Bible

 

Mooseksen kirja 26

Studie

   

1 "Älkää tehkö itsellenne epäjumalia älkääkä pystyttäkö itsellenne jumalankuvia tai patsaita, älkää myöskään asettako maahanne kiviä, joissa on kuvia, kumartaaksenne niitä, sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne.

2 Pitäkää minun sapattini ja peljätkää minun pyhäkköäni. Minä olen Herra.

3 Jos te vaellatte minun säädöksieni mukaan ja noudatatte minun käskyjäni ja pidätte ne,

4 annan minä teille sateen ajallansa, niin että maa antaa satonsa ja kedon puut kantavat hedelmänsä.

5 Ja puiminen kestää teillä viininkorjuuseen asti, ja viininkorjuu kestää kylvöön asti, ja teillä on kyllin leipää syödäksenne, ja te saatte turvallisesti asua maassanne.

6 Ja minä annan rauhan teidän maallenne, ja te saatte levätä, kenenkään peljättämättä; ja minä hävitän pahat pedot teidän maastanne, eikä miekka käy teidän maanne ylitse.

7 Te ajatte pakoon vihollisenne, ja he kaatuvat miekkaan teidän edessänne.

8 Viisi teistä ajaa pakoon sata, ja sata teistä ajaa pakoon kymmenentuhatta, ja teidän vihollisenne kaatuvat miekkaan teidän edessänne.

9 Ja minä käännyn teidän puoleenne ja teen teidät hedelmällisiksi ja annan teidän lisääntyä ja pidän liittoni teidän kanssanne.

10 Ja te saatte syödä vanhaa, viime vuoden satoa, ja te joudutte viemään vanhan pois uuden tieltä.

11 Ja minä panen asumukseni teidän keskellenne enkä viero teitä.

12 Ja minä vaellan teidän keskellänne ja olen teidän Jumalanne, ja te olette minun kansani.

13 Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vein teidät pois Egyptin maasta, olemasta heidän orjinansa; ja minä mursin rikki teidän ikeenne puut ja annoin teidän kulkea pää pystyssä.

14 Mutta jos te ette kuule minua ettekä pidä kaikkia näitä käskyjä,

15 vaan hylkäätte halpana minun ohjeeni ja teidän sielunne vieroo minun säädöksiäni, niin ettette pidä kaikkia minun käskyjäni, vaan rikotte minun liittoni,

16 niin minäkin teen teille samoin ja rankaisen teitä hirmuisilla onnettomuuksilla, hivutustaudilla ja kuumeella, jotka sammuttavat teidän silmänne ja näännyttävät sielunne; ja te kylvätte siemenenne turhaan, sillä teidän vihollisenne syövät sen.

17 Ja minä käännän kasvoni teitä vastaan, ja teidän vihollisenne voittavat teidät; teidän vihamiehenne hallitsevat teitä, ja te pakenette, vaikka ei kukaan aja teitä takaa.

18 Jos ette sittenkään kuule minua, niin minä vielä kuritan teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden.

19 Ja minä murran teidän ylpeän uhmanne; minä teen teidän taivaanne raudankovaksi ja maanne vasken kaltaiseksi.

20 Ja teidän voimanne kuluu hukkaan, sillä teidän maanne ei anna satoansa eivätkä maan puut anna hedelmäänsä.

21 Ja jos te sittenkin käytte minua vastaan ettekä tahdo kuulla minua, niin minä lyön teitä vielä seitsenkertaisesti, teidän syntienne mukaan.

22 Minä lähetän teidän sekaanne metsän pedot riistämään teiltä lapsenne, raatelemaan karjaanne ja vähentämään teidän lukuanne, niin että teidän tienne tulevat autioiksi.

23 Jos te ette vielä tästäkään minun kurituksestani ota ojentuaksenne, vaan yhä käytte minua vastaan,

24 niin minäkin käyn teitä vastaan ja lyön teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden.

25 Minä saatan teidän kimppuunne miekan, joka kostaa rikotun liiton; ja kun te kokoonnutte kaupunkeihinne, niin minä lähetän teidän sekaanne ruttotaudin, ja teidän on antautuminen vihollisen valtaan.

