Bible

 

Tuomarit 6

Studie

   

1 Mutta israelilaiset tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, ja Herra antoi heidät Midianin käsiin seitsemäksi vuodeksi.

2 Ja Israel sai tuntea Midianin käden voimaa, ja israelilaiset tekivät suojakseen midianilaisia vastaan ne onkalot, joita on vuorissa, ja luolat ja vuorilinnat.

3 Ja joka kerta kun israelilaiset olivat kylväneet, tulivat midianilaiset, amalekilaiset ja Idän miehet ja hyökkäsivät heidän kimppuunsa.

4 He leiriytyivät heitä vastaan ja hävittivät maan sadon aina Gassaa myöten eivätkä jättäneet mitään elintarpeita Israeliin, eivät myöskään lampaita, nautakarjaa eivätkä aaseja.

5 Sillä he lähtivät liikkeelle laumoineen ja telttoineen, he tulivat monilukuisina kuin heinäsirkat, heillä ja heidän kameleillaan ei ollut määrää, ja he tulivat maahan sitä hävittämään.

6 Niin Israel joutui suureen kurjuuteen midianilaisten tähden; ja israelilaiset huusivat Herraa.

7 Ja kun israelilaiset huusivat Herraa Midianin tähden,

8 lähetti Herra israelilaisten luo profeetan, joka sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä johdatin teidät Egyptistä ja vein teidät pois orjuuden pesästä;

9 minä pelastin teidät egyptiläisten käsistä ja kaikkien teidän sortajainne käsistä; minä karkoitin heidät teidän tieltänne ja annoin teille heidän maansa.

10 Ja minä sanoin teille: Minä olen Herra, teidän Jumalanne, älkää peljätkö amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte. Mutta te ette kuulleet minun ääntäni."

11 Ja Herran enkeli tuli ja istui Ofran tammen alle, joka oli abieserilaisen Jooaan oma, juuri kun tämän poika Gideon oli puimassa nisuja viinikuurnassa, korjatakseen ne talteen midianilaisilta.

12 Ja Herran enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi hänelle: "Herra olkoon sinun kanssasi, sinä sotaurho!"

13 Niin Gideon vastasi hänelle: "Oi, Herrani, jos Herra on meidän kanssamme, miksi sitten kaikki tämä on meitä kohdannut? Ja missä ovat kaikki hänen ihmeelliset tekonsa, joista isämme ovat meille kertoneet sanoen: 'Herra on johdattanut meidät tänne Egyptistä'? Mutta nyt Herra on hyljännyt meidät ja antanut meidät Midianin kouriin."

14 Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: "Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut".

15 Hän vastasi hänelle: "Oi, Herra, millä minä vapautan Israelin? Minun sukunihan on heikoin Manassessa, ja minä itse olen kaikkein vähäisin isäni perheessä."

16 Herra sanoi hänelle: "Minä olen sinun kanssasi, ja sinä voitat midianilaiset niinkuin yhden ainoan miehen".

17 Mutta hän sanoi hänelle: "Jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin osoita minulle tunnusteolla, että sinä itse puhut minun kanssani.

18 Älä poistu täältä, ennenkuin minä tulen takaisin sinun luoksesi ja tuon uhrilahjani ja panen sen eteesi." Hän sanoi: "Minä jään, kunnes sinä tulet takaisin".

19 Gideon meni ja valmisti vohlan, ja eefa-mitan jauhoja happamattomiksi leiviksi, pani lihan koriin ja liemen pataan ja vei ne hänen luoksensa tammen alle ja pani ne tarjolle.

20 Mutta Jumalan enkeli sanoi hänelle: "Ota liha ja happamattomat leivät ja pane ne tälle kalliolle ja vuodata liemi". Ja hän teki niin.

21 Ja Herran enkeli ojensi sauvan, joka hänellä oli kädessään, ja kosketti sen kärjellä lihaa ja happamattomia leipiä; niin kalliosta nousi tuli, ja se kulutti lihan ja happamattomat leivät. Ja Herran enkeli katosi hänen silmistänsä.

