Bible

 

synty 30

Studie

   

1 Kun Raakel näki, ettei hän synnyttänyt Jaakobille, kadehti hän sisartaan ja sanoi Jaakobille: "Hanki minulle lapsia, muuten minä kuolen".

2 Niin Jaakob vihastui Raakeliin ja sanoi: "Minäkö olen Jumala, joka on kieltänyt sinulta kohdun hedelmän?"

3 Mutta Raakel sanoi: "Tässä on orjattareni Bilha; yhdy häneen, että hän synnyttäisi minun helmaani ja minäkin siten saisin lapsia hänestä".

4 Ja hän antoi hänelle orjattarensa Bilhan vaimoksi ja Jaakob yhtyi häneen.

5 Ja Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille pojan.

6 Niin Raakel sanoi: "Jumala hankki minulle oikeuden, ja hän kuuli minun ääneni ja antoi minulle pojan". Sentähden hän antoi hänelle nimen Daan.

7 Ja Bilha, Raakelin orjatar, tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille toisen pojan.

8 Niin Raakel sanoi: "Jumalan taisteluja minä olen taistellut sisareni kanssa ja olen voittanut". Ja hän antoi hänelle nimen Naftali.

9 Kun Leea näki lakanneensa synnyttämästä, otti hän orjattarensa Silpan ja antoi hänet Jaakobille vaimoksi.

10 Ja Silpa, Leean orjatar, synnytti Jaakobille pojan.

11 Niin Leea sanoi: "Onneksi!" Ja hän antoi hänelle nimen Gaad.

12 Ja Silpa, Leean orjatar, synnytti Jaakobille toisen pojan.

13 Niin Leea sanoi: "Onnellista minua! Niin, naiset ylistävät minua onnelliseksi." Ja hän antoi hänelle nimen Asser.

14 Mutta Ruuben meni kerran ulos nisunleikkuun aikana ja löysi lemmenmarjoja vainiolta ja toi ne äidillensä Leealle. Niin Raakel sanoi Leealle: "Anna minulle poikasi lemmenmarjoja".

15 Leea vastasi hänelle: "Eikö riitä, että olet vienyt minulta mieheni, koska tahdot ottaa vielä poikani lemmenmarjatkin?" Raakel sanoi: "Olkoon, maatkoon hän tämän yön sinun kanssasi, kunhan saan poikasi lemmenmarjat".

16 Kun Jaakob illalla palasi vainiolta, meni Leea häntä vastaan ja sanoi: "Minun luokseni sinun on tultava, sillä minä olen ostanut sinut poikani lemmenmarjoilla". Ja hän makasi sen yön hänen kanssaan.

17 Ja Jumala kuuli Leeaa, ja Leea tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille viidennen pojan.

18 Niin Leea sanoi: "Jumala on palkinnut minulle sen, että annoin orjattareni miehelleni". Ja hän antoi hänelle nimen Isaskar.

19 Ja Leea tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille kuudennen pojan.

20 Silloin Leea sanoi: "Jumala on antanut minulle hyvän lahjan. Nyt mieheni on asuva minun luonani, sillä minä olen synnyttänyt hänelle kuusi poikaa." Ja hän antoi hänelle nimen Sebulon.

21 Sitten hän synnytti tyttären ja antoi hänelle nimen Diina.

22 Mutta Jumala muisti Raakeliakin, ja Jumala kuuli häntä ja avasi hänen kohtunsa.

23 Niin hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: "Jumala on ottanut pois minun häpeäni".

24 Ja hän antoi hänelle nimen Joosef, sanoen: "Herra antakoon minulle vielä toisen pojan".

25 Ja kun Raakel oli synnyttänyt Joosefin, sanoi Jaakob Laabanille: "Päästä minut menemään kotiini ja omaan maahani.

26 Anna minulle vaimoni ja lapseni, joiden vuoksi olen sinua palvellut, mennäkseni pois; sillä tiedäthän itse, kuinka olen sinua palvellut."

27 Laaban vastasi hänelle: "Jospa saisin armon silmiesi edessä! Merkkini ilmoittavat, että Herra sinun tähtesi on siunannut minua."

28 Ja hän sanoi vielä: "Määrää palkka, joka minun on sinulle maksettava, niin minä sen annan".

29 Hän vastasi hänelle: "Itsehän tiedät, kuinka minä olen sinua palvellut ja millaiseksi karjasi on tullut minun hoidossani.

30 Sillä vähän sinulla oli ennen minun tuloani, mutta sitten se on karttunut suureksi, ja Herra on siunannut sinua, missä vain minä liikuin. Mutta milloin saan ruveta tekemään työtä minäkin oman perheeni hyväksi?"

