Die Bibel

 

synty 11

Lernen

   

1 Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi.

2 Kun he lähtivät liikkeelle itään päin, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne.

3 Ja he sanoivat toisillensa: "Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi". Ja tiiltä he käyttivät kivenä, ja maapihkaa he käyttivät laastina.

4 Ja he sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan".

5 Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet.

6 Ja Herra sanoi: "Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä.

7 Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä."

8 Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta.

9 Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.

10 Tämä on kertomus Seemin suvusta. Kun Seem oli sadan vuoden vanha, syntyi hänelle Arpaksad kaksi vuotta vedenpaisumuksen jälkeen.

11 Ja Seem eli Arpaksadin syntymän jälkeen viisisataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

12 Kun Arpaksad oli kolmenkymmenen viiden vuoden vanha, syntyi hänelle Selah.

13 Ja Arpaksad eli Selahin syntymän jälkeen neljäsataa kolme vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

14 Kun Selah oli kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle Eeber.

15 Ja Selah eli Eeberin syntymän jälkeen neljäsataa kolme vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

16 Kun Eeber oli kolmenkymmenen neljän vuoden vanha, syntyi hänelle Peleg.

17 Ja Eeber eli Pelegin syntymän jälkeen neljäsataa kolmekymmentä vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

18 Kun Peleg oli kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle Regu.

19 Ja Peleg eli Regun syntymän jälkeen kaksisataa yhdeksän vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

20 Kun Regu oli kolmenkymmenen kahden vuoden vanha, syntyi hänelle Serug.

21 Ja Regu eli Serugin syntymän jälkeen kaksisataa seitsemän vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

22 Kun Serug oli kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle Naahor.

23 Ja Serug eli Naahorin syntymän jälkeen kaksisataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

24 Kun Naahor oli kahdenkymmenen yhdeksän vuoden vanha, syntyi hänelle Terah.

25 Ja Naahor eli Terahin syntymän jälkeen sata yhdeksäntoista vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

26 Kun Terah oli seitsemänkymmenen vuoden vanha, syntyivät hänelle Abram, Naahor ja Haaran.

27 Ja tämä on kertomus Terahin suvusta. Terahille syntyivät Abram, Naahor ja Haaran. Ja Haaranille syntyi Loot.

28 Ja Haaran kuoli ennen isäänsä Terahia synnyinmaassansa, Kaldean Uurissa.

29 Ja Abram ja Naahor ottivat itsellensä vaimot; Abramin vaimon nimi oli Saarai, ja Naahorin vaimon nimi oli Milka, Haaranin tytär; Haaran oli Milkan ja Jiskan isä.

30 Mutta Saarai oli hedelmätön, hänellä ei ollut lasta.

31 Ja Terah otti poikansa Abramin ja poikansa pojan Lootin, Haaranin pojan, ja miniänsä Saarain, poikansa Abramin vaimon, ja he lähtivät heidän kanssaan Kaldean Uurista mennäksensä Kanaanin maahan, ja he saapuivat Harraniin asti ja asuivat siellä.

32 Ja Terahin ikä oli kaksisataa viisi vuotta; sitten Terah kuoli Harranissa.

   

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #1304

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

1304. Let us build us a city and a tower. That this signifies that they framed a doctrine and a worship, may be seen from the signification of “a city,” and from that of “a tower,” concerning which presently. The church is of such a nature that when charity toward the neighbor departs, and the love of self succeeds in its place, the doctrine of faith is of no account except insofar as it can be turned into the worship of self; and nothing whatever is accounted holy in worship unless it is for the sake of self, and thus unless it is self-worship. All love of self is attended with this; for he who loves himself more than others, not only hates all who are not subservient to him, and shows them no favor except when they have become subservient, but also, insofar as he is not under restraint, he rushes on even until he exalts himself above God. That this is the nature of the love of self when the reins are given to it, has been shown me to the life. This is what is signified by “a city and a tower.” The love of self and every derivative cupidity is of all things the most filthy and the most profane, and is the veriest infernalism; and from this anyone may conclude what the quality of that worship must be which contains within it an infernalism so absolute.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.