Die Bibel

 

synty 33

Lernen

   

1 Ja Jakob nosti silmänsä ja näki, ja katso, Esau tuli, ja neljäsataa miestä hänen kanssansa: ja hän jakoi lapset Lealle ja Rakelille, ja molemmille piioille.

2 Ja asetti piiat lapsinensa ensimmäiseksi; sitälähin Lean hänen lastensa kanssa, ja Rakelin Josephin kanssa jälimmäiseksi.

3 Mutta itse hän kävi heidän edellänsä: ja kumarsi maahan seitsemän kertaa, siihenasti kuin hän veljeänsä lähestyi.

4 Ja Esau juoksi häntä vastaan, ja syliinsä otti hänen, ja halasi häntä kaulasta, ja suuta antoi hänen: ja he itkivät.

5 Ja hän nosti silmänsä, ja näki vaimot ja lapset, ja sanoi: kutka nämät kanssas ovat? Hän vastasi: ne ovat lapset, jotka Jumala on lahjoittanut sinun palvelialles.

6 Niin piiat lähestyivät lapsinensa ja kumarsivat hänen edessänsä.

7 Ja lähestyi myös Lea lapsinensa, ja kumarsivat hänen edessänsä. Sitte tuli Joseph ja Rakel, jotka myös kumarsivat hänen edessänsä.

8 Ja hän sanoi: mitäs tahdot kaiken sen joukon kanssa, kuin minä kohdannut olen? Hän vastasi: löytääkseni armoa minun herrani edessä.

9 Ja Esau sanoi: minulla on kyllä, minun veljeni, pidä omas.

10 Niin Jakob vastasi: ei niin, mutta jos minä olen löytänyt armon sinun edessäs, niin ota minun lahjani minun kädestäni: sillä minä näin sinun kasvos, niinkuin minä olisin nähnyt Jumalan kasvot; ettäs olet minut hyväksi ottanut.

11 Ota siis se siunaus, jonka minä olen tuonut sinulle: sillä Jumala on sen minulle antanut, ja minulla on kyllä kaikkinaista. Niin hän vaati häntä ottamaan.

12 Ja (Esau) sanoi: lähtekäämme jo matkustamaan, minä vaellan sinun kanssas.

13 Niin hän sanoi hänelle: minun herrani tietää minulla olevan pieniä lapsia, ja imettäväisiä lampaita ja karjaa: jos ne yhtenä päivänä äkisti ajettaisiin, niin kuolis lauma.

14 Niin menkään minun herrani palveliansa edellä: mutta minä seuraan hiljaksensa senjälkeen kuin karja ja lapset käydä voivat, siihenasti kuin minä tulen minun herrani tykö Seiriin.

15 Ja Esau sanoi: minä jätän kuitenkin sinun tykös jotakin siitä väestä, kuin minun kanssani on. Hän vastasi: mihinkä se? Anna minun ainoastansa löytää armo minun herrani edessä.

16 Niin Esau palasi sinä päivänä tietänsä myöten Seiriin.

17 Mutta Jakob matkusti Sukkotiin, ja rakensi itsellensä huoneen, ja teki majat karjallensa. Sentähden kutsui hän sen paikan Sukkot.

18 Sitte tuli Jakob rauhoitettuna siihen kaupunkiin Sikem, joka on Kanaanin maalla, sitte kuin hän oli tullut Mesopotamiasta; ja sioitti itsensä kaupungin kohdalle.

19 Ja osti murun peltoa, johonka hän teki majansa, Hemorin, Sikemin isän lapsilta, sadan penningin edestä.

20 Ja rakensi siinä alttarin: ja rukoili väkevää Israelin Jumalan nimeä.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #4337

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

4337. THE INTERNAL SENSE.

In the foregoing chapters, where “Jacob” is spoken of, the subject treated of in the internal sense was the acquisition of truth in the natural, which acquisition is made in order that this truth may be conjoined with good, for all truth is for the sake of this end. “Jacob,” in the internal sense, is this truth, and “Esau” is the good with which the truth is to be conjoined. Before the conjunction is effected, truth appears to be in the first place; but after the conjunction, good is actually in the first place (see n. 3539, 3548, 3556, 3563, 3570, 3576, 3603, 3701, 3995). This is also what is signified by the prophecy of Isaac to Esau: “Upon thy sword shalt thou live, and thou shalt serve thy brother; and it shall come to pass when thou shalt have the dominion, that thou shall break his yoke from off thy neck” (Genesis 27:40). And this state is what is described in the present chapter. For this reason Jacob calls Esau his “lord,” and himself his “servant” (verses 5, 8, 13, 14).

[2] Be it known that Jacob here represents the good of truth. But regarded in itself the good of truth is only truth; for so long as truth is in the memory only, it is called truth; but when in the will and thence in act, it is called the good of truth; for to do truth is nothing else. Whatever proceeds from the will is called good, for the essential of the will is love and the derivative affection; and everything that is done from love and its affection is named good. Neither can truth be conjoined with the good that flows in through the internal man and is in its origin Divine (which is here represented by Esau), until the truth is truth in will and act; that is, the good of truth. For the good that flows in through the internal man and is in its origin Divine, flows into the will, and there meets the good of truth that has been instilled through the external man.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.