31 Hän vastasi: "Mitä minun on sinulle annettava?" Jaakob sanoi: "Ei sinun tarvitse antaa minulle mitään. Jos myönnät minulle tämän, niin minä yhä edelleen paimennan ja vartioitsen sinun laumojasi:

32 minä tarkastan tänään kaiken laumasi; erota siitä pois kaikki pilkulliset ja kirjavat lampaat sekä karitsoista kaikki mustat ja vuohista kirjavat ja pilkulliset. Ja minun palkkani on sitten oleva tämä,

33 ja siinä minun rehellisyyteni tulee toteennäytetyksi: kun vasta tulet omin silmin katsomaan minun palkkaani, niin kaikki vuohet, jotka eivät ole pilkullisia eivätkä kirjavia, ja kaikki karitsat, jotka eivät ole mustia, katsottakoon minun varastamikseni."

34 Laaban vastasi: "Hyvä, olkoon, niinkuin olet puhunut".

35 Ja samana päivänä hän erotti pois juovikkaat ja kirjavat vuohipukit ja kaikki pilkulliset ja kirjavat vuohet-kaikki, joissa oli jotakin valkoista-sekä kaikki mustat karitsat ja jätti ne poikiensa hoitoon.

36 Ja hän asetti niin, että oli kolmen päivän välimatka hänen ja Jaakobin välillä; ja Jaakob paimensi Laabanin muuta karjaa.

37 Mutta Jaakob otti itselleen tuoreita haavan, mantelipuun ja plataanin oksia ja kuori niihin valkeita juovia, paljastaen oksien valkoisen rungon.

38 Ja kuorimansa oksat hän pani eläinten eteen vesikaukaloihin eli juoma-astioihin, joista ne tulivat juomaan; ja ne olivat kiimallaan tullessansa juomaan.

39 Ja eläimet pariutuivat oksien edessä ja synnyttivät juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia karitsoita.

40 Sitten Jaakob erotti karitsat; ja hän asetti eläinten päät niihin päin, jotka olivat pilkullisia, ja kaikkiin niihin päin, jotka olivat mustia Laabanin laumassa; siten hän hankki itselleen eri laumansa eikä päästänyt niitä Laabanin laumaan.

41 Ja joka kerta kun voimakkaat eläimet olivat kiimallaan, pani Jaakob oksat eläinten silmien eteen vesikaukaloihin, niin että ne pariutuivat oksien edessä.

42 Mutta heikkojen eläinten eteen hän ei niitä pannut. Niin joutuivat heikot Laabanille ja voimakkaat Jaakobille.

43 Ja siten mies tuli ylen rikkaaksi; hän sai paljon pikkukarjaa sekä palvelijattaria, palvelijoita, kameleja ja aaseja.

   

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 4027

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

4027. The things which have been here unfolded as to the internal sense of the words, are too interior and too arcane to admit of being clearly set forth to the understanding. For the subject treated of in the supreme sense is the Lord, how He made His natural Divine; and in the representative sense, how He makes man’s natural new when He regenerates him. All these things are here fully presented in the internal sense.

[2] The things here contained in the supreme sense concerning the Lord, how by His own power He made the natural in Himself Divine, are such as surpass even the angelic understanding. Something of them may be seen in the regeneration of man, because man’s regeneration is an image of the Lord’s glorification (n. 3138, 3212, 3296, 3490). Of this regeneration man may have some idea (no one, however, except the man who has been regenerated), but only an obscure idea so long as he lives in the body; for the corporeal and worldly things in which even such a man is, continually cast shadows on his mind and keep it in lower things. But they who have not been regenerated can have no apprehension of the matter, being without knowledges because without perceptions; nay, they know nothing whatever of what regeneration is, nor do they believe that it is possible. They do not even know what the affection of charity is by means of which regeneration is effected; and therefore they do not know what conscience is; still less what the internal man is; and less still what is the correspondence of the internal man with the external. The words they may indeed know, and many do know them, but they are ignorant of the thing. Seeing therefore that even the idea of these things is wanting, however clearly the arcana here contained in the internal sense should be set forth, it would still be like presenting something to sight in the dark, or telling something to the deaf. Moreover, the affections of the love of self and of the world that reign with them do not permit them to know, nor even to hear such things; for they immediately reject them, nay, spew them out. Very different is the case with those who are in the affection of charity. These are delighted with such things; for the angels with them are in their happiness when the man is in them, because they are then in things that treat of the Lord, in whom they are; and also in those which treat of the neighbor and his regeneration. From the angels (that is, through the angels from the Lord) delight and bliss flow in with the man who is in the affection of charity while reading these things, and more so when he believes what is holy to be within them, and still more when he apprehends anything of that which is contained in the internal sense.

[3] The subject here treated of is the influx of the Lord into the good of the internal man, and indeed through the good into the truth therein; also the influx therefrom into the external or natural man, and the affection of good and truth into which the influx takes place; and also the reception of truth and its conjunction with the good therein; and likewise the good that serves as a means, here signified by “Laban” and his “flock.” Concerning these subjects the angels, who are in the internal sense of the Word, or to whom the internal sense is the Word, see and perceive innumerable things of which scarcely anything can come to man’s understanding; and that which does come to it falls into his obscurity-which is the reason why these things are not explained more particularly.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.