Die Bibel

 

synty 9

Lernen

   

1 Ja Jumala siunasi Noan ja hänen poikansa, ja sanoi heille: olkaat hedelmälliset, lisääntykäät ja täyttäkäät maata.

2 Ja teidän pelkonne ja hämmästyksenne olkoon kaikissa eläimissä maan päällä, ja kaikissa linnuissa taivaan alla; ja kaikissa, jotka maalla matelevat, ja kaikissa kaloissa meressä: ne ovat teidän käsiinne annetut.

3 Kaikki, jotka liikkuvat ja elävät, olkoon teille ruaksi: niinkuin viheriäisen ruohon, olen minä kaikki teille antanut.

4 Ainoastansa älkäät syökö lihaa, jossa vielä on veri itsessänsä:

5 Ja totisesti minä tahdon vaatia teidän ruumiinne veren, kaikilta eläimiltä minä sen tahdon vaatia: ja ihmisen kädestä, ja myös itsekunkin hänen veljensä kädestä tahdon minä vaatia ihmisen hengen.

6 Se kuin ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä pitää ihmisen kautta vuodatettaman: sillä Jumala on ihmisen tehnyt kuvaksensa.

7 Olkaat siis hedelmälliset, lisääntykäät ja enentäkäät teitänne maassa, ja tulkaat siinä moneksi.

8 Ja Jumala puhui Noalle ja hänen pojillensa hänen kanssansa, sanoen:

9 Ja minä, katso, minä teen teidän kanssanne minun liittoni, ja teidän siemenenne kanssa teidän jälkeenne.

10 Ja jokaisen elävän hengen kanssa, jotka teidän tykönänne ovat, sekä linnuissa että karjassa, ja kaikissa eläimissä maan päällä, jotka teidän tykönänne ovat, kaikissa niissä, jotka arkista läksivät, mikä ikänänsä eläin se maassa on.

11 Ja teen minun liittoni teidän kanssanne: ettei tästedes enää pidä kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumisella: ja ei pidä tästedes enää vedenpaisumus tuleman maata turmelemaan.

12 Ja Jumala sanoi: tämä on sen liiton merkki, jonka minä annan minun ja teidän välillenne, ja joka elävän hengen välille teidän tykönänne, tästedes ijankaikkiseen.

13 Minun kaareni minä olen pannut pilviin: sen pitää oleman liiton merkki, minun ja maan välillä.

14 Ja koska niin tapahtuu, että minä tuotan pilven maan ylitse: niin pitää kaari pilvissä nähtämän.

15 Ja niin minä muistan minun liittoni, minun ja teidän välillänne, ja joka elävän hengen kaikkinaisessa lihassa; ettei enää vedenpaisumus pidä tuleman kaikkea lihaa hukuttamaan.

16 Sentäden pitää kaaren pilvissä oleman, että minä katson sitä, ja muistan sen ijankaikkisen liiton Jumalan välillä ja joka elävän hengen, kaikkinaisessa lihassa, kuin maan päällä on.

17 Ja Jumala sanoi Noalle: tämä on sen liiton merkki, jonka minä olen tehnyt minun ja kaiken lihan välille maan päällä.

18 Ja Noan pojat, jotka läksivät arkista, olivat Sem, Ham, ja Japhet. Ja Ham oli Kanaanin Isä.

19 Nämä ovat kolme Noan poikaa, ja heistä ovat ne, jotka hajoitetut ovat kaikkeen maahan.

20 Ja Noa rupesi olemaan peltomiesnä, ja istutti viinamäen.

21 Ja hän joi viinaa; ja juopui ja makasi peittämättä majassansa.

22 Koska Ham, Kanaanin Isä, näki hänen isänsä hävyn, sanoi hän sen molemmille veljillensä, jotka ulkona olivat.

23 Niin otti Sem ja Japhet vaatteen, ja panivat molempain heidän hartioillensa, ja menivät seljittäin, ja peittivät isänsä hävyn. Ja heidän kasvonsa olivat käännetyt pois, niin etteivät he nähneet isänsä häpyä.

24 Koska Noa heräsi viinastansa, ja sai tietää, mitä hänen nuorin poikansa hänelle tehnyt oli:

25 Niin sanoi hän: kirottu olkoon Kanaan: olkoon hän orjain orja, hänen veljeinsä seassa.

26 Ja vielä sanoi: Kiitetty olkoon Herra Semin Jumala, ja Kanaan olkoon hänen orjansa.

27 Jumala levittäköön Japhetin, ja hän asukoon Semin majoissa, ja Kanaan olkoon hänen orjansa.

28 Ja Noa eli, vedenpaisumisen jälkeen kolmesataa ja viisikymmentä ajastaikaa.

29 Ja koko Noan ikä oli yhdeksänsataa ja viisikymmentä ajastaikaa, ja kuoli.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #1083

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

1083. That by “Shem” is signified the internal church and by “Japheth” the external church corresponding thereto, has been stated before. Where there is a church, there must needs be what is internal and what is external; for man, who is the church, is internal and external. Before he becomes a church, that is, before he has been regenerated, man is in externals; and when he is being regenerated he is led from externals, nay, by means of externals, to internals (as has been already stated and shown); and afterwards, when he has been regenerated, all things of the internal man are terminated in the externals. Thus of necessity every church must be both internal and external, as was the Ancient Church, and as at this day is the Christian Church.

[2] The internals of the Ancient Church were all the things of charity and of the derivative faith—all humiliation, all adoration of the Lord from charity, all good affection toward the neighbor, and other such things. The externals of the Ancient Church were sacrifices, libations, and many other things, all of which by representation had reference to the Lord and regarded Him. Hence there were internals in the externals, and they made one church. The internals of the Christian Church are exactly like the internals of the Ancient Church, but other externals have succeeded in their place, namely, in place of sacrifices and the like, the sacraments [symbolica], from which in like manner the Lord is regarded; and thus, again, internals and externals make a one.

[3] The Ancient Church did not differ one whit from the Christian Church as to internals, but only as to externals. Worship of the Lord from charity can never differ, howsoever externals are varied. And since, as has been said, there cannot be a church unless there are both what is internal and what is external, the internal without an external would be something interminate, unless it were terminated in some external. For man for the most part is such that he does not know what the internal man is, and what belongs to the internal man; and therefore unless there were external worship, he would know nothing whatever of what is holy. When such men have charity and the derivative conscience, they have internal worship within themselves in the external worship; for in them the Lord works, in charity and in conscience, and causes all their worship to partake of what is internal. It is otherwise with those who have no charity and no derivative conscience. They may have worship in externals, but separated from internal worship, as they have faith separated from charity. Such worship is called “Canaan” and such faith is called “Ham.” And because this worship comes forth from faith separated, Ham is called the “father of Canaan.”

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.