22 Kun Gideon näki, että se oli Herran enkeli, sanoi Gideon: "Voi minua, Herra, Herra, kun olen nähnyt Herran enkelin kasvoista kasvoihin!"

23 Mutta Herra sanoi hänelle: "Rauha sinulle! Älä pelkää, sinä et kuole."

24 Silloin Gideon rakensi siihen Herralle alttarin ja pani sen nimeksi: "Herra on rauha". Se on vielä tänäkin päivänä abieserilaisten Ofrassa.

25 Ja sinä yönä Herra sanoi hänelle: "Ota härkä, joka isälläsi on, ja toinen seitsenvuotias härkä ja hajota Baalin alttari, joka isälläsi on, ja hakkaa maahan asera-karsikko, joka on sen vieressä.

26 Ja rakenna ladotuista kivistä alttari Herralle, Jumalallesi, tämän vuorenkukkulan laelle; ota sitten se toinen härkä ja uhraa se polttouhriksi halkojen päällä, jotka saat hakkaamastasi asera-karsikosta."

27 Niin Gideon otti palvelijoitaan kymmenen miestä ja teki, niinkuin Herra oli hänelle puhunut. Mutta kun hän isänsä perhettä ja kaupungin miehiä peljäten ei uskaltanut tehdä sitä päivällä, teki hän sen yöllä.

28 Kun kaupungin miehet varhain seuraavana aamuna nousivat, niin katso, Baalin alttari oli kukistettu ja asera-karsikko sen vierestä hakattu maahan, ja se toinen härkä oli uhrattu polttouhriksi vastarakennetulla alttarilla.

29 Niin he sanoivat toinen toiselleen: "Kuka on tämän tehnyt?" Ja kun he tutkivat ja tiedustelivat, niin sanottiin: "Gideon, Jooaan poika, on sen tehnyt".

30 Silloin kaupungin miehet sanoivat Jooaalle: "Tuo tänne poikasi, hänen täytyy kuolla, sillä hän on kukistanut Baalin alttarin ja hakannut maahan asera-karsikon sen vierestä".

31 Mutta Jooas vastasi kaikille, jotka seisoivat hänen ympärillään: "Tekö ajatte Baalin asiaa, tekö autatte häntä? Se, joka ajaa hänen asiaansa, rangaistakoon kuolemalla ennen huomisaamua. Jos hän on jumala, ajakoon itse asiansa, koska kukistettu alttari oli hänen."

32 Sinä päivänä Gideon sai nimekseen Jerubbaal, sillä sanottiin: "Baal ajakoon itse asiansa häntä vastaan, koska hän on kukistanut hänen alttarinsa".

33 Kaikki midianilaiset, amalekilaiset ja Idän miehet olivat kokoontuneet yhteen, tulleet virran yli ja leiriytyneet Jisreelin tasangolle.

34 Silloin Herran henki täytti Gideonin; hän puhalsi pasunaan, ja niin abieserilaiset kutsuttiin koolle seuraamaan häntä.

35 Ja hän lähetti sanansaattajia koko Manasseen, niin että heidätkin kutsuttiin koolle seuraamaan häntä; samoin hän lähetti sanansaattajat Asseriin, Sebuloniin ja Naftaliin, ja nämä lähtivät vihollisia vastaan.

36 Silloin Gideon sanoi Jumalalle: "Jos sinä aiot vapauttaa Israelin minun kädelläni, niinkuin olet puhunut,

37 niin katso, minä panen nämä kerityt villat puimatantereelle: jos kastetta tulee ainoastaan villoihin ja kaikki maa muuten jää kuivaksi, niin minä siitä tiedän, että sinä minun kädelläni vapautat Israelin, niinkuin olet puhunut".

38 Ja tapahtui niin. Sillä kun hän varhain seuraavana päivänä nousi ja puristi villoja, pusersi hän kastetta villoista koko vesimaljan täyden.

39 Ja Gideon sanoi Jumalalle: "Älköön vihasi syttykö minua kohtaan, jos minä vielä kerran puhun. Anna minun vielä kerta tehdä koetus villoilla. Anna ainoastaan villojen jäädä kuiviksi ja kastetta tulla kaikkialle muualle maahan."

