Bible

 

synty 41

Studie

   

1 Kahden vuoden kuluttua tapahtui, että farao näki unen; hän oli seisovinaan Niilivirran rannalla.

2 Ja katso, virrasta nousi seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää, jotka kävivät laitumella kaislikossa.

3 Ja katso, niiden jälkeen nousi virrasta toiset seitsemän lehmää, rumia ja laihoja; ne asettuivat edellisten lehmien viereen virran rannalle.

4 Ja ne rumat ja laihat lehmät söivät ne seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää. Siihen farao heräsi.

5 Mutta hän nukkui uudestaan ja näki toisen kerran unta: seitsemän paksua ja kaunista tähkäpäätä kasvoi samassa oljessa.

6 Ja katso, niiden jälkeen kasvoi vielä seitsemän tähkäpäätä, ohutta ja itätuulen polttamaa.

7 Ja nämä ohuet tähkäpäät nielivät ne seitsemän paksua ja täyteläistä tähkäpäätä. Siihen farao heräsi, ja katso, se oli unta.

8 Mutta aamulla hänen mielensä oli levoton, ja hän kutsutti eteensä kaikki Egyptin tietäjät ja kaikki viisaat; ja farao kertoi heille unensa, mutta ei ollut sitä, joka olisi voinut selittää ne faraolle.

9 Silloin puhui ylimmäinen juomanlaskija faraolle sanoen: "Nyt minä muistan rikokseni.

10 Farao oli vihastunut palvelijoihinsa, ja hän pani minut vankeuteen henkivartijain päämiehen taloon, minut ja ylimmäisen leipojan.

11 Niin me molemmat, minä ja hän, näimme samana yönä unta; me näimme kumpikin unemme, jolla oli oma selityksensä.

12 Ja siellä oli meidän kanssamme hebrealainen nuorukainen, henkivartijain päämiehen palvelija. Hänelle me kerroimme unemme, ja hän selitti ne meille; hän selitti, mitä kummankin uni merkitsi.

13 Ja niinkuin hän meille oli selittänyt, niin kävikin: minut asetettiin entiseen virkaani, toinen hirtettiin."

14 Silloin farao kutsutti Joosefin eteensä. Ja hänet tuotiin kiiruusti vankikuopasta. Ja hän ajatti hiuksensa ja muutti vaatteensa ja tuli faraon eteen.

15 Ja farao sanoi Joosefille: "Minä olen nähnyt unen, eikä ole sen selittäjää, mutta olen kuullut kerrottavan sinusta, että kun kuulet unen, sinä voit sen selittää".

16 Joosef vastasi faraolle sanoen: "En minä; mutta Jumala antaa faraolle suotuisan vastauksen".

17 Ja farao puhui Joosefille: "Minä näin unen; olin seisovinani Niilivirran rannalla.

18 Ja katso, virrasta nousi seitsemän lihavaa ja kaunista lehmää, jotka kävivät laitumella kaislikossa.

19 Ja katso, niiden jälkeen nousi virrasta toiset seitsemän lehmää, kurjia, kovin rumia ja laihoja; en ole koko Egyptin maassa nähnyt niin rumia kuin ne.

20 Ja nämä laihat ja rumat lehmät söivät ne ensimmäiset, ne lihavat lehmät.

21 Mutta vaikka ne olivat nielleet nämä, ei voinut huomata, että ne olivat nielleet ne, vaan ne olivat yhtä rumannäköiset kuin ennenkin. Siihen minä heräsin.

22 Mutta taas minä näin unta: seitsemän täyteläistä ja kaunista tähkäpäätä kasvoi samassa oljessa.

23 Ja katso, niiden jälkeen kasvoi vielä seitsemän tähkäpäätä, kuivunutta, ohutta ja itätuulen polttamaa.

24 Ja nämä ohuet tähkäpäät nielivät ne seitsemän kaunista tähkäpäätä. Minä kerroin tämän tietäjille, mutta ei kukaan kyennyt sanomaan minulle, mitä se merkitsee."

25 Niin Joosef sanoi faraolle: "Faraon unet merkitsevät kumpikin samaa; Jumala on ilmaissut faraolle, mitä hän on tekevä.

26 Seitsemän kaunista lehmää merkitsee seitsemää vuotta, Seitsemän kaunista tähkäpäätä merkitsee myös seitsemää vuotta; unilla on sama merkitys.

27 Ja seitsemän laihaa ja rumaa lehmää, jotka nousivat niiden jälkeen, merkitsee seitsemää vuotta, ja seitsemän tyhjää, itätuulen polttamaa tähkäpäätä merkitsee seitsemää nälkävuotta.

