Die Bibel

 

synty 35

Lernen

   

1 Ja Jumala sanoi Jakobille: nouse ja mene ylös BetEliin, ja asu siellä: ja tee siihen alttari Jumalalle, joka sinulle ilmestyi, koska sinä pakenit veljes Esaun edestä.

2 Niin sanoi Jakob perheellensä, ja kaikille, jotka hänen kanssansa olivat: eroittakaat teistänne vieraat Jumalat, jotka teidän seassanne ovat, ja puhdistakaat teitänne, ja muuttakaat teidän vaatteenne.

3 Ja nouskaamme ja menkäämme ylös BetEliin; että minä tekisin siihen alttarin Jumalalle, joka minua kuuli minun hätäaikanani, ja on ollut minun kanssani tiellä, jota minä matkustin.

4 Niin he antoivat Jakobille kaikki vieraat Jumalat, jotka heidän käsissänsä olivat, ja korvarenkaansa, jotka heidän korvissansa olivat. Ja Jakob kaivoi ne sen tammen alle, joka oli Sikemin tykönä.

5 Ja he matkustivat. Ja Jumalan pelko tuli niille kaupungeille, jotka olivat heidän ympärillänsä, ettei he ajaneet Jakobin poikia takaa.

6 Niin tuli Jakob Lutsiin Kanaanin maalle, se on BetEl, kaiken sen väen kanssa kuin hänen kanssansa oli.

7 Ja rakensi siihen alttarin, ja kutsui sen paikan ElBetEl; sillä Jumala ilmestyi siinä hänelle, paetessansa veljensä edestä.

8 Niin kuoli Debora Rebekan imettäjä, ja haudattiin alemmaiselle puolelle BetEliä, tamme alle: ja se kutsuttiin itkutammeksi.

9 Ja Jumala ilmestyi taas Jakobille, sitte kuin hän oli tullut Mesopotamiasta ja siunasi häntä.

10 Ja Jumala sanoi hänelle: sinun nimes on Jakob: mutta ei silleen pidä sinun nimes kutsuttaman Jakob, vaan IsraEl pitää sinun nimes oleman. Ja niin kutsuttiin hänen nimensä IsraEl.

11 Ja Jumala sanoi hänelle: Minä olen kaikkivaltias Jumala, ole hedelmällinen ja enäne, kansa ja kansain joukko pitää sinusta tuleman: ja kuninkaat pitää tuleman sinun kupeistas.

12 Ja sen maan, jonka minä olen antanut Abrahamille ja Isaakille, annan minä sinulle: ja sinun siemenelles sinun jälkees, annan minä sen maan.

13 Ja niin meni Jumala ylös hänen tyköänsä, siinä paikassa, kuin hän hänen kanssansa puhunut oli.

14 Mutta Jakob asetti muistopatsaan siihen paikkaan, jossa hän hänen kanssansa puhunut oli, (nimittäin) kivisen patsaan: ja uhrasi juomauhria, ja kaasi öljyä sen päälle.

15 Ja Jakob kutsui sen paikan, jossa Jumala hänen kanssansa puhunut oli, BetEl.

16 Ja he matkustivat BetElistä, ja kuin vielä vähä matkaa oli Ephratiin, niin synnytti Rakel, ja synnyttäminen oli hänelle sangen raskas.

17 Ja koska synnyttäminen oli hänelle raskaimmallansa; sanoi lastenämmä hänelle: älä pelkää, sillä tämä poika on sinulla myös oleva.

18 Mutta hänen henkensä lähteissä, koska hänen piti kuoleman, kutsui hän hänen nimensä BenOni: mutta hänen isänsä kutsui hänen nimensä BenJamin.

19 Niin kuoli Rakel: ja hän haudattiin Ephratiin tien viereen, se on BetLehem.

20 Ja Jakob pani patsaan hänen hautansa päälle: tämä on Rakelin haudan patsas hamaan tähän päivään asti.

21 Ja IsraEl matkusti edespäin, ja teki majansa tuolle puolelle Ederin tornia

22 Ja se tapahtui, koska IsraEl asui siinä maakunnassa, meni Ruben ja makasi Bilhan isänsä jalkavaimon kanssa. Ja IsraEl sai sen kuulla. Ja Jakobilla oli kaksitoistakymmentä poikaa.

23 Lean pojat olivat nämät: Jakobin esikoinen Ruben; niin Simeon, ja Levi, ja Juuda, ja Isaskar ja Zebulon.

24 Rakelin pojat olivat: Joseph ja BenJamin.

25 Bilhan Rakelin piian pojat olivat: Dan ja Naphtali.

26 Silpan Lean piian pojat olivat: Gad ja Asser. Nämät ovat Jakobin pojat, jotka hänelle syntyneet olivat Mesopotamiassa.

27 Ja Jakob tuli isänsä Isaakin tykö Mamreen, Arban kaupunkiin, joka on Hebron, jossa Abraham ja Isaak olivat muukalaiset olleet.

28 Ja Isaak oli sadan ja kahdeksankymmenen ajastaikainen:

29 Ja tuli riutuneeksi, ja kuoli, ja koottiin kansansa tykö, vanhana ja suuttununna elämästä. Ja hänen poikansa Esau ja Jakob hautasivat hänen.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #3103

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

3103. And the man took a jewel of gold. That this signifies Divine good, is evident from the signification of a “jewel of gold,” as being good; and here, because in the internal sense the Lord is treated of, it signifies the Divine good; and because this is from the rational, the term “man” [vir] is used (that a “man” denotes the rational, may be seen above, n. 265, 749, 1007). In ancient times, when the forms of worship in churches were representative, and it was known what they signified, when marriages were being entered upon it was customary to give the bride a jewel of gold and bracelets, because the church was represented by the bride, its good by the jewel, and its truth by the bracelets; and because it was known that the conjugial love with the bride and the wife descends from the marriage of the Lord’s Divine good and Divine truth (n. 2508, 2618, 2727-2729). The jewel of gold was put upon the nose, as is evident also from what is said afterwards, that he “put the jewel upon her nose” (verse 47), for the reason that the nose signified the life of good, from the respiration there, which in the internal sense is life, and also from the fragrance, which is what is grateful to the love, the good of which it is (n. 96, 97).

[2] That the “jewel” was the badge of marriage as to good, is evident also from other passages of the Word as in Ezekiel:

I decked thee with ornaments, and I put bracelets upon thy hands, and a chain upon thy throat; and I put a jewel upon thy nose (Ezekiel 16:11-12); concerning the Ancient Church, here called “Jerusalem,” which is described as a bride, to whom were given bracelets, a chain, and a jewel. “Bracelets upon the hands” were a badge representative of truth; and a “jewel upon the nose” was a badge representative of good.

[3] In Isaiah:

Because the daughters of Zion are haughty, the Lord will make bald the crown of their head, and will take away the rings, and the nose jewels, the changes of garments, and the mantles (Isaiah 3:16-18, 21-22).

The “daughters of Zion who are haughty,” denote the affections of evil within the church (n. 2362, 3024); the “rings and the nose jewels which will be removed,” denote good and its badges; the “changes of garments and the mantles,” truth and its badges.

[4] In Hosea:

I will visit upon her the days of the Baalim to which she burned incense; and she put on her nose jewel and her ornaments, and went after her lovers (Hos. 2:13);

treating of the perverted church, and the new church after it. The “nose jewel” here also denotes a badge of the good of the church. When these jewels were fitted to the ears, they also signified good, but good in act; and in the opposite sense evil in act (as in Genesis 35:4; Exodus 32:2-3).

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.