Bible

 

numerot 31

Studie

   

1 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:

2 "Kosta israelilaisten puolesta midianilaisille. Senjälkeen sinut otetaan pois heimosi tykö."

3 Niin Mooses puhui kansalle sanoen: "Varustakaa joukostanne miehiä sotaan, ja lähtekööt he Midiania vastaan toimittamaan Herran koston Midianille.

4 Tuhat miestä jokaisesta sukukunnasta, kaikista Israelin sukukunnista, lähettäkää sotaan."

5 Silloin annettiin Israelin heimoista tuhat miestä jokaisesta sukukunnasta, yhteensä kaksitoista tuhatta sotaan varustettua miestä.

6 Ja Mooses lähetti heidät, tuhat miestä jokaisesta sukukunnasta, sotaan sekä heidän kanssaan Piinehaan, pappi Eleasarin pojan; tällä oli mukanaan pyhät esineet ja hälytystorvet.

7 Niin he lähtivät sotimaan Midiania vastaan, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut, ja surmasivat kaikki miehenpuolet.

8 Muiden mukana, jotka kaatuivat, he surmasivat Midianin kuninkaat Evin, Rekemin, Suurin, Huurin ja Reban, Midianin viisi kuningasta. Myös Bileamin, Beorin pojan, he surmasivat miekalla.

9 Mutta israelilaiset ottivat vangiksi midianilaisten vaimot ja lapset ja ryöstivät kaikki heidän juhtansa ja kaiken heidän karjansa ja kaiken heidän tavaransa.

10 Ja kaikki heidän asumansa kaupungit ja kaikki heidän leiripaikkansa he polttivat tulella.

11 Ja he ottivat kaiken ryöstettävän ja kaiken otettavan, sekä ihmiset että karjan.

12 Ja he toivat Moosekselle ja pappi Eleasarille sekä Israelin kansalle vangit ja ottamansa ja ryöstämänsä saaliin leiriin Mooabin arolle, joka on Jordanin luona, Jerikon kohdalla.

13 Silloin Mooses ja pappi Eleasar ja kaikki kansan päämiehet lähtivät heitä vastaan leirin ulkopuolelle.

14 Ja Mooses vihastui sotajoukon johtajiin, tuhannen-ja sadanpäämiehiin, kun he palasivat sotaretkeltä.

15 Ja Mooses sanoi heille: "Oletteko siis jättäneet henkiin kaikki naiset?

16 Katso, nehän ne olivat, jotka Bileamin neuvosta saivat israelilaiset antautumaan uskottomuuteen Herraa vastaan Peorin vuoksi, niin että vitsaus kohtasi Herran seurakuntaa.

17 Niin surmatkaa siis kaikki poikalapset ja surmatkaa myös jokainen vaimo, joka on yhtynyt mieheen.

18 Mutta jokainen tyttö, joka ei ole yhtynyt mieheen, jättäkää itsellenne henkiin.

19 Mutta itse oleskelkaa leirin ulkopuolella seitsemän päivää. Jokainen teistä, joka on jonkun surmannut, ja jokainen teistä, joka on koskenut surmattuun, puhdistautukoon kolmantena ja seitsemäntenä päivänä, sekä te että teidän vankinne.

20 Ja puhdistettakoon jokainen vaate ja jokainen nahkaesine ja kaikki, mikä on tehty vuohen karvoista, ja jokainen puuesine."

21 Ja pappi Eleasar sanoi sotamiehille, jotka olivat menneet sotaan: "Tämä on lakisäädös, jonka Herra antoi Moosekselle:

22 Vain kulta, hopea, vaski, rauta, tina ja lyijy,

23 kaikki, mikä tulta kestää, käyttäkää tulessa, niin se puhdistuu; puhdistettakoon se kuitenkin vielä puhdistusvedellä. Mutta mikä ei tulta kestä, käyttäkää se vedessä.

24 Ja peskää vaatteenne seitsemäntenä päivänä, niin te puhdistutte; ja sitten tulkaa leiriin."

25 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:

26 "Laskekaa, sinä ja pappi Eleasar ja kansan perhekuntien päämiehet, otetun saaliin määrä, ihmiset ja karja.

27 Ja pane saalis kahtia soturien, sotaan lähteneiden, ja kaiken muun kansan kesken.

28 Ja ota Herralle verona sotamiehiltä, sotaan lähteneiltä, yksi viidestäsadasta, ihmisiä, raavaita, aaseja ja lampaita.

29 Ota se heille tulevasta puoliskosta ja anna se pappi Eleasarille antina Herralle.

30 Ja israelilaisille tulevasta puoliskosta ota yksi viidestäkymmenestä, ihmisiä, raavaita, aaseja, lampaita ja kaikkia karjaeläimiä, ja anna ne leeviläisille, joiden on hoidettava tehtävät Herran asumuksessa."