28 Tätä minä tarkoitin, kun sanoin faraolle: Jumala on antanut faraon nähdä, mitä hän on tekevä.

29 Katso, tulee seitsemän vuotta, jolloin on suuri viljavuus koko Egyptin maassa.

30 Mutta niitä seuraa seitsemän sellaista nälkävuotta, että Egyptin maan entinen viljavuus kokonaan unhottuu, ja nälänhätä tuottaa maalle häviön.

31 Eikä enää tiedetä mitään maassa vallinneesta viljavuudesta sitä seuraavan nälänhädän vuoksi, sillä se on oleva ylen kova.

32 Mutta että uni toistui faraolle, se tietää, että Jumala on asian varmasti päättänyt ja että Jumala antaa sen pian tapahtua.

33 Nyt valitkoon siis farao ymmärtäväisen ja taitavan miehen ja asettakoon hänet Egyptin hallitusmieheksi.

34 Näin tehköön farao: asettakoon päällysmiehiä maahan ja ottakoon viidennen osan Egyptin maan sadosta seitsemänä viljavuotena.

35 Ja koottakoon näinä hyvinä vuosina, jotka tulevat, kaikki niiden sato ja kasattakoon viljaa faraon haltuun, talletettakoon sato kaupunkeihin ja säilytettäköön,

36 niin että maalla on eloa säästössä seitsemän nälkävuoden varalle, jotka kohtaavat Egyptin maata. Niin ei maa joudu perikatoon nälänhädän aikana."

37 Tämä puhe miellytti faraota ja kaikkia hänen palvelijoitansa.

38 Ja farao sanoi palvelijoilleen: "Voisimmeko löytää ketään, jossa on Jumalan henki niinkuin tässä?"

39 Ja farao sanoi Joosefille: "Koska Jumala on sinulle ilmoittanut kaiken tämän, ei ole ketään niin ymmärtäväistä ja taitavaa, kuin sinä olet.

40 Hoida sinä minun taloani, ja sinun käskyäsi totelkoon kaikki minun kansani; ainoastaan valtaistuimen puolesta minä olen sinua korkeampi."

41 Ja farao sanoi Joosefille: "Katso, minä asetan sinut koko Egyptin maan hallitusmieheksi".

42 Ja farao otti sinettisormuksensa kädestään ja pani sen Joosefin käteen ja puetti hänen ylleen hienot pellavavaatteet ja ripusti kultakäädyt hänen kaulaansa.

43 Ja hän antoi hänen ajaa omissa, lähinnä parhaissa vaunuissaan, ja hänen edellään huudettiin: abrek! Niin asetettiin hänet koko Egyptin maan hallitusmieheksi.

44 Ja farao sanoi Joosefille: "Minä olen farao, mutta sinun tahtomattasi älköön kukaan nostako kättä tai jalkaa koko Egyptin maassa".

45 Ja farao nimitti Joosefin Saafenat-Paneahiksi ja antoi hänelle puolisoksi Aasenatin, Oonin papin Poti-Feran tyttären. Niin Joosef lähti tarkastamaan Egyptin maata.

46 Joosef oli kolmenkymmenen vuoden vanha, kun hän tuli faraon, Egyptin kuninkaan, palvelijaksi. Ja Joosef lähti faraon luota ja kulki läpi koko Egyptin maan.

47 Ja seitsemänä viljavuotena maa kasvoi ylen runsaasti.

48 Ja näinä seitsemänä hyvänä vuotena, jotka tulivat Egyptin maahan, hän kokosi kaikkea eloa ja talletti sen kaupunkeihin. Hän talletti kuhunkin kaupunkiin sen elon, joka tuotiin ympäristön vainioilta.

49 Niin Joosef kasasi viljaa niinkuin meren hiekkaa, ylen suuret määrät, siihen asti että lakattiin sitä mittaamasta, sillä se ei ollut enää mitattavissa.

50 Joosefille syntyi, ennenkuin nälkävuosi tuli, kaksi poikaa, jotka Aasenat, Oonin papin Poti-Feran tytär, synnytti hänelle.

51 Esikoiselle Joosef antoi nimen Manasse, "sillä", sanoi hän, "Jumala on saattanut minut unhottamaan kaikki vaivani ja koko isäni kodin".