40 Ja Jumala teki niin sinä yönä; ainoastaan villat jäivät kuiviksi, ja kastetta tuli kaikkialle muualle maahan.

   

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 8581

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

8581. Behold I stand before thee there upon the rock in Horeb. That this signifies the Lord in respect to the truths of faith, is evident from the signification of “a rock,” as being faith, here faith from the Lord, or the Lord in respect to faith; for Jehovah, that is, the Lord, says, “Behold I stand upon the rock;” and from the signification of “Horeb,” as being the Divine Law; consequently by these words is signified the Lord in respect to the truths of faith which are from His law, or the Word. That “a rock” denotes the Lord as to faith, and relatively to man, the faith which is from the Lord, is evident from many passages in the Word, as in Moses:

Give ye greatness to our God, the Rock whose work is perfect. He made him ride on the high places of the earth, and he did eat the produce of the fields, He made him suck honey out of the rock, and oil out of the stone of the rock. But when Jeshurun became fat, he kicked, he forsook God who made him, and lightly esteemed the Rock of his salvation. The Rock that begat thee thou hast given to forgetfulness, and hast forgotten God thy Former. Their rock hath sold them, and Jehovah hath shut them up, for their rock is not as our Rock. When it is said, Where are their gods, the rock in which they trusted (Deuteronomy 32:3-4, 13, 15, 18, 30-31, 37).

From these words it is plain that it is Jehovah, that is, the Lord, who is called “the Rock”; that this is Jehovah or the Lord as to faith, is clear from the details here in the internal sense.

[2] In Daniel:

Thou wast seeing till that a stone was cut out, which was not by hands, and it smote the image upon its feet that were of iron and clay, and brake them in pieces. Then were the iron, the clay, the brass, the silver, and the gold, broken in pieces together, and became like the chaff of the summer threshing-floors; so that the wind carried them away, that no place was found for them. But the stone that smote the image became a great Rock, and filled the whole earth. The God of the heavens shall make a kingdom arise which shall not be destroyed to the ages; and His kingdom shall not be permitted to another people; it shall break in pieces and consume all these kingdoms; but itself shall stand to the ages. Forasmuch as thou hast seen that a stone was cut out from the rock, that was not by hands, and that it brake in pieces the iron, the brass, the clay, the silver, and the gold (Daniel 2:34-35, 44-45).

This is said of the Lord and His kingdom, and by “a stone” is meant faith, and by “a rock” the Lord as to faith. That these things are signified by “stone” and by “rock,” is plain to everyone who reflects. “Stone” too signifies in the Word the truth which is of faith (see n. 643, 1298, 3720, 3769, 3771, 3773, 3789, 3798, 6426); and therefore the Lord as to Divine truth is called “the Stone of Israel” (n. 6426). That “a rock” denotes the Lord as to the truth of faith, is because by “a rock” is also meant a bulwark against falsities; the bulwark itself is the truth of faith, for combat is waged from this truth both against falsities and against evils.

[3] From all this it can also be seen that by “rock” is meant the Lord as to faith, and also the faith which is from the Lord, in the words which the Lord spake to Peter, in Matthew:

I say unto thee, Thou art Peter [Petrus], and upon this rock [Petra] I will build My church; and the gates of hell shall not prevail against it. And I will give unto thee the keys of the kingdom of the heavens; and whatsoever thou shalt bind on earth shall be bound in the heavens; and whatsoever thou shalt loose on earth shall be loosed in the heavens (Matthew 16:18-19).

That “a rock” here denotes the Lord as to faith, and the faith which is from the Lord, and that Peter represents this faith, see the preface to Genesis 22, also n. 3750, 4738, 6000, 6073, 6344. It is also plain to everyone who thinks from sound reason that the power of opening heaven and of shutting hell for the good, and of opening hell and shutting heaven for the evil, belongs to the Lord alone; and that this belongs to faith is because faith is from the Lord, thus also is the Lord’s, that is, the Lord Himself is in it. Moreover all sovereign power in the other life comes through the truth of faith from good (see n. 4931, 6344, 6423, 8200, 8304). And he who thinks from reason can conclude that the Lord’s church has not been built upon any man, thus not upon Peter, but upon the Lord Himself, thus upon faith in Him.