31 Ja Mooses ja pappi Eleasar tekivät, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.

32 Ja saalis, jäännös siitä, mitä sotajoukko oli ryöstänyt, oli: lampaita kuusisataa seitsemänkymmentäviisi tuhatta

33 ja raavaita seitsemänkymmentäkaksi tuhatta

34 ja aaseja kuusikymmentäyksi tuhatta

35 ja ihmisiä, tyttöjä, jotka eivät olleet yhtyneet mieheen, kaikkiaan kolmekymmentäkaksi tuhatta.

36 Ja puolet siitä eli se osa, joka tuli sotaan lähteneille, oli: lampaita kolmesataa kolmekymmentäseitsemän tuhatta viisisataa,

37 ja Herralle tuleva vero lampaista oli kuusisataa seitsemänkymmentä viisi;

38 ja raavaita kolmekymmentäkuusi tuhatta sekä niistä Herralle tuleva vero seitsemänkymmentä kaksi;

39 ja aaseja kolmekymmentä tuhatta viisisataa sekä niistä Herralle tuleva vero kuusikymmentä yksi;

40 ja ihmisiä kuusitoista tuhatta sekä niistä Herralle tuleva vero kolmekymmentä kaksi.

41 Ja Mooses antoi Herran antiveron pappi Eleasarille, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.

42 Ja israelilaisille tuleva puolisko, jonka Mooses oli erottanut sotamiesten osasta,

43 tämä seurakunnalle tuleva puolisko oli: lampaita kolmesataa kolmekymmentäseitsemän tuhatta viisisataa

44 ja raavaita kolmekymmentäkuusi tuhatta

45 ja aaseja kolmekymmentä tuhatta viisisataa

46 sekä ihmisiä kuusitoista tuhatta.

47 Tästä israelilaisille tulevasta puoliskosta Mooses otti yhden viidestäkymmenestä, ihmisiä ja karjaa, sekä antoi ne leeviläisille, joiden oli hoidettava tehtävät Herran asumuksessa, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.

48 Silloin tulivat sotajoukon osastojen johtajat, tuhannen-ja sadanpäämiehet, Mooseksen luo

49 ja sanoivat Moosekselle: "Palvelijasi ovat laskeneet niiden sotamiesten luvun, jotka ovat olleet hallussamme, eikä meistä puutu yhtäkään.

50 Sentähden me tuomme nyt Herralle lahjaksi, mitä kukin on saanut kultakaluja: käätyjä, rannerenkaita, sormuksia, korvarenkaita ja kaulakoristeita, saadaksemme itsellemme sovituksen Herran edessä."

51 Niin Mooses ja pappi Eleasar ottivat heiltä kullan, kaikkinaiset taidokkaasti valmistetut esineet.

52 Ja anniksi annettua kultaa, jonka he antoivat Herralle tuhannen-ja sadanpäämiesten puolesta, oli kaikkiaan kuusitoista tuhatta seitsemänsataa viisikymmentä sekeliä.

53 Sotamiehet olivat ottaneet saalista kukin itselleen.

54 Ja Mooses ja pappi Eleasar ottivat kullan tuhannen-ja sadanpäämiehiltä ja veivät sen ilmestysmajaan, että se johdattaisi israelilaiset Herran muistoon.

   

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 3255

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

3255. 'He was gathered to his peoples' means that these things involving Abraham [were completed]. This is clear from the meaning of 'being gathered to his peoples' as his ceasing to be the subject any longer. In fact being gathered to his peoples means taking leave of those among whom he had been until then, passing over to his own, and so here ceasing to represent. Among the ancients it was customary when somebody was dying to speak of his being gathered to his fathers or to his peoples. By this they meant that he was in the process of going to his parents, blood relatives, and relatives by marriage in the next life. This saying had come down to them from the most ancient people who were celestial, for while they were living on earth they were simultaneously present with angels in heaven and so knew all about this. That is to say, they knew that all who are governed by the same good meet and remain together in the next life, as do all who are governed by the same truth. They spoke of the former as being 'gathered to their fathers', but of the latter as being 'gathered to their peoples'; for with them 'fathers' meant goods, 2803, and 'peoples' truths, 1259, 1260. Furthermore because a like good was present in those who belonged to the Most Ancient Church they now live together in heaven, 1115; and so too do many of those live together who belonged to the Ancient Church and in whom a like truth dwelt, 1125, 1127.

[2] What is more, while he lives in the body a person's soul is always present in some community of spirits in the next life, 1277, 2379 - one who is evil in a community of hellish spirits, one who is good in a community of angels. Accordingly, everyone is present in a community consisting of the kind of people with whom he agrees so far as good and truth, or evil and falsity, are concerned. And into that same community a person comes when he dies, 687. These are the things that were meant among the ancients by their being gathered to their fathers, or gathered to their peoples, as is said here of Abraham when he breathed his last, and of Ishmael in verse 17 of this same chapter, of Isaac in Genesis 35:29, of Jacob in Genesis 49:29, 33, of Aaron in Numbers 20:24, 26, of Moses in Numbers 27:13; 31:2; Deuteronomy 32:50, and of the first generation which entered the land of Canaan, Judges 2:10. But in the internal sense of the Word when the subject has to do with anyone's life being representative, 'being gathered to his peoples', as stated above, in that case means that he ceases to be dealt with any longer.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.