Die Bibel

 

synty 9

Lernen

   

1 Ja Jumala siunasi Noan ja hänen poikansa, ja sanoi heille: olkaat hedelmälliset, lisääntykäät ja täyttäkäät maata.

2 Ja teidän pelkonne ja hämmästyksenne olkoon kaikissa eläimissä maan päällä, ja kaikissa linnuissa taivaan alla; ja kaikissa, jotka maalla matelevat, ja kaikissa kaloissa meressä: ne ovat teidän käsiinne annetut.

3 Kaikki, jotka liikkuvat ja elävät, olkoon teille ruaksi: niinkuin viheriäisen ruohon, olen minä kaikki teille antanut.

4 Ainoastansa älkäät syökö lihaa, jossa vielä on veri itsessänsä:

5 Ja totisesti minä tahdon vaatia teidän ruumiinne veren, kaikilta eläimiltä minä sen tahdon vaatia: ja ihmisen kädestä, ja myös itsekunkin hänen veljensä kädestä tahdon minä vaatia ihmisen hengen.

6 Se kuin ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä pitää ihmisen kautta vuodatettaman: sillä Jumala on ihmisen tehnyt kuvaksensa.

7 Olkaat siis hedelmälliset, lisääntykäät ja enentäkäät teitänne maassa, ja tulkaat siinä moneksi.

8 Ja Jumala puhui Noalle ja hänen pojillensa hänen kanssansa, sanoen:

9 Ja minä, katso, minä teen teidän kanssanne minun liittoni, ja teidän siemenenne kanssa teidän jälkeenne.

10 Ja jokaisen elävän hengen kanssa, jotka teidän tykönänne ovat, sekä linnuissa että karjassa, ja kaikissa eläimissä maan päällä, jotka teidän tykönänne ovat, kaikissa niissä, jotka arkista läksivät, mikä ikänänsä eläin se maassa on.

11 Ja teen minun liittoni teidän kanssanne: ettei tästedes enää pidä kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumisella: ja ei pidä tästedes enää vedenpaisumus tuleman maata turmelemaan.

12 Ja Jumala sanoi: tämä on sen liiton merkki, jonka minä annan minun ja teidän välillenne, ja joka elävän hengen välille teidän tykönänne, tästedes ijankaikkiseen.

13 Minun kaareni minä olen pannut pilviin: sen pitää oleman liiton merkki, minun ja maan välillä.

14 Ja koska niin tapahtuu, että minä tuotan pilven maan ylitse: niin pitää kaari pilvissä nähtämän.

15 Ja niin minä muistan minun liittoni, minun ja teidän välillänne, ja joka elävän hengen kaikkinaisessa lihassa; ettei enää vedenpaisumus pidä tuleman kaikkea lihaa hukuttamaan.

16 Sentäden pitää kaaren pilvissä oleman, että minä katson sitä, ja muistan sen ijankaikkisen liiton Jumalan välillä ja joka elävän hengen, kaikkinaisessa lihassa, kuin maan päällä on.

17 Ja Jumala sanoi Noalle: tämä on sen liiton merkki, jonka minä olen tehnyt minun ja kaiken lihan välille maan päällä.

18 Ja Noan pojat, jotka läksivät arkista, olivat Sem, Ham, ja Japhet. Ja Ham oli Kanaanin Isä.

19 Nämä ovat kolme Noan poikaa, ja heistä ovat ne, jotka hajoitetut ovat kaikkeen maahan.

20 Ja Noa rupesi olemaan peltomiesnä, ja istutti viinamäen.

21 Ja hän joi viinaa; ja juopui ja makasi peittämättä majassansa.

22 Koska Ham, Kanaanin Isä, näki hänen isänsä hävyn, sanoi hän sen molemmille veljillensä, jotka ulkona olivat.

23 Niin otti Sem ja Japhet vaatteen, ja panivat molempain heidän hartioillensa, ja menivät seljittäin, ja peittivät isänsä hävyn. Ja heidän kasvonsa olivat käännetyt pois, niin etteivät he nähneet isänsä häpyä.

24 Koska Noa heräsi viinastansa, ja sai tietää, mitä hänen nuorin poikansa hänelle tehnyt oli:

25 Niin sanoi hän: kirottu olkoon Kanaan: olkoon hän orjain orja, hänen veljeinsä seassa.

26 Ja vielä sanoi: Kiitetty olkoon Herra Semin Jumala, ja Kanaan olkoon hänen orjansa.

27 Jumala levittäköön Japhetin, ja hän asukoon Semin majoissa, ja Kanaan olkoon hänen orjansa.

28 Ja Noa eli, vedenpaisumisen jälkeen kolmesataa ja viisikymmentä ajastaikaa.

29 Ja koko Noan ikä oli yhdeksänsataa ja viisikymmentä ajastaikaa, ja kuoli.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #1072

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

1072. And was drunken. That this signifies that he thereby fell into errors, is evident from the signification of a “drunkard” in the Word. They are called “drunkards” who believe nothing but what they apprehend, and for this reason search into the mysteries of faith. And because this is done by means of sensuous things, either of memory or of philosophy, man being what he is, cannot but fall thereby into errors. For man’s thought is merely earthly, corporeal, and material, because it is from earthly, corporeal, and material things, which cling constantly to it, and in which the ideas of his thought are based and terminated. To think and reason therefore from these concerning Divine things, is to bring oneself into errors and perversions; and it is as impossible to procure faith in this way as for a camel to go through the eye of a needle. The error and insanity from this source are called in the Word “drunkenness.” Indeed the souls or spirits who in the other life reason about the truths of faith and against them, become like drunken men and act like them; concerning whom, of the Lord’s Divine mercy hereafter.

