Die Bibel

 

synty 1

Lernen

1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

2 Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.

3 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus". Ja valkeus tuli.

4 Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä.

5 Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, ensimmäinen päivä.

6 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon taivaanvahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä".

7 Ja Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanvahvuuden alla, vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä; ja tapahtui niin.

8 Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, toinen päivä.

9 Ja Jumala sanoi: "Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin". Ja tapahtui niin.

10 Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

11 Ja Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on". Ja tapahtui niin:

12 maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

13 Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kolmas päivä.

14 Ja Jumala sanoi: "Tulkoot valot taivaanvahvuuteen erottamaan päivää yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia,

15 ja olkoot valoina taivaanvahvuudella paistamassa maan päälle". Ja tapahtui niin:

16 Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet.

17 Ja Jumala pani ne taivaanvahvuuteen, paistamaan maan päälle

18 ja hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeästä. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

19 Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, neljäs päivä.

20 Ja Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut maan päällä, taivaanvahvuuden alla".

21 Ja Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikkinaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

22 Ja Jumala siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä".

23 Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, viides päivä.

24 Ja Jumala sanoi: "Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan". Ja tapahtui niin:

25 Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

26 Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat".

27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

28 Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet".

29 Ja Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi.

30 Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi". Ja tapahtui niin.

31 Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä.

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #34

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

34. Love and faith cannot possibly be separated for they constitute one and the same thing. This is why, when first the [great] lights are dealt with and they are taken to be one, it is said [using a singular verb with a plural noun], 'Let there be lights in the expanse of the heavens'. Let some marvels relating to this be mentioned here. Since celestial angels possess from the Lord that kind of love, they possess by virtue of that love every cognition of faith, and by virtue of that love the kind of life and light of understanding that almost defies description altogether. On the other hand spirits who without love have a knowledge of the doctrinal matters concerning faith live such cold lives and are in such dull light that they cannot approach even the outer gateway to heaven before running off in the opposite direction. Some claim to have believed in the Lord, but they have not lived according to His teaching. The Lord refers to these people in Matthew as follows,

Not everyone who says to me, Lord, Lord, will enter the kingdom of heaven, but he who does My will. Many will say to me on that day, Lord, Lord, did we not prophesy in your name? and so on. Matthew 7:21-22-end.

[2] From this is clear that those who have love have faith as well, and so heavenly life, whereas those who claim to have faith and yet have none of the life inherent in love do not. The life of faith devoid of love is like sunlight devoid of warmth, as is the case in wintertime when nothing grows and every single thing is inactive and dies off. But faith deriving from love is like the sunlight in springtime when everything grows and blossoms, for it is the warmth of the sun that brings it out. It is similar with spiritual and celestial things, which are normally represented in the Word by the things found in the world and on earth. An absence of faith, and faith devoid of love, are also compared by the Lord to winter where He foretold the close of the age in Mark,

Pray that your flight may not happen in winter, for those will be days of affliction. Mark 13:18-19.

'Flight' means the final period, also the time when a person dies; 'winter' is life which is destitute of love, 'days of affliction' his wretched condition in the next life.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.