52 Toiselle hän antoi nimen Efraim, "sillä", sanoi hän, "Jumala on tehnyt minut hedelmälliseksi kärsimysteni maassa".

53 Ne seitsemän viljavuotta, jotka tulivat Egyptin maahan, kuluivat loppuun.

54 Senjälkeen alkoi seitsemän nälkävuotta, niinkuin Joosef oli sanonut, ja tuli nälänhätä kaikkiin maihin, mutta Egyptin maassa oli leipäviljaa kaikkialla.

55 Mutta koko Egyptin maa näki nälkää, ja kansa huusi faraolta leipää. Silloin farao sanoi kaikille egyptiläisille: "Menkää Joosefin luo ja tehkää, mitä hän käskee teidän tehdä".

56 Kun nälkä ahdisti koko maata, avasi Joosef kaikki varastot ja myi viljaa egyptiläisille. Mutta nälänhätä tuli yhä kovemmaksi Egyptin maassa.

57 Ja kaikista maista tultiin Egyptiin Joosefin luo ostamaan viljaa, sillä kaikissa maissa oli kova nälänhätä.

   

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 5323

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

5323. 'And they cried out before him, Abrek!' means acknowledgement coming through faith, and homage. This is clear from the meaning of 'crying out' as acknowledgement coming through faith, dealt with below, and from the meaning of 'Abrek!' as homage, because Abrek in the original language means 'bend your knees', and the bending of knees is homage. For every inward impulse of a person's will, thus of his love and affection, and consequently of his life, has corresponding outward actions and gestures. Those actions and gestures flow from the actual correspondence of exterior things with interior ones. Holy fear that leads to humility, and from this to homage, has corresponding actions or gestures, which are bending the knees, falling forward on the knees, and also prostration of the body flat on the ground. If in that state homage is a product of genuine humility, and if humility is the product of genuine holy fear, there is an absence of spirits, which leads to a falling downwards of the joints at the border or intermediate area where the spiritual is joined to the natural, and so where the knees are. For the parts below the knee correspond to natural things, while the parts above the knee correspond to spiritual ones. These are the reasons why bending the knees is a sign representative of homage. Among celestial people this action comes quite spontaneously, but in the case of spiritual people it is a deliberate act of their will.

[2] In former times people bent their knees before kings when they rode by in a chariot. They bent them because kings represented the Lord's Divine Truth, while 'a chariot' meant His Word. This customary act of homage came into being when people knew what was represented by it, at which time kings did not think that such homage was paid to themselves but to their kingly authority, which was distinct from yet invested in their own persons. That authority invested in them was the law, and because this law had its origin in Divine Truth, it was the law invested in the person of the king, inasmuch as he was the guardian of the law, to which homage had to be paid. Thus a king did not attribute any royal authority to himself other than guardianship of the law. Insofar as he relinquished that guardianship he relinquished his royal authority; for he knew that homage arising from any other source than the law, that is, any other homage than that paid to the law itself, was idolatry. By royal authority is meant Divine Truth - see 1672, 1728, 2015, 2069, 3009, 3670, 4581, 4966, 5044, 5068 - and therefore that authority is the law, which essentially is truth reigning in that kingdom, in accordance with which its inhabitants conduct their lives. From all this it may be seen that 'Abrek!' or 'bend your knees' means homage.

[3] Since 'a cry' is in a similar way an action which corresponds to a living confession or an acknowledgement that is a product of faith, crying out was also the custom followed by the ancients when an outward sign of such confession or acknowledgement needed to be made. The expression 'crying out' is therefore used in various places in the Word when confession and acknowledgement that are the product of faith are referred to, as in the description involving John the Baptist in John,

He bore witness to Jesus and he cried out, saying, This was He of whom I spoke, He who, though coming after me, was before me, for He was before me. I am the voice of one crying in the wilderness, Make straight the way of the Lord. John 1:15, 23.

In the same gospel,

They took branches of palm trees, and went to meet Jesus, and cried, Hosanna! Blessed is He who comes in the name of the Lord, the King of Israel! John 12:13.

In Luke,

Jesus said to the Pharisees that if [the disciples] kept silent, the stones would cry out. Luke 19:40.

Because 'crying out' meant an acknowledgement that was the product of faith and consequently acceptance rising out of the acknowledgement, one therefore reads several times of the Lord's crying out, as in John 7:28, 37; 12:44-45. Also in Isaiah,

Jehovah will go forth as a Mighty Man, as a Man of Wars He will arouse zeal; He will shout aloud, and also will cry out. Isaiah 42:13.

In the contrary sense 'crying out' means lack of acknowledgement and so aversion, see 5016, 5018, 5027. This usage has reference to falsity, 2240.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.