26 Kun minä murran teiltä leivän tuen, niin kymmenen vaimoa paistaa teidän leipänne yhdessä uunissa, ja he tuovat kotiin teidän leipänne vaa'alla punnittuna; ja kun te syötte, ette tule ravituiksi.

27 Ja jos te ette vielä sittenkään kuule minua, vaan yhä käytte minua vastaan,

28 niin minäkin kiivastuksessani käyn teitä vastaan ja kuritan teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden.

29 Ja te syötte poikienne lihaa, ja tyttärienne lihaa te syötte.

30 Ja minä kukistan teidän uhrikukkulanne ja hävitän teidän auringonpatsaanne ja panen teidän ruumiinne teidän kivijumalienne ruumiiden päälle, ja minun sieluni inhoaa teitä.

31 Ja minä muutan teidän kaupunkinne raunioiksi ja hävitän teidän pyhäkkönne enkä mielisty teidän uhrienne tuoksuun.

32 Ja minä hävitän maan, niin että teidän vihollisenne, jotka siinä asuvat, siitä tyrmistyvät.

33 Mutta teidät minä hajotan kansojen sekaan ja ajan teitä takaa paljastetulla miekalla, ja teidän maanne tulee autioksi ja kaupunkinne raunioiksi.

34 Silloin maa saa hyvityksen sapateistaan, niin kauan kuin se on autiona ja te olette vihollistenne maassa. Silloin maa lepää ja saa hyvityksen sapateistaan.

35 Niin kauan kuin se on autiona, saa se levätä nauttien sitä lepoa, jota se ei saanut teidän sapatteinanne, asuessanne siinä.

36 Ja niille teistä, jotka jäävät jäljelle, minä annan pelokkaan sydämen heidän vihollistensa maassa, niin että lentävän lehden kahina ajaa heidät pakoon, ja he pakenevat, niinkuin pakenisivat miekkaa, ja kaatuvat, vaikka ei kukaan heitä aja takaa.

37 Ja he kompastuvat toinen toiseensa niinkuin miekkaa paeten, vaikka ei kukaan aja heitä takaa; ja te ette voi pitää puolianne vihollisianne vastaan.

38 Ja te häviätte kansojen sekaan, ja vihollistenne maa nielee teidät.

39 Ja ne teistä, jotka jäävät jäljelle, riutuvat teidän vihollistenne maassa syntivelkansa tähden; ja myös isiensä syntivelan tähden he riutuvat niinkuin nekin.

40 Silloin he tunnustavat syntivelkansa ja isiensä syntivelan, sen että ovat olleet minulle uskottomat ja käyneet minua vastaan,

41 jonka tähden minäkin kävin heitä vastaan ja vein heidät heidän vihollistensa maahan. Silloin heidän ympärileikkaamaton sydämensä nöyrtyy, ja silloin he sovittavat syntivelkansa.

42 Ja silloin minä muistan liittoni Jaakobin kanssa ja muistan liittoni Iisakin kanssa ja liittoni Aabrahamin kanssa, ja minä muistan myös maan.

43 Mutta ensin tulkoon maa tyhjäksi heistä ja saakoon hyvityksen sapateistansa olemalla autiona, niin kauan kuin he ovat poissa; ja he sovittakoot syntivelkansa sentähden, juuri sentähden, että he hylkäsivät minun säädökseni ja että heidän sielunsa vieroi minun käskyjäni.

44 Mutta sittenkään, vaikka he ovat vihollistensa maassa, en minä heitä hylkää enkä viero heitä niin, että lopettaisin heidät ja rikkoisin liittoni heidän kanssansa; sillä minä olen Herra, heidän Jumalansa.

45 Ja minä muistan heidän hyväksensä liiton heidän isiensä kanssa, jotka minä vein pois Egyptin maasta kansojen silmien edessä, ollakseni heidän Jumalansa. Minä olen Herra."