[2] Spirits are perfectly well distinguished from each other, as to whether they are in the faith of charity or not. Those who are in the faith of charity do not reason about the truths of faith, but say that the thing is so, and also as far as possible confirm it by things of sense and of memory, and by the analysis of reason; but as soon as anything obscure comes in their way the truth of which they do not perceive, they defer it, and never suffer such a thing to bring them into doubt, saying that there are but very few things they can apprehend, and therefore to think that anything is not true because they do not apprehend it, would be madness. These are they who are in charity. But-on the contrary-those who are not in the faith of charity desire merely to reason whether a thing be so, and to know how it is, saying that unless they can know how it is, they cannot believe it to be so. From this alone they are known at once as being in no faith, a mark of which is that they not only doubt concerning all things, but also deny in their hearts; and when they are instructed how the case is, they still cling to their disbelief and start all kinds of objections, and never acquiesce, were it to eternity. Those who thus persist in their contumacy heap errors upon errors.

[3] These, or such as these, are they who are called in the Word “drunken with wine or strong drink.” As in Isaiah:

These err through wine, and through strong drink are gone astray; the priest and the prophet err through strong drink, they are swallowed up of wine, they are gone astray through strong drink; they err in vision; all tables are full of vomit and filthiness. Whom will He teach knowledge? and whom will He make to understand the report? Them that are weaned from the milk, and drawn from the breasts (Isaiah 28:7-9).

That such are meant here is evident.

Again:

How say ye unto Pharaoh, I am the son of the wise, the son of ancient kings? where then are thy wise men? and let them tell thee now; Jehovah hath mingled a spirit of perversities in the midst of her; and they have caused Egypt to go astray in every work thereof, as a drunken man goeth astray in his vomit (Isaiah 19:11-12, 14).

A “drunken man” here denotes those who desire, from memory-knowledges [scientifica], to investigate spiritual and celestial things. “Egypt” signifies these knowledges, and therefore calls itself the “son of the wise.”

In Jeremiah:

Drink ye, and be drunken, and spue, and fall, and rise no more (Jeremiah 25:27), meaning falsities.

[4] In David:

They reel to and fro, and stagger like a drunken man, and all their wisdom is swallowed up (Psalms 107:27).

In Isaiah:

Come ye, I will take wine, and we will be drunken with strong drink; and there shall be tomorrow, as this day, great abundance (Isaiah 56:12), said of what is contrary to the truths of faith.

In Jeremiah:

Every bottle shall be filled with wine; all the inhabitants of Jerusalem, with drunkenness (Jeremiah 13:12-13); “wine” denotes faith; “drunkenness” errors.

In Joel:

Awake, ye drunkards, and weep; and howl, all ye drinkers of wine, because of the new wine, for it is cut off from your mouth; for a nation is come up upon My land; he hath laid My vine waste (Joel 1:5-7), said of the church when vastated as to the truths of faith.

In John:

Babylon hath made all the nations to drink of the wine of the wrath of her fornication. They that dwell in the earth were made drunken with the wine of her fornication (Revelation 14:8, 10; 16:19; 17:2; 18:3; 19:15).

The “wine of fornication” means adulterated truths of faith, of which “drunkenness” is predicated.

So in Jeremiah:

Babylon hath been a golden cup in the hand of Jehovah, that made all the earth drunken; the nations have drunk of her wine, therefore the nations are mad (Jeremiah 51:7).

[5] Because “drunkenness” signified insanities about the truths of faith, it also became representative and was forbidden to Aaron and his sons, thus:

Drink no wine nor strong drink, thou, nor thy sons with thee, when ye go into the tent of meeting, that ye die not; that ye may put a difference between the holy and the profane, and between the unclean and the clean (Leviticus 10:8-9).

Those who believe nothing but what they apprehend by things of sense and memory [scientifica] are also called “heroes to drink.”

In Isaiah:

Woe unto them that are wise in their own eyes, and intelligent before their own faces! Woe unto them that are heroes to drink wine, and men of strength to mingle strong drink! (Isaiah 5:21-22).

They are called “wise in their own eyes and intelligent before their own faces” because those who reason against the truths of faith think themselves wiser than others.

[6] But those who care nothing for the Word and the truths of faith, and thus are not willing to know anything about faith, denying its first principles, are called “drunken without wine.”

In Isaiah:

They are drunken, but not with wine; they stagger, but not with strong drink; for Jehovah hath poured out upon you the spirit of deep sleep, and hath closed your eyes (Isaiah 29:9-10).

That such is their quality is evident from what goes before and what follows, in that Prophet. Such “drunken men” think themselves more wide awake than others, but they are in deep sleep. That the Ancient Church in the beginning was such as is described in this verse, especially those who were of the stock of the Most Ancient Church, is evident from what has been said before (n. 788).

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.