Die Bibel

 

synty 14

Lernen

   

1 Ja tapahtui Amraphelin Sinearin kuninkaan, Ariokin Elassarin kuninkaan, Kedorlaomerin Elamin kuninkaan, ja Tidealin pakanoitten kuninkaan aikana:

2 Että he sotivat Bereaa Sodoman kuningasta, ja Birsaa Gomorran kuningasta, ja Sineabia Adaman kuningasta, ja Semeberiä Zeboimin kuningasta, ja Belan, se on Zoarin, kuningasta vastaan.

3 Nämät kaikki tulivat yhteen Siddimin laaksossa; se on suolainen meri:

4 Sillä he olivat olleet kaksitoistakymmentä ajastaikaa kuningas Kedorlaomerin alla; mutta kolmantenatoistakymmenentenä ajastaikana olivat he hänestä luopuneet.

5 Neljäntenätoistakymmenentenä ajastaikana tuli Kedorlaomer, ja ne kuninkaat, kuin hänen kanssansa olivat, ja löivät ne Kalevan pojat Karnaimin Astarotissa, ja Susimin Hammissa; niin myös Emimin Sjaven Kirjataimissa:

6 Ja Horilaiset Seirin vuorella; siihen lakiaan paikkaan Pharaniin asti, korpea liki.

7 Ja he palasivat ja tulivat Mispatin lähteen tykö, se on Kades, ja löivät koko Amalekilaisten maan; niin myös Amorilaiset, jotka asuivat Hasesonin Tamarissa.

8 Niin läksivät Sodoman kuningas, ja Gomorran kuningas, ja Adaman kuningas, ja Zeboimin kuningas, ja Belan, se on Zoarin kuningas: ja hankitsivat sotaan heitä vastaan Siddimin laaksossa:

9 Kedorlaomeria Elamin kuningasta, ja Tibealia pakanoitten kuningasta, ja Amraphelia Sinearin kuningasta, ja Ariokia Elassarin kuningasta vastaan: neljä kuningasta viittä vastaan.

10 Ja Siddimin laaksossa oli monta maanpihkakuoppaa. Mutta Sodoman ja Gomorran kuningas siinä pakoon ja maahan lyötiin, ja jääneet pakenivat vuorille.

11 Ja he ottivat kaiken Sodoman ja Gomorran tavaran, ja kaiken heidän elatuksensa, ja menivät matkaansa.

12 Ja ottivat myös Lotin Abramin veljen pojan kanssansa, ja hänen tavaransa, ja menivät matkaansa,sillä hän asui Sodomassa.

13 Silloin tuli yksi joka päässyt oli, ja ilmoitti sen Abramille Hebrealaiselle, joka asui Mamren Amorilaisen lakeudella, joka Eskolin ja Anerin veli oli. Nämät olivat liitossa Abramin kanssa.

14 Koska Abram kuuli veljensä otetuksi kiini, varusti hän omaa kotona syntynyttä palveliaansa kolmesataa ja kahdeksantoistakymmentä, ja ajoi takaa heitä Daniin asti.

15 Jakoi itsensä ja karkasi heidän päällensä yöllä palvelioinensa, ja löi heitä: ja ajoi takaa hamaan Hobaan, joka on vasemmalla puolella Damaskua.

16 Ja toi jällensä kaiken tavaran: ja myös veljensä Lotin ja hänen tavaransa toi hän jällensä, niin myös vaimot ja väen.

17 Silloin meni Sodoman kuningas häntä vastaan, koska hän palasi lyömästä Kedorlaomeria, ja niitä kuninkaita hänen kanssansa: Sjaven lakeudella, joka kuninkaan laaksoksi kutsutaan.

18 Mutta Melkisedek Salemin kuningas toi leivän ja viinan: ja hän oli ylimmäisen Jumalan pappi.

19 Ja siunasi häntä, ja sanoi: siunattu ole sinä Abram sille kaikkein korkeimmalle Jumalalle, jonka taivas ja maa oma on.

20 Ja kiitetty olkoon kaikkein korkein Jumala, joka sinun vihollises antoi sinun käsiis. Ja (Abram) antoi hänelle kymmenykset kaikista.

21 Silloin Sodoman kuningas sanoi Abramille: anna minulle väki, ja pidä itse tavara.

22 Ja Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: Minä nostan minun käteni Herran kaikkein korkeimman Jumalan tykö, jonka taivas ja maa oma on:

23 Etten minä ota kaikesta sinun omastas lankaakaan eli kengän rihmaa, ettes sanoisi: minä olen Abramin äveriääksi tehnyt:

24 Ei suinkaan, paitsi sitä kuin nämät nuoret miehet syöneet ovat; ja niiden miesten osan, jotka minua seurasivat: Aner, Eskol ja Mamre, he saakoon osansa.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #1735

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

1735. Blessed be God Most High. That this signifies the Lord’s internal man, is evident from the things which were said just above concerning the internal man. In the Ancient Church, Jehovah was called “God Most High” for the reason that “height” represented and therefore signified what is internal, and thus “the Most High” signified what is inmost. Hence the worship of the Ancient Church was upon high places, mountains, and hills. The inmost also has the same relation to the exterior and the outermost, as the highest bears to the lower and the lowest. The Most High or the Inmost is the Celestial of Love, or Love, itself. Jehovah, or the Lord’s internal man, was the very Celestial of Love, that is, Love itself, to which no other attributes are fitting than those of pure Love, thus of pure Mercy toward the whole human race which is such that it wills to save all and make them happy to eternity, and to bestow on them all that it has; thus out of pure mercy to draw all who are willing to follow, to heaven, that is, to itself, by the strong force of love. This Love itself is Jehovah.

[2] Of nothing can Am or Is be predicated except of Love. From this Love-because in Love, or of Love itself-is the very Being [Esse] of all life, that is, Life itself; and because Jehovah alone is Being of life, or Life itself, as He alone is Love, each and all things have thence their being and their life; nor can anyone be and live of himself except Jehovah alone, that is, the Lord alone; and as no one can be and live of himself except the Lord alone, it is a fallacy of sense that men seem to themselves to live of themselves. The angels plainly perceive that they do not live of themselves, but from the Lord, since they live in the very being of the Lord’s life, because in His love. But yet to them above all others there is given the appearance as of living from themselves, together with ineffable happiness. This therefore is to live in the Lord, which is never possible unless we live in His love, that is, in charity toward the neighbor.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.