46 Nämä ovat ne käskyt, säädökset ja lait, jotka Herra asetti itsensä ja israelilaisten välille Siinain vuorella, Mooseksen kautta.

   

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 5536

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

5536. Me have ye bereaved. That this signifies that thus the church was no more, is evident from the representation of Jacob, who says this of himself, as being the good of truth (see n. 3659, 3669, 3677, 3775, 4234, 4273, 4538); and because it is the good of truth, it is also the church, for good is the essential of the church; and therefore it is the same whether we say the good of truth, or the church, for with the man with whom is the good of truth, there is the church (that “Jacob” is the church may be seen above, n. 4286, 4520; and hence also that his sons represent the truths of the church, n. 5403, 5419, 5427, 5458, 5512); and from the signification of “bereaving,” as being to deprive the church of its truths and goods, as here of those which are represented by Joseph, Benjamin, and Simeon (of which in what follows).

[2] That “to bereave” denotes to deprive the church of its truths, is because the church is compared to a marriage, its good to the husband, and its truth to the wife, and the truths born of this marriage to sons, and the goods to daughters, and so on. When therefore “bereavement,” or “bereaving” is spoken of, it signifies that the church is deprived of its truths, and that thereby it becomes no church. In this sense the terms “bereavement,” or “bereaving,” are occasionally used elsewhere in the Word, as in Ezekiel:

I will send upon you famine and evil beast, and will make thee bereaved (Ezekiel 5:17).

And again:

When I make the evil beast to pass through the land, and it shall bereave it, so that it become a desolation, that no man may pass through because of the wild beast (Ezekiel 14:15).

In Leviticus:

I will send against you the wild beast of the field, which shall bereave you, and cut off your beast, and lessen you, that your ways shall be laid waste (Leviticus 26:22).

[3] In these passages “famine” denotes a lack of the knowledges of good and truth, and hence desolation; an “evil beast,” falsities from evils; the “land,” the church; “sending a famine and an evil beast to bereave the land” denotes to destroy the church by falsities from evils, thus to completely deprive it of truths.

In Jeremiah:

I will winnow them with a fan in the gates of the land, I will bereave, I will destroy My people (Jeremiah 15:7); where also “bereaving” denotes to deprive of truths. In the same:

Give their sons to the famine, and make them flow away by the hand of the sword; that their wives may become bereaved and widows (Jeremiah 18:21); where “their wives becoming bereaved and widows” denotes being without truths and good.

[4] In Hosea:

Of Ephraim, their glory shall fly away like a bird, from the birth, and from the belly, and from conception; because if they have brought up their sons, then will I make them bereaved of man (Hos. 9:11-12);

with a similar meaning.

In Ezekiel:

I will make man, My people, walk over you, who shall possess thee by inheritance, and thou shalt be their inheritance, and thou shalt no more add to bereave them. Thus hath said the Lord Jehovih, Because they say to you, Thou art a consumer of man, and hast been a bereaver of thy peoples (Ezekiel 36:12-13); where also “bereaving” is to deprive of truths.

[5] In Isaiah:

Now hear this, O delicate one, sitting securely, saying in thine heart, I and none besides like me, I shall not sit a widow, neither shall I know bereavement; surely these two things shall come to thee in a moment in one day, bereavement and widowhood (Isaiah 47:8-9);

said of the daughter of Babylon and of Chaldea, that is, of those who are in a holy external and a profane internal, and by virtue of this holy external call themselves the church. “Bereavement and widowhood” denote the deprivation of good and truth. Again:

Lift up thine eyes round about, and see; all they gather themselves together, they come to thee. The sons of thy bereavement shall yet say in thine ears, The place is strait for me; go from me that I may dwell. But thou shalt say in thine heart, Who hath begotten me these, seeing I am bereaved and lonely, banished and far away? Who therefore hath brought up these? I was left alone; these, where were they? (Isaiah 49:18, 20-21);

said of Zion or the celestial church, and of its fruitfulness after vastation; the “sons of bereavement” denoting the truths of which she had been deprived in vastation, restored and vastly increased.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.