of life, and gives himself up to cupidities and pleasures. So in many other cases. Such are the falsities and the evils derived from them that are treated of in this verse.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.