Die Bibel

 

synty 13

Lernen

   

1 Niin Abram lähti pois Egyptistä, hän ja hänen vaimonsa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja Loot hänen kanssaan, Etelämaahan.

2 Abram oli hyvin rikas: hänellä oli karjaa, hopeata ja kultaa.

3 Ja hän vaelsi, kulkien levähdyspaikasta toiseen, Etelämaasta Beeteliin asti, aina siihen paikkaan, missä hänen majansa oli ensi kerralla ollut, Beetelin ja Ain välillä,

4 siihen paikkaan, johon hän ennen oli rakentanut alttarin; ja Abram huusi siinä avuksi Herran nimeä.

5 Ja myöskin Lootilla, joka vaelsi Abramin kanssa, oli pikkukarjaa, raavaskarjaa ja telttoja.

6 Eikä maa riittänyt heidän asuakseen yhdessä, sillä heillä oli paljon omaisuutta, niin etteivät voineet yhdessä asua.

7 Niin syntyi riitaa Abramin karjapaimenten ja Lootin karjapaimenten välillä. Ja siihen aikaan asuivat siinä maassa kanaanilaiset ja perissiläiset.

8 Silloin Abram sanoi Lootille: "Älköön olko riitaa meidän välillämme, minun ja sinun, älköönkä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä, sillä olemmehan veljeksiä.

9 Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle, tahi jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle."

10 Ja Loot nosti silmänsä ja näki koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua; ennenkuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, oli se Sooariin saakka niinkuin Herran puutarha, niinkuin Egyptin maa.

11 Niin Loot valitsi itselleen koko Jordanin lakeuden ja siirtyi itään päin, ja he erkanivat toisistaan.

12 Abram asettui Kanaanin maahan, Loot asettui lakeuden kaupunkeihin ja siirtyi siirtymistään telttoineen Sodomaan asti.

13 Mutta Sodoman kansa oli kovin pahaa ja syntistä Herran edessä.

14 Ja Herra sanoi Abramille, sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: "Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen.

15 Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi.

16 Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin maan tomun. Jos voidaan lukea maan tomu, niin voidaan lukea myöskin sinun jälkeläisesi.

17 Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin, sillä sinulle minä sen annan."

18 Ja Abram siirtyi siirtymistään telttoineen ja tuli ja asettui Mamren tammistoon, joka on Hebronin luona, ja rakensi sinne alttarin Herralle.

   

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #1574

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

1574. That “the Canaanite” signifies the hereditary evil from the mother, in the external man, was before shown (n. 1444); but that “the Perizzite” signifies the falsity that is from evil, is evident from other passages in the Word where the Perizzite is named. As in the following concerning Jacob:

Jacob said to Simeon and Levi, Ye have troubled me, to make me to stink among the inhabitants of the land, among the Canaanites and the Perizzites; and I am mortals of number [i.e., few], and they will gather themselves together against me and smite me; and I shall be destroyed, I and my house (Genesis 34:30); where in like manner evil is signified by “the Canaanite,” and falsity by “the Perizzite.”

[2] In Joshua:

Joshua said to the sons of Joseph, If thou be much people, get thee up to the forest, and cut down for thyself there in the land of the Perizzite and of the Rephaim, if Mount Ephraim is too narrow for thee (Josh. 17:15); where principles of falsity are signified by “the Perizzite,” and persuasions of falsity by “the Rephaim,” which they were to extirpate; for in the spiritual sense “Mount Ephraim” is intelligence.

[3] In the book of Judges:

After the death of Joshua, the sons of Israel also asked of Jehovah, Who shall go up for us first against the Canaanite, to fight against him? And Jehovah said, Judah shall go up; behold I have given the land into his hand. And Judah said unto Simeon his brother, Come up with me into my lot, and let us fight against the Canaanite; and I likewise will go with thee into thy lot. And Simeon went with him. And Judah went up; and Jehovah gave the Canaanite and the Perizzite into their hand (Judg. 1:1-4); where by “Judah” likewise is represented the Lord as to celestial things, and by “Simeon” as to the derivative spiritual things; “the Canaanite” is evil, and “the Perizzite” falsity, which were overcome. This was the response, or Divine oracle, which, with this explanation, is understood.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.