[4] From all this it can be seen into what and how great errors they fall, who press so closely the sense of the letter of the Word; and with what eagerness the leaders of the church catch at the idea that such power was given to Peter, and consequently to those who call themselves his successors, because it favors their love; and with what difficulty they suffer themselves to be persuaded that anything else is meant, for everyone desires to procure for himself the height of power. From the above it is also plain how necessary it is to know what is signified in the internal sense by “a rock,” what by “keys,” what by “the gates of hell,” and many other things.

[5] That Jehovah is called “the Rock,” and that then is meant the Lord as to faith, is also evident from many other passages in the Word, as from the following, which may be cited without further explication:

Send ye the lamb of the Ruler of the land from the Rock toward the wilderness unto the mount of Zion (Isaiah 16:1).

Thou hast forgotten the God of thy salvation, and hast not remembered the Rock of thy refuge (Isaiah 17:10,

Asshur shall fall with the sword not of a man, also his rock shall pass away through dread thereof (Isaiah 31:8-9).

Let the inhabitants of the rock sing, let them cry from the top of the mountains (Isaiah 42:11).

Attend to Me, ye that follow after righteousness, that seek Jehovah, look back unto the Rock from which ye were hewn (Isaiah 51:1).

Forsake the cities, and dwell in the rock, ye inhabitants of Moab (Jeremiah 48:28).

I am against thee, O destroying mountain, destroying the universal earth; and I will stretch out My hand against thee, and roll thee down from the rocks, and will make thee a mountain of burning; neither shall they take from thee a stone for a corner, nor a stone for foundations (Jeremiah 51:25-26);

speaking of Babel. And in David:

He made me come up out of a pit of devastation, out of the mire of clay, and He set my feet upon a rock (Psalms 40:2).

From the extremity of the earth do I cry unto Thee when my heart faileth, Thou leadest me to the Rock that is high from Me (Psalms 61:2).

He fed them with the fat of wheat; and with honey out of the rock I sated them (Psalms 81:16).

[6] As “a rock” signified the Lord as to faith, and faith from the Lord, therefore also wonderful things were done upon a rock, of which it is thus written in the book of Judges:

The angel of Jehovah said unto Gideon that he should take the flesh and the unleavened things, and put them upon the rock, and pour out the broth, and there went up fire out of the rock, and devoured the flesh and the unleavened things (Judg. 6:20-21).

Manoah the father of Samson took a kid of the goats, and offered it upon the rock. Then the angel did wondrously, and went up in the flame (Judg. 13:19-20).

What these things signified can be seen if from the internal sense there is unfolded what Gideon represented, and what Manoah the father of Samson; also what was signified by “the flesh” and “the unleavened things,” and by “the broth,” as also by “the kid of the goats,” and by “the fire;” for all and each of these things were representative and significative.

[7] From the signification of “a rock,” as being faith, it can also be known what is meant by Moses being put in an opening of the rock when he was to see Jehovah (Exodus 33:20-23); for by “an opening of a rock” is signified obscurity of faith. That the rock in Horeb from which came the waters signified the Lord, is known in the churches; but that it signifies the Lord as to faith, and also that it signifies faith from the Lord, has now been shown. The like to what is signified by “the rock in Horeb” is also signified by these words in Isaiah:

Say ye, Jehovah hath redeemed His servant Jacob, then shall he not thirst, He shall lead them in the wastes, He shall make the waters flow out of the rock for them, while He shall cleave the rock that the waters may flow out (Isaiah 48:20-21).

That water was not given to the people from any other rock than that in Horeb, is because by “Horeb” is signified the Divine Law; that the Divine Law is signified by “Horeb,” is because the Law was there promulgated; and faith which is from the Lord is from the Divine Law, that is, from the Word; for through this the Lord teaches what faith is, and also gives faith.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.